torstai 2. kesäkuuta 2011

Ensimmäisiä Kyhäelmiä


Oli vakaa aikomukseni päivittää blogia eilen. Tarkoitukseni oli raportoida ensimmäisen KYH-päiväni tunnelmista. Kävi vain niin, että ensi alkuun koko homma oli sen verran tylsää ettei siitä olisi keksinyt mitään sanottavaa. Ainakaan juuri mitään sanottavaa. Joo, aloitin tiskirätin. Jaa, sain tiskirätin valmiiksi. Vuhuu.


Todella mielenkiintoista. Tykkään kyllä neulotuista tiskiräteistä, eikä niiden neulominenkaan mitenkään vastenmielistä ole, mutta ei kovin mielenkiintoistakaan. Ja kun sitten olin saanut tiskirätin pian valmiiksi olin hetken vähän niin kuin tyhjän päällä. Kuten jo aiemmin tilitin, minulla ei ole varsinasesti mikään startiitti viime aikoina riehunut. Olin siis jokseenkin avuton ja mietin, mitä tässä tekisi. Kun kyllähän minä neuloa halusin... 

Yllättävä käänne. Aloitinkin eilen tiskirätin jälkeen peräti kaksi työtä. Ensin Yarnissiman brainless-sukat,


(nimi muuten puhuu puolestaan, mutta sukat on silti tosi nätit), ja sitten Veera Välimäen Stripe Study Shawlin.


Enkä muuten yhtään ole varma, missä vaiheessa Stripe Study Shawl alkoi puhutella. Miten, miksi? Aluksi ihmettelin tosissaan tämän mallin aikaansaamaa villitystä, vaikka se ihan nätti olikin. Vaikutti kuitenkin tosi yksinertaiselle enkä nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Kunnes... en tiedä milloin, mutta yhtäkkiä huomasin minulla olevan siitä päähänpinttymä. Kai se hiipi ensin hissukseen mieleeni minun ihaillessani muiden huiveja ja erityisesti erilaisia väriyhdistelmiä. Lopulta se ehkä iski kuin lekalla päähäi siinä vaiheessa kun näin langat, jotka väreiltään minun mielestäni kuuluivat yhteen.

Onko tämä jotenkin omituinen väriyhdistelmä? Näin livenä katsellessa (vaikka kuvakaan ei tällä kertaa ihan kamalasti valehtele) värit ovat minun mielestäni yhdessä yksinkertaisesti huiput, ihan selvästi toisilleen - ja minulle - luodut, jotenkin seesteisen pirtsakat. Mutta aina välillä havahdun ihmettelemään. Että onko tuo nyt jotenkin hassua. Ehkä minut on jotenkin lumottu?

Joka tapauksessa itse huivimallista tykkään varauksettomasti. Alan olla varma siitä, että Veera Välimäki on nero. Tietysti huivi ei ollut ihan niin yksinkertainen kuin ensisilmäyksellä näytti, sen malli kun on lyhennettyjen kerrosten vuoksi aika epäsymmetrinen eivätkä raidat ole tasapaksuja. Mutta ei se ihmeellisyys siinä tule esiin. Malli on silti melko simppeli neuloa ja näyttää aika tavalliselta. Eli mihin kollektiiviseen heikkoon kohtaan tämän mallin suunnittelija oikein onnistui iskemään? Minäkään en edes onnistu selittämään, miksi huivi alkoi vedota minuun.

Ensimmäinen kyhäilypäiväni sai minua kenties vähän ravisteltua. Olen alkanut suhtautua neulomiseen jotenkin järjestelmällisesti, vaikka oikeastaan haluaisin hullutella enemmän, kyse kun on kuitenkin harrastuksesta. Tai ainiin no... onhan siinä kyllä kyse työstäkin itse asiassa, mutta ei sentään kokonaan.

4 kommenttia:

  1. Nuo sopivat tosi hyvin keskenään nuo huivin värit. Mitä lankaa tuo on?

    VastaaPoista
  2. Arvasin, että mun KYH:ssä käy just näin! Että innostun jostain mitä muut tekee ja tahdon kans. Selasin Ravelryssä kaikki Stripe Study Shawlit ja rupesin miettimään lankavarastojani. Isoja projekteja vain ei saa olla montaa, ei ehdi heinäkuussa valmiiksi. Taidan silti ottaa tän huivin työn alle, on se niiiiin hieno. Yksinkertainen on kaunista.

    VastaaPoista
  3. Tiina H: Nuo on Handun merinosukkalankaa. http://www.handu.fi/shop/ Olen kyllä suurimman osan ajasta itsekin sitä mieltä, että ne sopii toisilleen. :)

    Oranssi: Aijaa, niinkö pääsi käymään? :D Joo, onhan näissä tämmöisissä tempauksissa omat riskinsä, tulee kahmittua vähän turhan paljon projekteja melko helposti.

    VastaaPoista
  4. Ilmankos ovat niin ihanat värit :). Käyn aina välillä Handun sivuilla, kun tuntuu, että kaipaa väriä.

    VastaaPoista