tiistai 4. tammikuuta 2011

Ihanaa Itselleni 2011!

En ole vielä tehnyt minkäänlaisia lupauksia uudelle vuodelle, mutta yksi ajatus minulla on pyörinyt päässäni. Ei niinkään lupaus kuin teema. Olin ajatellut, että tämän vuoden omistan neulerintamalla mekoille ja tunikoille. Itselleni tietysti. Tietysti ilman mitään paineita ja pakkoa pysyä suunnitelmassani.

Suunnitelmani alkoi horjua hetimiten, siinä mielessä nimittäin, että neuloisin mielelläni myös sukkia. En tiedä, mistä tämä sukkien neulomiseen kohdistuva into on tullut, kun ennen en omannut sellaista juuri ollenkaan. Mistä liekään, en voi omistautua täysin mekoille ja tunikoille, sillä joka tapauksessa minun on pakko neuloa sukkia. Yksinkertaisesti pakko. (Toistaiseksi.)

Tehtyäni vuoden 2010 aikaansaannoksistani postauksen silmäni avautuivat sille, miten paljon neulomisajastani olen itse asiassa käyttänyt muiden hyväksi. En näe siinä sinänsä mitään väärää, enkä tosiaankaan koe, että minua olisi riistetty ja palveluksiani käytetty härskisti hyväksi, en varsinkaan, kun suurin osa neulomastani on tehty lahjaksi eikä suinkaan pyynnöstä. Pisti silti miettimään...

Minulla on itseäni varten jonossa vaikka mitä kivaa. Ollut jo pitkään. Miksi en nyt käyttäisi aikaani niihin?

Niinpä olen nyt mietteissäni tullut siihen tulokseen, että olipa miten hyvänsä, vuosi 2011 on Ihanaa Itselleni -vuosi. Sori vaan, kaverit. Ja sukulaiset. Lukuunottamatta mummilleni jo luvattua paitaa ja ex-kämppikselleni luvattuja sormikkaita, mitään ei tipu. Ei mitään. Kellekään.

Hyvä on, saatan tehdä jotakin jollekin, jos minusta tuntuukin siltä. Kyse ei nyt ole niinkään siitä, että en missään tapauksessa haluaisi tehdä tänä vuonna mitään muille. Kyse on siitä, että haluan tänä vuonna priorisoida edelle minut itseni. Sen tyypin, joka on hankkinut nämä neulomistaidot ja kehittänyt niitä. Haluan korjata itsekin satoa. Ja haluan nimenomaan jotain isompaa. Mekkoja, tunikoita tai neuletakkeja. Ja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvitsen niitä. Ei millään pahalla syksyllä pyörinyttä kuuden vaatteen haastetta kohtaan, mutta samoissa vaatteissa kulkeminen kuukauden ajan ei ole temppu eikä mikään. Eikä vaikka sitä jatkaisi päivästä toiseen vuosikausia. Siinä ei ole mitään vaikeaa ihmiselle, joka ei omista päälleen mahtuvia vaatteita ihan kauhean paljon enempää.

Minulla on ihan oikeasti ihan liian vähän vaatteita. Ei kylläkään maailman mittakaavassa. Mutta siinä mielessä, että työpäivän aamuna voi tulla paniikki, kun ainoa päällepantava on paitsi jo aika nuhjuinen ehkä muutenkin vähän huono päällä - ei imartele eikä tunnu mukavalle.

Vaatteiden tekeminen itse, varsinkin neulominen, on tietysti aika hidasta touhua, mutta vaatteiden osteleminen jotenkin tympii minua nykyään. Ei vaan kiinnosta. Vaatekaupat on ahdistavia. Huonoa laatua on luvattoman paljon, halvat hinnat pistävät aina vähän miettimään, samat vaatteet löytyvät sitten kaikkien päältä... ja lisäksi joissakin paikoissa soi ihan uskomattoman huono musiikki!

Niin, tänä vuonna haluan kartuttaa vaatevarastoani edes parin tarpeellisen vaatekappaleen verran ja niin että taatusti tiedän, kuka vaatteen on tehnyt ja missä olosuhteissa. Ja toivon mukaan teen sellaista, mikä miellyttää itseäni täydellisesti, ja mitä haluan aina käyttää.

7 kommenttia:

  1. Loistava teemavuosi :) Olet ansainnut sen!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä Tiinan kanssa, loistava idea. :) Olen samaa mieltä kaupoista. Useimmiten tekee mieli juosta pois sen taustamusiikin takia, kun ei kuule edes omia ajatuksiaan(Gina on pahimmasta päästä).

    VastaaPoista
  3. Olen useimmiten huomannut, että se uskomattoman huono musiikki on samalla myös sitä, joka keikkuu listojen kärjessä. Herääkin kysymys, kuka siitä musiikista oikein tykkää?

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava teema! Yritän itsekkin neuloa itselleni enemmän juuri niitä suurempia projekteja. Ja samoista syistä. Kaupasta ei halua löytyä mitään. Musiikista en osaa sanoa koska en ole ollut kaupoissa pitkään aikaan. :)

    VastaaPoista
  5. Tiina: Hih, kiitos! :) Toivottavasti tästä teemavuodesta koituu hyvä sato.

    Emmanuelle: Kiitti. Ginassa en ole käynytkään, mutta yleensä ottaen aika monissa paikoissa soi aika kamala musiikki... jos sitä edes musiikiksi haluaa kutsua.

    NetKissa: Niin, en tiedä. Ehkä se musiikki myy sitten joillain muilla keinoilla kuin varsinaisesti musiikillisilla. Tai sitten yllättävän monella vain on jotenkin omituinen musiikkimaku.

    Olebrumm: Kiitti. :) Itselle neulominen on sitä paitsi ainakin minusta rentouttavampaa kuin muille. Ei ole aikatauluja, ei ainakaan kovin painostavia. Ja niissä kaupoissa ei pahemmin kannata käydäkään...

    VastaaPoista
  6. Loistava teema! Jotenkin sitä helposti innostuu neulomaan muille enemmän kuin itselle... Muistan että joskus tuskailin tätä ja kun ajattelin asiaa ääneen poikaystävälle niin se oli ihan helpottuneen oloinen, että tee nyt ihmeessä jotain itsellesikin välillä! En edes tajunnut, että aina mietin vain mitä vois muille tehdä. Neuleet on tietysti kiva lahja, mutta nykyisin muille vaan pieniä ja sutjakoita juttuja :)
    -Hanna

    VastaaPoista
  7. Saat vapaasti ottaa teeman käyttöösi, jos sille on tarvetta! Olen samaa mieltä kuin poikaystäväsi, tee ihmeessä itsellesikin välillä! :)

    On se vain tosiaan kumma, miten helposti sitä lipsuu tekemään aina kaikkea vain muille eikä omiin neuleisiin jää enää ollenkaan aikaa. Tai käy jopa niin, että unohtaa itsensä ihan kokonaan.

    VastaaPoista