lauantai 10. toukokuuta 2014

Nykyään kun on paljon tätä hidasta elämää -kouhotusta, niin tässäpä vasta jotain, joka tosiaan hidastaa

Noniin joo... ehkä ei olisi pitänyt niin painokkaasti syyttää kuvien puutetta aikaisemmasta bloggaamattomuudesta. Retriitissä kuvattuja neuleita on edelleen esittelemättä vaikka sormikkaista postattuani ajattelin, että nytpä on hetkeksi asiaa.

Mutta seuraavaksi kuvia sukista, jotka olen neulonut itsekehräämästäni langasta. Kuvista kiitos taas Tiinalle.


malli: Bare Necessities, Caoua Coffee 
Ravelry-projekti: täällä
puikot: 2,25 mm sukkapuikot
kuitu: Louhittaren Luolan BFL-mohairia
lanka: itse värttinällä kehrättyä!
metrejä: 260 m / 92 g
langan kulutus: kaikki män, ja vähän piti repiä jostain ekstraa.


Nämä sukat ovat ensimmäinen varsinainen projekti itse kehräämästäni langasta. Tai ei oikeastaan, mutta tuntuvat siltä. Olenhan kyllä neulonut jo yhdet pienet vauvan sukat ensimmäisistä harjoittelukehruistani, mutta ne oli niin pikkuiset, että eihän niitä lasketa. Vai?

Näiden kanssa lanka loppui tosiaan kesken ihan loppumetreillä. Sukat neulottiin varpaista varteen ja kuten kuvassa oikealla voi huomata, varteen on päätynyt hitusen eriväristä jatkoa. Käytin ne vauvan sukkien jämät sitten tähän. Paksuus ei tainnut heittää pahastikaan ja materiaali oli muistaakseni samaa. 

Tätä samaista kehräämääni lankaa olen ruotinut blogissa jo sukkien neulontavaiheessa. Silloin pohdiskelin kovasti langan paksuuden, metrimäärän ja tiheyden hämäävyyttä. Näyttää tosiaan olevan niin, että itsekehrätyn metrimäärä ja paksuus eivät oikein kohtaa teollisesti kehrätyn langan kanssa. Ilmeisesti teollisesti kehrätty lanka on vähän ilmavampaa..? Olen tästä aiheesta joskus jostain lukenutkin, olisikohan ollut Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjasta? No, jostain.


Näistä sukista tuli kyllä ihanat, mutta en ole ihan kauheasti raskinut käyttää näitä. Minulla sukat kuluvat melko nopeasti ja näitä en haluaisi vielä päästää siihen samaan pinoon niiden lukuisien muiden kanssa, jotka odottelevat sitä päivää, että jaksan opetella jonkun siistin tavan parsia. (Taas yksi sitten joskus -projekti. Miten näitä on niin hirveästi?)

Pitäisi ehkä melkein kehystää sukat seinälle, että ne pääsisivät arvoiseensa käyttöön. Paitsi että eivät ne pääsisi. Kyllä ne jalassa näyttävät kauniimmilta ja tuntuvat ihanilta.


Ei voi mitään, mutta itsekehrätyssä langassa on sitä jotain. Tunnelmaa ja rouheutta. Jotain samaa maanläheisyyttä kuin kuvien taustassa. Nykyään kun on paljon tätä hidasta elämää -kouhotusta, niin tässäpä vasta jotain, joka tosiaan hidastaa, juuri sopivalla tavalla.

8 kommenttia:

  1. Kauniit.
    Sukat on tehty käytettäviksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja niinhän se toki varmaan on, vaikka ei meinaisi raskia.

      Poista
  2. Mullakin on se loputon ja nopeasti kasvava pino joka odottaa parsimista... Oi ja voi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pitäisi ehkä haastaa toisemme tässä asiassa tai jotain. :D

      Poista
  3. Aivan ihanat... ne pitää vetästä jalkaan ihanien hitaiden hetkien ajaksi, silloin kun jalat on ylhäällä ja kiire on kaukana... silloin ne ei ehkä kulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja tuo taitaa olla paras ratkaisu tähän ongelmaan. Spesiaalihetkien sukat.

      Poista
  4. Söpöt sukat! Näyttävät hyvältä sun jaloissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuita on kyllä mukava pitääkin.

      Poista