sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Pieleen meni heti puhtaalta pöydältä

Hyvää uutta vuotta vaan! Täällä on onnistuttu yltämään jo vuoden ensimmäiseen epäonnistumiseen. Taitavaa. 

Aloitin uuden neuleen joululahjaksi saamistani langoista ja totesin sitten, että sutta tulee ja purin koko homman. Uutta on nyt puikoilla. 

Tarkoitus oli hyvä, mutta ihan ei nyt toiminut. Ylipäänsä aloin tehdä takkia, josta mietin, että saa nyt nähdä mitä tulee. Jotenkin väri ja malli ei tuntuneet täydelliseltä yhtälöltä, mutta ajattelin, että no kokeillaan. Kokeiluksi jäi.


Pääasiassa tässä nyt tökki (vähän epävarman fiiliksen lisäksi siis) ihan vaan tiheys. Tällä langalla - Louhittaren Luolan Pohjan Akalla - pääsi kyllä Gnarled Oak Cardiganin vaadittuun tiheyteen kun otti käyttöön puoli milliä pienemmät puikot kuin ohjeessa, mutta ei se oikein nyt palvellut tarkoituksia. Tuli peltiä. Jos tämän takin joskus myöhemmin tulen tekemään, niin saa kyllä olla vähän ohuempaa lankaa käytössä.

Nyt puikoilla on Shapely Boyfriend ja toistaiseksi vaikuttaa aika paljon paremmalta. Langan kuohkeus pääsee oikeuksiinsa. Ehkä tämä on parempi mätsi.

Mutta millainen vuosi sitä olisikaan tulossa, jos ei heti alkuun pääsisi vähän purkamaan?

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuoden viimeiset sukat

Ja kun oikein vauhtiin päästiin, vielä isketään blogiin kuvat vuoden viimeisestä valmistuneesta neuleprojektista. Tänään nämä sukat irtosivat puikoilta, mikä tarkoittaa sitä, että olen ollut ihan supernopea päättelemään, kuvaamaan ja nyt vielä bloggaamaankin. Kaikki yhdessä päivässä! Hyvä minä, tapu tap!


Kuvat vähän vääristävät väriä. Ihan näin jouluisen punainen ei väri livenä ole, mutta ilmeisesti kamera halusi tallentaa ennemminkin sukkien tunnelman kuin todellisen värin. Sävy on livenä pehmeämpi, vähän enemmän hempeän punainen. 


Neuloin näitä sukkia joulun ajan. Valmistuivat suunnilleen kymmenessä päivässä, mikä on minusta loistava saavutus sekin ottaen huomioon kaiken reissaamisen ja muun aikaani vieneen touhun. Joulupallotkin kun tuli viimeisteltyä jouluaattona.


malli: St-Andrew's Cross, Rose Hiver
lanka: Ilun Handun Vahvistettu kashmirsukkalanka
puikot: 2,25 mm sukkapuikot
Ravelry-projekti: St-Andrew -sukat
fiilis: ihanaa, pehmeää, joulu, helppoja palmikoita, jee!



Nää on sitten mun unisukat. Maailman pehmoisimmasta langasta, sopivat siihen käyttöön.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Talvikurpitsa

Nyt kiireesti, että saa vielä tämän vuoden puolella esiteltyä. Nimittäin sormikkaat. Ne syksyiset, joista olisi ollut hienoa ottaa kuvia ruskan keskellä, mutta joiden kuvaaminen vähän jäi ja unohtui.


Onneksi sormikkaiden uusi omistaja suostui kuvaamaan käsineet käytössä. Ei tullut syksyisiä kuvia, mutta kyllähän nämä talvellakin ihan sieviltä näyttävät, vaikka itse sanonkin siis. (Sikäli kun on edes kovin eksaktia käyttää ilmaisua "itse sanonkin", ikään kuin minä olisin suunnitellut mallin ja värjännyt langan. Mutta onhan sekin kai jotain, että osaa yhdistää värin ja mallin.)


malli: Miss Sophie's Hands, Julia Mueller
lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri Kurpitsa
puikot: 2,25 mm sukkapuikot
projekti Ravelryssä: Kurpitsasormikkaat


Nämä sormikkaathan on tullut neulottua jo kahdesti. Aiemmat versiot löytyvät täältä ja täältä. Ja arvatkaa tekisikö mieli tehdä vielä yhdet... tai ainakin saada valmiina. Väinämöisestä tuli nimittäin parhaat, pakkohan minun on itsenikin siitä langasta saada. Ärjy olisi aika magee väri. Mutta ehkä sitä voisi harkita jo jotain muuta mallia...

perjantai 26. joulukuuta 2014

Hyvää Tapanin päivää

Joulu ei ole vielä ihan ohi, joten kehdannen esitellä joulukuusen palloineen. Päätyivätpä oikeasti käyttöön, vaikka ehdin epäillä, että en saisi kuitenkaan palloja täytettyä ajoissa. Onneksi pikkusiskot on keksitty. Hän se virkkasi ripustuslenkit ja täytti suurimman osan palloista, minä puolestani kiinnitin lenkit palloihin. Vähän oli semmoista tonttupajameininkiä hommassa.


Ihan nätti kuusi tuli. Tultiin jopa siihen tulokseen, että ei se kynttilöiden ja pallojen lisäksi muita koristeita kaipaa. 




Tuolla kuusen alla pilkottavassa vaaleanpunaisessa lahjakassissa oli muuten villatakillinen lankaa - minulle! 





lauantai 20. joulukuuta 2014

Hyvää joulua ja joulupalloja

Joulupalloja. Ei mulla just nyt mitään sen suurempaa asiaa.


Minä en näissä neuletrendeissä näytä ratsastavan ihan aallonharjalla. Minusta neulotut joulupallot vaikutti kyllä heti ihan hyvältä idealta, (paljon tunnelmallisempia kuin suurin osa kauppojen tarjoamasta krääsästä), mutta en vain ehtinyt mukaan silloin vuonna... 2011? Nyt kolme vuotta myöhemmin sain aikaiseksi aloittaa. Tällä hetkellä palloja taitaa olla neulottuna reilu kymmenkunta, joista kaksi on tuommoisia pienempiä Novitan nettisivujen ohjeella ja loput Arnen ja Carloksen Joulupallo-kirjasta.



Kyllä näitä neuloessa jonkin sortin joulutunnelmaan virittyy. Tosin nyt aloitin sukat. Sukkien neulomisessa on jotain erityisen jouluista. En tiedä miksi.

Hyvää joulun aikaa kaikille!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Miltä tuntuu?

Minut on pitkästä aikaa vallannut valtava neulomisinto. Ero normaaliin ei niinkään näy neulomismäärässä, se nyt vaihtelee niin monen muuttujan myötä jatkuvasti muutenkin. Mutta miten paljon sitä jaksaakaan ihminen kuluttaa aikaa suunnittelemiseen, ohjeiden selailuun, uusien lankojen kuolaamiseen ja muuhun yhtä hyödylliseen.


Olen siis toki myös oikeasti neulonutkin, en pelkästään suunnittellut ja ajatellut sitä. Enkä pelkästään hipeltänyt uusia villatakkilankojani. On tullut neulottua jopa hartiat jumiin, mitä ei yleensä hevillä tapahdu. 

Tai no tiedä sitten, mistä jumi johtuu. Jos se onkin se villatakkiohjeiden selailu, kun pitää tunkea naama näyttöön ja tutkia tarkkaan, mikä olisi paras ohje. Tai se just tähän hetkeen tarkoitettu ohje. Ei taida silloin olla ideaali istuma-asento.

Oireelliselta tämä neulomisfiksaatio alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun aina se seuraava projekti pyörii mielessä ja tuntuu Siltä Oikealta. Joltain, mitä haluaisi aloittaa heti. Vähän niin kuin alkoholismi, luulen. Se seuraava ryyppy houkuttelee edellisen ollessa vielä kesken. 

Pitäisikö tälle siis tehdä jotain? Vierottaa itseään? 


Tai ehkä sitä vain pitää pysähtyä nauttimaan siitä, mitä parhaillaan tekee. Osaan minä senkin. Vaikka suunnitellut projektit pyörivätkin mielessä ja tuntuvat joltain ylimaallisen hienolta, voisi silti välillä keskittyä siihen, miten hienoa juuri nyt on. Kun tuntee pehmeän langan kiertyvän puikolle, juuri oikeanlaisena. 

Se neuletuntuma. Kun se on hyvä, se on hyvä. Ja huonon tuntuinen ei yleensä etene. Siitä ei oikein saa mitään, jos lanka nitisee käsissä. Siksi kai minusta on tullutkin lankojen suhteen vähän snobi. 

Siis ihan vähän.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Ihanaa magentaa

Miten ihmeessä olen voinut unohtaa esitellä nämä? 


Vuosi sitten Portissa ostin kaksisataa grammaa Louhittaren Luolassa värjättyä corriedalea. Ja uuden värttinän. Aloin siellä kehrätä värttinällä, mutta pääsin myös testaamaan retriittikavereiden rukkeja. Ja testaaminen vähän venähti, yhden sadan gramman topsin tulin siellä polkeneeksi valmiiksi. Kerranneeksikin. Kertauksen tosin ehdin vain täpärästi, piti pitää vauhtia yllä, että ehti viimeisten mukana kotimatkalle.


Touhu jatkui kotona värttinällä, mutta hitaasti, kuten arvata saattaa. Värttinöinti on ihan mukavaa, rentouttavaakin parhaimmillaan, mutta sen hitaus alkaa aina jossain vaiheessa syödä intoa. Varsinkin kun on onnistunut pääsemään rukilla kehräämisen makuun.

Kyllä Portin jälkeen rukki olisi poltellut. Silloin kuitenkin hautasin sen unelman toteamalla, että minulla ei nyt vain ole laittaa satasia välineeseen, jota ehkä käytän, ehkä en. Kehruuinnostus saattaa suoraan retriitin jälkeen olla valtava, mutta eihän se vielä jatkoa takaa.


Joululahjaksi saatu perinnerukki ei olisi voinut paljon parempaan osoitteeseen tulla. Tuollaisen vanhan rukin ottaisin vaikka koristeeksikin, vaikken osaisi käyttää. Vähän viallinenkin melkein kelpaisi, vaikka yleensä ottaen turhaa roinaa vastustankin. 

Kyllähän se käytön opettelu pari ärräpäätä sai ilmoille. Alkuun tuo vähän vanhempi kapistus tuntui aika mahdottomalta tapaukselta. Kehrääjän käsikirjasta oli paljon hyötyä, samoin pitkästä pinnasta ja ihailtavasta kärsivällisyydestä, vaikka ne eivät ilmentyneetkään suoranaisesti minussa. Ulkoistettu kärsivällisyys on ihan hyvä apu sekin.

Nyt kun tuon wanhan rouwan kanssa oppi yhteistyöhön, olen tykännyt siitä enemmän kuin muista kokeilemistani rukeista. Yhdellä jalalla polkeminen tuntuu minusta rennommalta kuin kahdella ja saan silloin ryhdikkäämmän ja vähemmän selkää rasittavan asennon. Kahdella jalalla polkiessa huomasin asentoni olevan hankalamman ja hartioiden rasittuvan. Voihan jokin muukin tosin vaikuttaa kuin polkutapa, joka tapauksessa tärkeintä on, että selkä saa olla suorana. Se on rennointa.

Tietysti tuossa vanhassa rukissa on myös paljon enemmän tunnelmaa kuin uusissa. Joku uudempi, helposti kuljetettava ja isommilla rullilla varustettu voisi joskus olla mukava toisena rukkina, jos vain varallisuus ja tila sallivat ja jos katson kehruumäärieni olevan sitä luokkaa, että kahdessa rukissa on mitään järkeä. Mutta hengen hätä ei kyllä sen asian kanssa ole, sikäli kuin toista rukkia on oikeasti koskaan pakko saada. 


Mutta tästä langasta. Rakastan sen väriä ja olen tyytyväinen kehruujälkeeni, vaikka se ei tasalaatuista olekaan. Osa jäljestä on selvästi kierteisempää, osa löyhempää. 

En osaa päättää, mitä näille tekisin. Huivi on yksi vaihtoehto, mutta toisaalta kiva voisi olla myös pitää nämä villatakin pesämunana. Minulla olisi lisääkin corriedalea ja jos koittaisin kehrätä siitä edes jotakuinkin samanpaksuista, voisin tehdä vaikka jotain raidallista. 

En tiedä. Hilloan näitä ainakin vähän aikaa. Pitäähän sitä olla jotain hypisteltävää.

Metrit pitäisi vielä laskea. Luulin tehneeni sen, ja ehkä teinkin, mutta en ole ollut ihan nero, mitä tulee tietojen tallettamiseen johonkin järkevään paikkaan. Metrejä laskiessa voisi toki samalla tarkistaa, ovatko typerät toukat käyneet vyyhtien sisällä tekemässä tuhojaan. Toivon niin hartaasti, että näistä on älytty pysyä erossa. En kyllä ole säälinyt toukkia muutenkaan kovin paljon, mutta jos nämä aarteni on tuhottu, menneiden ja tulevien toukkien ylle lankeaa ikuinen vihani.

Mutta eipä maalailla piruja seinille sentään. Nautitaan magentasta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...