maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vähän valmiimmaksi

Siivoilin tässä jokin aika sitten neulekoriani, jonka ostin joskus helpottaakseni elämääni ja saadakseni tilaa keskeneräisille töille, niin että ne kaikki eivät pyörisi pitkin sohvia ja pöytiä. Jostain syystä neulekorille on tapahtunut sama ilmiö kuin lehtikorille - tavaraa on vain alkanut kertyä ja kertyä kätevästi käytettävissä olevaan säilytystilaan niin että lopulta sekä lehdet että neuleet ovat pursunneet yli ja niitä on alkanut olla joka tapauksessa pitkin sohvia ja pöytiä.

Keskeneräisten töiden joukosta löytyi sellaisia, joiden valmiiksi saattamisessa ei olisi ollut enää isokaan homma. Sellaisia, joiden keskeneräisyys on muuten vain täydellinen mysteeri. Ja sellaisia, jotka olen jopa kokonaan unohtunut.


Eräs huivi, Facing Lilies Stole, oli sekä unohtunut, että lievä mysteeri. Miksi tämä jossain vaiheessa tökännyt, miksi se on jäänyt kesken ja unohtunut? Epäilin, että huivin neulomisessa on ollut jotain todella ärsyttävää, luultavasti nypyt. Mutta ei se sitä ollut. Olen nyt tarttunut projektiin uudestaan, ja vaikka välillä nyppyjen kanssa nyppii, neuloutuvat ne enimmäkseen ihan mukavasti. Kun muistaa tehdä tarpeeksi löysää.

Arvelen nyt, että olen vain innostunut välissä jostain paljon mielenkiintoisemmasta ja huivi on päässyt sen myötä hautautumaan. Tietysti pingotusinhoni on voinut osaltaan vaikuttaa asiaan. Jossain vaiheessa neulomista on saattanut muistua mieleen, että sillä milloin tämän saa pois puikoilta ei ole valmistumisen kanssa mitään tekemistä.

Nyt päätin ruveta jotakuinkin järjestelmällisesti käymään käsiksi kaikkeen keskeneräiseen. Neulon tai puran. Haluan saada tilaa. Sitä paitsi keskeneräiset asiat tuntuvat vievän energiaa, vaikka ne eivät edes olisi lainkaan stressaavia tapauksia. Tai ainakin valmiiksi saaminen tuntuu vapauttavan energiaa. Niin se vain on.

8 kommenttia:

  1. valmiiksi saaminen on vapauttavaa, veit sanat suustani! keskeneräiset ei stressaa ainakaan itseä, muuta perhettä varmaankin! Tsemppiä keskeneräisten kanssa, ehkä mäkin saan oman keskeneräisten vuoreni valmiiksi, kun nään että joku muukin selättää sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujen lopuksi kysehän on pääasiassa siitä, että osaa tarttua niihin keskeneräisiin. Yleensä se suurin kynnys on siinä, että kun joku on jäänyt hautumaan, sitä ei enää osaa ottaa käsittelyyn ollenkaan. Jos sen ylittää, uskon että pääsee vielä maaliinkin. Ainakin minusta tuntuu nyt tämän neuleen kanssa siltä. Ei se mitenkään töki. Se vaan joskus jäi.

      Onnea selättämiselle sinullekin!

      Poista
  2. Oi kun yksi neulekori olisikin ratkaissut keskeneräisten töiden ongelman... mut ei siihen ole auttanut edes toinen kori, eikä kassi, eikä oma laatikko lankapiirongista... Piironki on toistaiseksi paras ratkaisu siinä mielessä, että sieltä laatikosta ne työt ei näy! Nuo näkyvilä olevat yöt saa tuntemaan laiskaksi. Mut ei se mitään, telkkari tai läppärin ruutu vie huomion ja sitten voi taas rauhassa aloittaa uuden työn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota... köh köh.. saatoin jättää mainitsematta, että tuo keskeneräisten kori on siis nimenomaan minun aktiivisten keskeneräisten kori. Siis niiden, joita parhaillani neulon mitä milloinkin. Eli siihen ei olisi ollenkaan ollut tarkoitus hautautua mitään täysin unohduksiin.

      Niitä muita keskeneräisiähän minulla on tuolla useampiakin. Äkkiä tulee mieleen ainakin yksi pusero, jossa osat pitäisi yhdistää, yksi pusero, joka lakkasi puhuttelemasta ja odottaa jonkin sortin päätöstä jatkon suhteen, yhdet sukat, joista loppui lanka kesken ja joita en ole jaksanut jatkaa vaikka sain lisää lankaa, yksi palapeitto, joka ei kiinnosta yhtään ja jonka paloista en muista miten ne tehdään, yksi takki, jonka voisi purkaa, koska se on aloitettu noin sata vuotta sitten Novitan Nallesta (ei enää nappaa) minun ollessa ainakin pari kokoa pienempi kuin nyt. Kyllä sieltä varmaan vielä muutakin löytyy, nuokin voisi joskus käydä läpi ja päättää mitä tehdä. Ja ne on kaikki kans hyvässä piilossa, etteivät ole nenän alla vaivaamassa ja viemässä huomiota. :D

      Poista
  3. Kiva ko oot taas täällä :) Tsemppie keskenerästen selättämiseen!
    Siulle on haaste miun blokissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että on kiva. :) Ja kiitos tsempistä.

      Kävin katsomassa haasteen, kiitos. Pitää miettiä, jaksanko reagoida, olen ollut vähän huono näiden haasteiden kanssa ja minusta tuntuu, että olen jo unohtanut vastata joihinkin. Mutta mielenkiintoisia kysymyksiä sinulla!

      Poista
  4. Hei! Olen inspiroitunut noin vuoden takaisesta kirjoituksestasi. Kiitos siitä! Täällä sen hedelmiä, jos kiinnostaa: http://inspiraato.blogspot.fi/2014/05/kayttamisen-taito.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että postaus on onnistunut inspiroimaan. Sehän on oikeastaan parasta mitä blogissaan voi saada aikaan. :)

      Poista