keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Ei tuu kesää

Ei tuu ei, kesä nimittäin. Ei, vaikka kuinka yrittäisi. Ja minähän olen yrittänyt, ihan tosissani. Ajattelin, että jos nyt kuitenkin menee vaan sinne ulos istumaan, hyvin varustautuneena.


Mutta eipä paljon auttanut. Vaikka oli lämmikkeetkin mukana. Kesäfiilis pysyi kaukana. Tai no... sääskiä oli ihan omiksi tarpeksi, sen verran pitää myöntää. Mutta jokseenkin laiha lohtu. Tiettyä kesätunnelmaa toki, mutta ei ehkä ihan se lempiosani siitä.

Tuota sukkaa ulkona hampaat irvessä tikutettuani tajusin muuten, että vihreä kausi on ihan selvästi ohi. Alkaa olla aika vahvaa näyttöä siitä, että pinkki on tullut tilalle. 

Nyt puikoilla on vähän epämääräinen sovellus jostain kirjahyllystäni löytyneestä ohjeesta. Lanka on paksua kuin mikä. En muista milloin viimeksi olisin neulonut sukkia fingerin-vahvuista paksummasta langasta. Mutta tuo alpakkasukkalanka on huudellut töissä minulle jo niin pitkään, että oli pakko pelastaa se sieltä hyllystä itselleni. Mallia piti vähän aikaa hakea eikä nytkään oikein innosta, mutta ihan ok. Puikkosuositus langalle oli vissiin joku 3,5 mm, mutta koska ensimmäisenä käteen sattui koko 2,75, teen sitten niillä. Oon nyt vähän niin kuin laiskana ja teen periaatteella mitä nyt käteen sattuu. Johtunee siitä, että edelleenkin virkkaus on enempi in. Niinpä. Outoa. Varmaan joku käänteinen auringonpistos. Tai vettä satanut aivoihin kun on joutunut olemaan ulkona enemmän kuin on halunnut.

Niin tai näin, näillä mennään.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Ja kun se ruoho on vihreää tällä puolella aitaa, niin sekään ei sitten kelpaa.

Olen tässä käynyt vähän läpi neuleitani. Ja löytänyt hämmmentävän määrän vihreää ja vihreänmielistä.


Siis voisiko tästä päätellä, että jollakulla on ollut joku kausi päällä? Ja mitä jos enää ei huvita käyttää vihreää? Tai siis missä välissä minä muka olisin halunnut käyttää pelkkää vihreää? En kyllä muista sellaista.

On ehkä pikkuisen ongelma, jos haluaa käyttää pukeutumisessaan aivan täysin eri värejä kuin mistä syttyy neuloessa. Ainakin jos on kaiken huipuksi liian itsekäs neulomaan muille. Pitäisiköhän tässä alkaa harkitsemaan jotain vähän epäitsekkäämpiä ja jalompia neulomistavoitteita? Että jos jollekulle muullekin joskus jotain..?

Ostin jokin aika sitten Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja vaikka sitä lukiessa ei toistaiseksi ole tullut mitään suuria ahaa-elämyksiä, (tosin kirjan vaatteiden tuotannosta kertova osa on hyvä tietopaketti), on tullut taas mietittyä vähän, millä perusteella vaatteita kannattaisi oikeasti ostaa. Tai tässä tapauksessa siis neuloa. Vaikka jokin väri viehättäisi ja vetäisi tosissaan puoleensa, se ei silti välttämättä ole sellainen väri, jota erityisesti haluaisi käyttää. Sitä ehkä sietäisi joskus miettiä. Etukäteen.

En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta tähän mennessä se on ollut ihan mukava lukukokemus. Eniten vain mietityttää se, että jos hankkimilleen vaatteille oikeasti asettaa niin tarkat kriteerit yksityiskohtia myöten, mitä tehdä silloin, kun olisi ihan pakko hankkia jotain? Jotta ei ihan alasti tarvitse kävellä. Nimittäin niitä kaikin puolin täydellisiä vaatteita saa kyllä aika kauan etsiä, jos nyt oma maku ei satu rakentumaan juuri senhetkisen muodin mukaan. Kaikki eivät osaa tehdä itsekään, tai ei ole välineitä millä tehdä, ja juuri oikeanlaisia materiaalejakaan ei välttämättä löydä niin helposti kuin voisi toivoa.

Hyvän mielen vaatekaapin sanoma tuntuu perustuvan siihen käsitykseen, että kaikkien ongelmana olisi ylitsepursuava määrä vaatteita. Niistä sitten pitäisi karsia rankalla kädellä ja täydentää vain muutamalla täsmähankinnalla. Vaan kun voi se ongelma olla sekin, että niitä vaatteita ei oikeasti ole ja niitä on hankala löytää. Tai, kuten pian varmaan on entistä useammalla tilanne, niitä ei ole varaa ostaa.

torstai 21. toukokuuta 2015

Kirjallisuus pelasti virkkaamiselta

Vaikka tässä on tullut virkkailtua jo vähän yhtä sun toista...


...kyllä routa porsaan kotiin ajoi.

Kun siis pakkohan ihmisen on saada lukea. Ja se onnistuu vain neuloessa.


Jospa tämä villatakkikin tästä joskus valmistuisi. Lanka vaan uhkaa loppua kesken. Elämäni on yhtä suurta jännitysnäytelmää.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Virkkaajalla viiraa päästä

Minusta on aina tuntunut vähän siltä, että virkkaajat ovat enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Kaikkihan sen tietävät, että neulominen on kivempaa. Joo, tottakai, tuleehan sitä kokeiltua kaikenlaista nuoruuden huimapäisyyksissään tai vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena, mutta ei kukaan normaali ihminen kuitenkaan virkkaamista sentään harrasta. Kyllä jos ihan tosissaan käyttää elämäänsä virkkaamiseen, täytyy jotenkin viirata päästä. 
 
Siinä on alkusointu, joten sen täytyy olla totta. Virkkaajat on vinksahtaneita, neulojat neroja ja neuvokkaita.



Mutta en tiedä. Jotain on tapahtunut. Jotenkin se matto, ja se hippo... ja sitten vain alkoi veri vetää ja kohta piti tehdä pitsiliina. Siis pitsiliina! Miettikää. Kyllä siinä jo alkaa vähän niin kuin kulkea normaalin raja. 

Pitsiliina. Pfht! Ja - pakko kai se on tunnustaa - lisää tekisi mieli tehdä. 

En tiedä, olisiko aika korjata käsitykseni virkkaajista. Voi olla. Tai sitten se paljon todennököisempi vaihtoehto: minulla viiraa päästä itsellänikin. Kuulostaa jotenkin uskottavalta. 


lanka: BC Garnin Alba, väri 04 ja 16
kului: pinkkiä vajaa 50 g, valkoista jonnin verran
koukku: 2,5 mm
fiilis: ihan on mennyt sekaisin


Niin, eihän tämä vielä valmis ole. Pingottaa pitäisi. Mutta kun sitä taas ei tiedä, milloin sen saa aikaiseksi, ja minulla kerta oli palava halu päästä esittelemään tämä, (selvä hulluuden merkki!), niin otin sitten saman tien käyttöön. Huolitellaan sitten joskus myöhemmin. 

Lanka loppui vähän kesken. 50 g ei vaan riittänyt. Meinasin, että kyllä se sen toisiksi viimeisen kerroksen verran riittää, ja siihenhän voi hätätapauksessa lopettaakin, mutta ei se pentele riittänyt. Ihan oisi muutaman metrin, tai parikymmentä, tarvinnut lisää, mutta ei niin ei. Kaivoin sitten tuon valkoisen langan jostain ja lopputuloksesta tuli yllättävänkin hyvä. Voi sitä vahingossakin onnistua. Yleensä lähinnä vahingossa...

Tuo Alba ei välttämättä ole ihanteellinen lanka nimenomaan liinoihin, en tiedä. Merseroitu puuvilla voisi olla parempaa. Mutta oli se silti kyllä toistaiseksi paras puuvillalanka, johon olen törmännyt, valehtelematta. Tästä voisi ihan oikeasti tehdä jonkun puseron tai jotain, aivan unelman pehmeää. Jotain luomupuuvillaahan tämä on, sekö lie vaikuttaa.

Olen joskus ehkä vuosi sitten tilannut tämän Titityystä ja tuon muutaman metrin takia ei jaksanut alkaa odottelemaan uutta postipakettia. Minulla on tätä nyt kätköissäni muutama kerä, kaikki eri väreissä. Suunnittelin jotain leluja niistä, mutta ehkä raitapaita voisikin olla kivempi. Hmm hmm.. pitää miettiä.

Mutta joka tapauksessa. Katsokaa. Pitsiliina!


tiistai 12. toukokuuta 2015

Uudet kuteet

Ja joku sitten vähän innostui...


Että tuli vähän hankittua lisää kudetta. Tämmöisissä varovaisen huomaamattomissa väreissä. 


Mutta kun tuo yksi matto on niin hieno. Niin monta mattoa on siis vielä hienompi. Se on ihan vaan puhdasta matematiikkaa.

torstai 7. toukokuuta 2015

Sisustuspelkurin auringonkeltainen matto

Siinähän ei kauaa nokka tuhissut, kun tällaisen pikkumaton tekaisi. Pari iltaa meni, purkamisineen. Ja tuli kyllä oikeasti ihana.


malli: muokkailtu Alicia Doily Rug, Henna Huczkowski
materiaali: trikookudetta 800 g
koukku: 10 mm
maton koko: halkaisija 66 cm





Jatkosijoituspaikka on vielä mietinnässä. Vessan matoksi tätä alunperin ajattelin, mutta onkohan tämä vähän liian ihana sinne? Eikö tämä ansaitsisi näkyvämmän paikan? Matto on sitä paitsi ehkä jo ehtinyt vähän kotiutua tuohon olkkarin lattialle. Ehkä sitä ei enää henno siitä siirtää.

Onneksi matoissa on se hyvä puoli, että niiden paikkoja voi vaihdella. Tämä on kylläkin minulle ihan uusi ajatus. Tiedän monia sisustustaitajia, jotka osaavat jatkuvasti uudistaa asuntoaan jo olemissa olevilla tavaroilla, (muun muassa äitini), mutta minulle pelkkä jalkalampun siirtäminen huoneesta toiseen on suuri elämänmullistus, joka vaatii vähintään muutaman päivän ankaran suunnittelutyön ja luonnollisesti henkistä tukea.
 
Olen myös kuullut ihmisistä, jotka asuinkumppaninsa kauppareissun aikana vaihtavat huonekalujen järjestyksen konsultoimatta toista mitenkään. Siis eihän noin voi tehdä! Kauhea ajatus! Minä joutuisin varmaan shokkiin tuollaisen tempauksen jälkeen.

Vastaavasti kun minä pitkän asian hauduttelun ja plus-miinuslistauksien jälkeen haluaisin ehkä kääntää keittiönpöydän toisin päin, lähestyn muita asiaa koskevia varovaisesti ehdottaen, voisikohan tämä uudistus olla ehkä toimiva ja pitäisköhän kokeilla ja millaisia tunteita toiselle herää tästä ajatuksesta... olisiko paha?

Nyt kun pysähdyin ajattelemaan tätä, tämä on kyllä hyvin outoa. Monessa muussa asiassa olen melko spontaani, joskus jopa kärsimätön, ja lähden toteuttamaan ideoitani samantien sillä periaatteella, että siinä tehdessähän sen huomaa, onko niistä mihinkään. (Nimerkillä "Suosittelen aina mallitilkkuja, en käytä niitä".) Ja jos joku asia on jo päätetty, minusta se pitäisi toteuttaa heti eikä venyä ja vanua.

Mikähän tässä sisustamisessa on sitten niin pelottavaa?

maanantai 4. toukokuuta 2015

Hippo opettaa: palojen yhdistäminen virkaten

Noin vuosi sitten minut villitsi virkkaushimo. Joka ei kestänyt ihan tarpeeksi kauan. Hippo, jota niin hinguin valmiiksi, jäi kesken. Tosin tällä kertaa kyllä syytän olosuhteita! En löytänyt mistään täyttövanua, ja kun hipon valmistuminen ei sen takia ollut ihan heti tapahtumassa, siirryin sitten muihin projekteihin. (Vai kesälomalle? En muista.)

Nyt kun sitten tulin kokeilleeksi maton virkkaamista, muistui hippokin taas mieleen. Joulun alla ratkaisin täyttövanupulman poistamalla pari vanhempaa tyynyä käytöstä, ja joulupallojen jäljiltä jäi luultavasti tarpeeksi hippoakin varten.

Mutta nyt sitten sattui ihan kumma juttu. Hippo-ohjeessa palat virkataan suoraan yhteen, ei siis ommella jälkikäteen, ja minä aloin vankkumattomalla itseluottamuksella yhdistää paloja ihan ulkomuistista. Jonkin matkaa tehtyäni vain huomasin, että eipä jälki ollutkaan ihan samanlaista kuin vuosi sitten... vaan näytti paremmalta kuin silloin! Luovasta tauosta oli ilmeisesti hyötyä. 

Eilen illalla ennen nukkumaan menoa oli äkkiä pakko kuvata vaihe vaiheelta, miten tuon yhdistämisen nyt teen, että en vain pääse unohtamaan. Ilmeisen selvästi olen viimeksi tulkinnut yhdistämisohjetta jotenkin väärin, sillä ihmettelin silloinkin, että ei tämä nyt niin ihmeen siistiltä näytä, jos nyt ei rumaltakaan.

Tässä nyt sitten ohjeet virkaten yhdistämiseen, ainakin itselleni tulevaisuutta varten, ja muillekin, jos joku tällaisia kuvaselvennyksiä kaipaa. Kuvissa sitten se viimekeväinen huonompi jälki koukun oikealla puolella ja nyt vahingossa löytynyt parempi tyyli peukalon vieressä vasemmalla.

Virkaten yhdistäminen

Palaset yhdistetään pylväitä virkaten. Yhdistäminen tapahtuu siis samanaikaisesti afrikan kukkien viimeisen kerroksen virkkaamisen kanssa. Osa kerroksesta virkataan pylväitä ihan normaalisti, yhdistettävien sivujen kohdalla mukaan vain lisätään reunasilmukka siitä palasesta, johon tekeillä olevaa palasta ollaan yhdistämässä. Ei siis mitenkään vaikeaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tämänkin voi tehdä väärin. Reunasilmukka pitää ottaa mukaan oikeassa kohtaa ja ilmeisesti koukku oikeasta suunnasta työntäen.


1. Työnnä puikko yläkautta läpi valmiin palan reunasilmukasta. Tässä kohtaa pitää olla sen verran tarkkana, että kohdistaa palasten silmukat oikeisiin kohtiin.


2. Vedä lanka koukulle (langankierto), lanka tulee koukun päälle oikealta vasemmalle.

Ylläolevassa kuvassa koukulla ylimpänä langankierto, keskellä valmiin palan reunasilmukka ja alimpana edellinen pylvässilmukka.


3. Työnnä koukku läpi yhdistettävän palan seuraavasta silmukasta kuten normaalisti.


4. Koukkaa lanka puikolle.


 
5. Vedä lanka reunasilmukan (kuvassa vihreä) ja langankierron läpi.


Nyt koukulla ylimpänä uusi silmukka, keskellä valmiin palasen reunasilmukka ja alimpana edellinen pylvässilmukka.


6. Koukkaa taas lanka puikolle ja vedä se läpi vastamuodostuneesta silmukasta, jo valmiin palan reunasilmukasta ja edellisen pylvään silmukasta.


Noin. Jatka tätä, kunnes yksi sivu on virkattu yhteen. Kulmasilmukat voi ainakin tässä tapauksessa jättää yhdistämättä, vaikka yhdistäisikin monta sivua samasta palasta kerralla.

Toivottavasti tästä on apua muillekin kuin itselleni!