torstai 7. elokuuta 2014

Jaottelusta, rytmistä ja "oikeista" neulojista


Kuulin kerran joltain kaverilta, kuinka hän eräässä lankakaupssa silmukkamerkkejä kysellessään sai vastaukseksi, että "ei oikea neuloja silmukkamerkkejä tarvitse". En muista, kuka tästä kertoi, mutta muistan lankakaupan. 

(En ole itsekään samassa paikassa asioidessani saanut täysin ideaalia palvelua, mutta en aio silti kertoa, mistä kaupasta on kyse. Pienyrittäjillä, varsinkaan jälleenmyynnin parissa, ei ole turhan helppoa, enkä siksi halua tarkoituksella vaikeuttaa kaupan elämää, se kun on kuitenkin sentään ihan ok lankakauppa.)

Tarina on aika pöyristyttävä esimerkki ylemmyydentuntoisesta suhtautumisesta toisen harrastajan osaamiseen. (Miksi pitää määritellä, kuka on "oikea" neuloja?) Sen lisäksi näkemys on minusta yksinkertaisesti pöljä. Ei kai silmukkamerkkien ainoa tarkoitus ole pitää idioottia neulojaa kärryillä, kun ei se tomppeli muuten osaa neuleestaan silmukoita laskea. (Ja jos olisikin, niin mitäs väärää siinä olisi?) Ainakin minä arvostan silmukkamerkeissä juuri sitä ominaisuutta, että aseteltuani ne neuleessa strategisiin paikkoihin, minun ei tarvitse laskea silmukoita, tai aina laskuissa seotessani pysähtyä tutkimaan neuletta. Minun ei tarvitse tuijottaa neuletta, vaan voin esimerkiksi kaikessa rauhassa katsoa hyvää tv-sarjaa tai jutella kaverin kanssa ja posottaa vain menemään. Silmukkamerkkien kohdalla voin reagoida tarvittavalla tavalla joutumatta kauheasti vahtimaan tilannetta.

Miksi siis sanoa, että oikea neuloja ei tarvitse silmukkamerkkejä? No, ei ehkä tarvitse onnistuakseen, (tai saattaa tarvitakin, me ihmiset olemme hyvin erilaisia ajattelijoita ja tekijöitä ilman että se vielä määrittelee meidän kykyjämme), mutta saattaa tarvita vaikkapa rentoutuakseen. Ei apuvälineiden käyttö ole väärin, jos niistä on jotain etua. Vain se on hölmöä, että käyttää apuvälineitä oletusarvoisesti, vaikka oikeasti omaan tyyliin sopisi paremmin olla ilman.

Tällä kertaa minulle sopi paremmin olla ilman.


Aloin neuloa Cladoniaa, huivia jonka ohjeen sain joskus lahjaksi Ravelryssä. (Lahja muuten lämmittää mieltä vieläkin.) Langat ovat olleet valittuna varmaan jo parin vuoden ajan ja malli vaikka kuinka pitkään mielessä. Ja toistaiseksi huivin parissa onkin ollut mukavaa ja rentoa. Värivalinta tuntuu aivan oikealta, vaikka siitä tuleekin mieleen Amppari-mehujää. Tai ehkä juuri siksi.

Mutta silmukkamerkkeihin minä turhauduin. Heti huivin alkuvaiheessa ohje kehottaa lätkimään mukaan kahdeksan merkkiä. Siis siinä vaiheessa, kun merkkien välissä on aina kaksi silmukkaa. Minua alkoi ärsyttää. Menee siinä vain hermo, jos ei voi posottaa rauhassa menemään, vaan parin silmukan jälkeen pitää aina pysähtyä siirtämään merkkiä niilläkin kerroksilla, joilla merkkien kohdalla ei tarvitse tehdä mitään. Ja niitä kerroksia on kolme neljästä.

Ei hemmetti, minä totesin. Erään kerroksen aikana vetelin kaikki merkit pois. Minä lasken!

Vähän ajan päästä totesin neulejäljen olevan turhan verkkoa makuuni, ilmeisesti kun käytössä oleva Hopeasäie on vain sen verran ohutta. Vaihdoin puikot kerralla millin pienempiin ja aloitin alusta. Ilman merkkejä. Melkein. Pistin yhden merkin keskelle neuletta pitämään minua kärryillä kahden eri puoliskon välillä, mutta muuten pitäydyin näistä "oikealle" neulojalle tarpeettomista kapistuksista. Päätin että otan merkit mukaan sitten siinä vaiheessa kun lisäysten välissä alkaa olla turhan paljon silmukoita laskemiseen.

Toistaiseksi en ole merkkejä tarvinnut. Olen käyttänyt samaa metodia, jota käytin joskus Revontuli-huivia neuloessani ja lukiessani yhtä aikaa tenttiin. Jaottelua.

Kun edelleenkin lisäyksiä tehdään vain joka neljäs kerros, olen jaksanut aivan hyvin olla ilman silmukkamerkkejä. Lisäyskerrosten aikana metodini on jaotella lisäysten väliset silmukat ryppäisiin, jotka neuloutuvat ihan vain tekemällä rytmissä niin että minun ei tarvitse suoranaisesti ajatella. Esimerkiksi jos silmukoita on lisäysten välissä 27, neulon kolmen ryppäissä. Koska kolmen ryppäittä on yhteensä yhdeksän, mikä alkaa jo vaatia laskemista, neulon ne kolmen ryppäät toisissa kolmen ryppäissä. Yksi, kaksi, kolme menee rytmissä. Sitten vain mennään että yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa koo, tauko, (ainakin ajatuksessa, ei välttämättä neulomisessa, ainakaan kovin pitkää), yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa koo, tauko, yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa koo, pysähdys, lisäys. Alusta.


En tiedä, toimiiko tällainen metodi kaikilla. Saati että tajuaako tästä selostuksesta mitään. Tätä on vähän vaikea välittää kirjallisesti. Mutta tämä toimii minulla. Tietenkään kaikki luvut eivät ole jaollisia, typerät alkuluvut perhana, mutta niiden kanssa mennään sitten vaikka niin, että viimeinen rypäs on vain vähän erilainen. Esimerkiksi 13 silmukan kohdalla: yy kaa koo, yy kaa koo, yy kaa koo, yks. 

Voi olla, että riippuu ihan ihmisestä, toimiiko tämän tyyppinen. Minulla se toimii. En usko, että se liittyy niinkään matematiikkaan kuin rytmiin. Kun teen tietyssä rytmissä, pysyn kärryillä. Ja jos pysäytän neulomisen, pääsen kärryille nopeasti, sillä tiedän lopettaneeni jonkun ryppään loppuun ja silloin voi melkeinpä silmämääräisesti päätellä, montako rypästä tai rypäsrypästä on jäljellä. 

Mutta myönnetään. Jossain vaiheessa silmukkamerkit alkavat olla taas käytännöllisempi ratkaisu. Minä vain en arvosta niitä vielä silloin, kun ehdin neuloa viisi silmukkaa, töks, viisi silmukkaa, töks. Onhan se vain etu silloin, kun joka kerroksella se töks merkitsisi jotain. Mutta jos kolmella neljästä se on vain tiellä, niin minulta loppuu kärsivällisyys. En vain ole vissiin kovin kärsivällinen luonne.

Ja mitä tulee jaottelurytmittelyyn... saan siitä kieltämättä jotain kieronlaista mielihyvää. Että kaipa se sitten on sen arvoista.

13 kommenttia:

  1. Mie käytän silmukkamerkkejä vain silloin, kun a) aloitan kiilapeukalon neulomisen lapaseen tai b) neulon huivia, johon haluan merkata keskisilmukan sekä sivussa tehtävät lisäyksien paikat. Muuten huitelen neuloa ilman ajatuksen häivää päässäni, ja sitten jossain vaiheessa kiroan joutuessani purkamaan. :D Käytän kyllä samaa rytmitystä kuin sinäkin, että välistä isäntä joutuu kysymään mille oikein lasken tahtia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, purkamisen kanssa kiroilut on tuttua, milloin mistäkin syystä. Mutta nuin juuri silmukkamerkkejä minusta tulee käyttää: kukin sen verran, minkä katsoo itselleen hyödylliseksi.

      Mulle ei ole tullut kyselyitä rytmityksistä, se ei vissiin näy eikä kuulu, on vain omassa päässä. Ehkä joku saattaisi huomata jos alkaisi tarkemmin katsoa neulomistani. Tai sitten ei.

      Poista
  2. Ihan normi meininki, että neuloja saa sujuvasta neulomisesta kieronlaista mielihyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, miksipä sitä muuten jaksaisi tehdäkään? :)

      Poista
  3. Oon ihan samaa mieltä, että onpa tyly kommentti lankakauppiaalta! Itsekin käytän usein silmukkamerkkejä, varsinkin pitsiä tehdessä. Tuo jaottelu-vinkki on tosi hyvä, täytyypä testata!

    Jos kyse on lisäyksistä niin usein myös (jostain Eliabeth Zimmermannin kirjasta nappaamani vinkin mukaan) neulon sen "silmukkamerkin jälkeisen tulevan silmukan" takareunastaan (siis jättäen silmukkamerkin pois), jolloin se ei hidasta neulomista "ei-mitään" -kierroksilla kovinkaan paljon, mutta neuloessa se löytyy kuitenkin helposti koska silmukka "kääntyy" oikealla puikolla eri suuntaan kuin muut. Miinuksina kyllä sanottakoon että ensiksikin täytyi tutkia omaa neuletekniikkaani aika pitkään että löysin hyvin sujuvan tavan neuloa nurja takareunastaan (niin että se myös kääntyi oikealla puikolla), toiseksi että laskemista tämä tapa ei kyllä nopeuta paljoakaan ja kolmanneksi että usein takareunastaan kudotun silmukan tiheys on hiukan eri kuin muiden, jolloin se erottuu valmiista neuleesta ainakin ennen blokkaamista.

    Mutta niin kätevä tapa että käytän sitä silti paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuommoista kikkaan en ole kuullut tai hoksannutkaan. Pitää ehkä joskus testata, semmoisessa neuleessa missä se takareunasta neulomisen mahdollisesti erilainen jälki ei haittaa. Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Paitsi että rupesin näin jälkikäteen miettimään että selitin varmaan hiukan epäselvästi - tärkeää on että "takareunasta neulominen" eli tässä yhteydessä ole sama asia kuin "kiertäen neulominen". Koska silmukka on jo valmiiksi eri suuntaan kallellaan kuin muut, niin takareunasta neulominen ei kierrä sitä. Ja toisaalta sitten esim oikeaa silmukkaa neuloessa (tavallisella suomalaisella? tekniikalla) puikko ei kulje neuleen takana juoksevan langan yli vaan "nostaa" sen alta päin, näin silmukka kiertyy myös oikealla puikolla.

      Poista
  4. Jos se "ainoa oikea neuletapa" on vääntää harmaasta seiskaveikasta 5 puikolla saapassukkaa...

    Mulle on tullut silmukkamerkit mukaan kuvioihin sitä mukan mitä monimutkaisempia ja teknisempiä mun töistä on tullut. Ilman silmukkamerkkejä samaan aikaan tehtävät mallineuleet raglanlisäysten ja lyhennettyjen kerrosten kera olisi aivan mahdotonta ja siihen samaan syssyyn sitten vielä vähän napinläpiä, niin johan on soppa. - Teen varmaan siinäkin sitten väärin: pitäisi tehdä ainoastaan laatikkomallisia paitoja/takkeja yhteen ommeltavista paloista :D

    Tiivistettynä: mitä monimutkaisempi malli, sitä enemmän apuvälineitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun kyllä oikea neuloja pärjäilisi samanaikaisten raglaneitten, lyhennettyjen kerrosten ja mallineuleiden kanssa ihan ilman silmukkamerkkejä. Mitä siitä, vaikka neuletta pitäisikin sitten tuijottaa silmä kovana ja aivojen olisi käytävä ylikierroksilla koko ajan. Kunnon neuloja kyllä osaisi. Tai ehkä tosiaan pitäisi vain tehdä niitä laatikkopaitoja, mihin sä nuita sun ihmemalleja muka käytät, ei semmoisia kukaan tarvi.

      Joo, kyllä tuo mallin monimutkaisuus on se mikä mullakin määrää. Tämmöistä yksinkertaista huivia, jossa on vain selkeät lisäykset selkein välimatkoin, voi tehdä ihan ilmankin merkkejä, tai sitten niitä voi käyttää muistutuskohtina, jos tykkää.

      Poista
  5. Mä en taida sitten olla oikea neuloja... tykkään silmukkamerkeistä, koska ne jättää aivot vapaaksi muuhun, kuten vaikka siihen tenttiin lukemiseen. Rytmitys/jaottelu -juttu toimisi minulla varmasti TV:tä katsoessa, mutta tenttiin lukeminen ei kyllä niiden kanssa suju. Pitää olla täysin huomiota vaatimaton neulonta... eli silmukkamerkit, sileetä oikeitaa tai nurjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän taitaa näitä oikeita neulojia olla ylipäänsäkään. Varmaan tosi noloa meille kaikille...

      Joo, tuo rytmitys/jaottelu varmaan toimii eri tilanteissa ja eri ihmisillä eri tavoin. Nyt en ole kokeillut tenttiin lukua, että vieläkö sujuisi, mutta jotain blogeja lukiessa olen tällä tyylillä pärjännyt. Ehkä ei ihan niin paljon tarvitse yrittää sisäistää informaatiota siinä samalla.

      Poista
  6. Neulomasi huivin kaltaisissa neuleissa pujotan aukinaisen silmukkamerkin silmukkaan siten, että voin siirtää sitä vain tarpeellisilla kerroksilla.Tai irrotella kaikki sitten jälkikäteen. Mutta kyllä vaikeammissa malleissa ja ohuemmissa langoissa oikeatkin neulojat tarvitsevat silmukkamerkkejä. Ja jos käytössä on kirjavat langat ja tummat sävyt on neuleen tapahtumia vaikea seurata.
    Mutta en minäkään sukan kerroksen aloituskohtaa merkitse kuin vain kaikkein vaikeimmissa malleissa ja niissä joissa kerroksen aloituskohta muuttuu mallin jatkuvuuden vuoksi.
    Sokkoneulonnassa televisiota katsellessa tai lukiessa tuntuvat silmukkamerkit käteen ja muistuttavat että jotain pitäisi tehdä nyt.
    Toisinaan merkkeinä on eriväriset langanpätkät, toisinaan hienot oikeat silmukkamerkit.
    Merkeille on varmasti vähemmän tarvetta, jos neuloo kaiken tasoina ja paksuilla langoilla ja yäk yäk akryylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tuohan olisi voinut olla toimiva keino, että olisin pistänyt avattavat merkit suoraan silmukoihin, niin ei olisi tarvinnut välittää niillä lisäyksettömillä kerroksilla.

      Varmaan tosiaan jos tasona ja vielä erillisinä kappaleina neuloisi kaiken, pärjäisi paljon paremmin ilman silmukkamerkkejä. Mutta minä kun tykkään yhdistää jopa alunperin kappaleina neulottavat villatakin osat, ja silloin on ihan hyvä tietää, missä se taka- ja etukappaleen vaihtumiskohta on, että voi kaventaa ja lisätä oikein. En nyt kuitenkaan näe mitään syytä, miksi minun pitäisi laskea takakappaleen neulomisen aikana kaikki 236 silmukkaa, tai aina suurin piirtein oikealla kohdalla ollessani alkaa tutkia neuletta, että missäs kohtaa tässä aiemminkin onkaan kavennettu. Mutta juu, niin vissiin oikea neuloja tekisi. :D

      Poista