sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tuhon jälkiä ja pohdintaa alpakkatakin kohtalosta

Ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat toukkatuhon jäljet löytyivät muutama päivä sitten. Mitään tarkkaa syyniä en ole jaksanut tehdä ja tämäkin löydös oli aika lailla sattuma. 
Päätin vielä saunotuksen päätteeksi pestä kaikki neuleeni, (homma edelleen hyvin vaiheessa), sillä leväperäisistä säilytysmenetelmistäni johtuen ainakin osa neulomuksistani on todennäköisesti kerännyt myös mukavasti pölyä. Koska käsinpesu-urakka ei oikein houkutellut, otin ja testasin pyykinpesukoneen käsinpesuohjelmaa. Testiin uhrasin Huldan takin pääasiassa siksi, että se on jo ennestään jonkin verran nyppyyntynyt ja koska arvelin babyalpakkalangassa näkyvän, jos ohjelma on yhtään liian raju.


Pesukone läpäisi testin ja mitä nyt tulin pesutyyliä tarkkaileeksi, se näytti aika paljon kevyemmältä huljuttelulta kuin oma, varsinainen käsinpesutyylini. Pitäisi ehkä uskaltautua testaamaan myös villapesuohjelmaa, jossa linkoamisteho ym. olivat vähän suurempia.

Pistin pesun jälkeen Huldan kuivumaan ja olin varsin tyytyväinen tilanteeseen. Kunnes... alkaessani viikata kuivunutta neuletta, bongasin nämä:


Siis pari reikää.


Epäilen vahvasti näiden olevan toukkien jäljiltä. Reiät ovat nimittäin paljon siistimmät kuin silloin, kun jokin onnistuu repäisemään langan. Kaukaa näyttää melkein siltä kuin kyseessä olisi vahingossa tehty pitsireikä, siis ylimääräinen langankierto keskellä neuletta. Mutta kyllä siellä on lanka ihan rehellisesti poikki. Eivätkä päät yllä toisiinsa. 


Pitäisi ehkä syynätä muutkin neuleet läpi tarkemmin. Tiedä mitä kaikkea vielä löytyy. Mutta mikään paniikki minulla ei ole. En enää jaksa olla ahdistunut asiasta, vaikka en toukista mitenkään innoissanikaan ole. Oletettavasti niitä ei ole ihan kauheasti ehtinyt olla ja jospa nyt pussittelujen jälkeen langat olisivat paremmin suojassa.

Nyt mietin, että mitä tekisin tuolle Huldan takille. Ensimmäinen ajatukseni oli heittää villatakki samantien roskiin. Mutta miksi? Ei se nyt varmaan käyttökelvoton ole parista pienestä reiästä. Ja onhan tuo alpakka vain niin ihanan tuntuista päällä. Toisaalta pinta on paikka paikoin aika nyppyyntynyt ja takin malli on sellainen, jolla on vähän taipumusta valua pois päältäni. (Huivineula tosin auttaa jonkin verran.)

En nyt oikein osaa päättää, onko takki säilyttämisen arvoinen. Tosin... pari ideaa tuli roskiin heittämisen sijasta mieleeni. Ainakin voisin ensimmäiseksi testata Huldan takilla sen villapesuohjelmankin. Jos tämä alpakka sen ohjelman kestää, niin sitä voinee melko huolettomasti käyttää jatkossa moniin muihinkin villavaatteisiin. (Tosin villavaatteitahan ei ole mitään tarvetta ihan jatkuvasti pestäkään. Turha niitä on pesukoneeseen yhtenään heitellä.) 
Testipesun jälkeen voisin ehkä käyttää takin täytteeksi Hippopotamukseen. (Joka ei ole valmis. Virkkauskärpänen puree ja menee vähän miten sattuu ja osittain homma hyytyi siksi, kun mistään ei tuntunut löytyvän hemmetin täyttövanua silloin kun sitä kävin kaupungilla etsiskelemässä.) Ensin kyllä varmistan, että saunotuksen ja pesun jälkeen uudet innokkaat toukat eivät ole ilmestyneet apajille.

Mutta uskaltaako tällaisessa toukkauhka-asunnossa käyttää villaa virkatun lelun täytteeksi? Pitääkö lelua sitten säilyttää jossain muovilaatikossa sen sijaan, että se saisi olla kauniisti esillä? Olisi minulla toki yksi vanha ja hyvin kulahtanut tyyny, jonka täytteet voisin myös käyttää Hipon syöttämiseen. Olisiko se turvallisempaa? 

Tätä täytyy miettiä. Ehdotuksia, mielipiteitä ja faktatietoa otetaan avosylin vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti