lauantai 20. syyskuuta 2014

Mitä puikoille?

Miksihän viime aikoina on tuntunut niin vaikealta aloittaa uutta neuletta? Ei voi aloittaa, koska joku on kesken - ihan sama, vaikka se kesken ollut ei puhuttelisi. Ei voi aloittaa, koska pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin neuloa - muttei kuitenkaan tee. Ei voi aloittaa, koska ei jaksa keriä lankaa - siihenhän menee peräti seitsemän minuuttia. Ei voi aloittaa, koska ohjeen alussa pitäisi ajatella. (Se on ihan oikea ongelma. Kuka nyt jaksaa muka ajatella?)

Sukkia olisi ihana tehdä. Varsinkin itsekehrätystä langasta, niin kuin nämä yhdet. Bare Necessities. Mutta kun ei ole sopivanlaista itsekehrättyä lankaa.


Juuri nyt sormikkaita ei viitsisi tehdä, kun sormiosien pituudet ovat niin hakuammuntaa. On minulla periaatteessa mitat tiedossa, mutta ainakin omissa sormissani leveys syö pituutta niin ettei tasona mittaaminen paljon auta. Enkä tiedä, syövätkö sormikkaiden tulevan omistajan sormet pituudesta yhtä paljon, minulla kun taitaa olla paksummat nakit.

Luulen, että pistän sormikkaat nyt jäähylle siksi kunnes saan kädet, joihin sovittaa ainakin nuo kaksi jo neulottua sormea. Ainakin jos saan kädet saapuville suhteellisen pian. Kuukauden sisään.

Mutta mitä sitä tekisi sillä aikaa? Sormikkaidenkin aloitus vähän otti voimille, kun ensin aloitin langasta, joka osoittautui kuitenkin liian paksuksi. Utunan Nutu. Ihana lanka, siitä olisi kyllä tullut varmasti kauniit sormikkaat. Mutta ei tällä kertaa.


Oli kyllä raastavaa purkaa tuo aloitus. Niin kaunista lankaa...

Cladoniakin on jo valmis. Pingottamatta, tietysti, uusista kepakoista huolimatta. Se on se viitseliäisyys, joka puuttuu. Ja vaikkeis se olisi valmiskaan niin juuri nyt ei huvita neuloa vain sileää neuletta, edes raitoina. Palmikkoa pitää olla. Luulisin.

Että mitä sitä tekisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti