torstai 7. toukokuuta 2015

Sisustuspelkurin auringonkeltainen matto

Siinähän ei kauaa nokka tuhissut, kun tällaisen pikkumaton tekaisi. Pari iltaa meni, purkamisineen. Ja tuli kyllä oikeasti ihana.


malli: muokkailtu Alicia Doily Rug, Henna Huczkowski
materiaali: trikookudetta 800 g
koukku: 10 mm
maton koko: halkaisija 66 cm





Jatkosijoituspaikka on vielä mietinnässä. Vessan matoksi tätä alunperin ajattelin, mutta onkohan tämä vähän liian ihana sinne? Eikö tämä ansaitsisi näkyvämmän paikan? Matto on sitä paitsi ehkä jo ehtinyt vähän kotiutua tuohon olkkarin lattialle. Ehkä sitä ei enää henno siitä siirtää.

Onneksi matoissa on se hyvä puoli, että niiden paikkoja voi vaihdella. Tämä on kylläkin minulle ihan uusi ajatus. Tiedän monia sisustustaitajia, jotka osaavat jatkuvasti uudistaa asuntoaan jo olemissa olevilla tavaroilla, (muun muassa äitini), mutta minulle pelkkä jalkalampun siirtäminen huoneesta toiseen on suuri elämänmullistus, joka vaatii vähintään muutaman päivän ankaran suunnittelutyön ja luonnollisesti henkistä tukea.
 
Olen myös kuullut ihmisistä, jotka asuinkumppaninsa kauppareissun aikana vaihtavat huonekalujen järjestyksen konsultoimatta toista mitenkään. Siis eihän noin voi tehdä! Kauhea ajatus! Minä joutuisin varmaan shokkiin tuollaisen tempauksen jälkeen.

Vastaavasti kun minä pitkän asian hauduttelun ja plus-miinuslistauksien jälkeen haluaisin ehkä kääntää keittiönpöydän toisin päin, lähestyn muita asiaa koskevia varovaisesti ehdottaen, voisikohan tämä uudistus olla ehkä toimiva ja pitäisköhän kokeilla ja millaisia tunteita toiselle herää tästä ajatuksesta... olisiko paha?

Nyt kun pysähdyin ajattelemaan tätä, tämä on kyllä hyvin outoa. Monessa muussa asiassa olen melko spontaani, joskus jopa kärsimätön, ja lähden toteuttamaan ideoitani samantien sillä periaatteella, että siinä tehdessähän sen huomaa, onko niistä mihinkään. (Nimerkillä "Suosittelen aina mallitilkkuja, en käytä niitä".) Ja jos joku asia on jo päätetty, minusta se pitäisi toteuttaa heti eikä venyä ja vanua.

Mikähän tässä sisustamisessa on sitten niin pelottavaa?

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä itsekin vaatimattomasti samaa mieltä.

      Poista
  2. Hah, mulla ei oo enää kymmeneen vuoteen ollut mitään tarvetta sisustella olkkaria kun löytyi se "täydellinen" sisustus. Muutaman vuoden takaisen makkarirempan jälkeen olen myös siihen erittäin tyytyväinen ja myös keittiörempan jälkeen ei ole ollut tarvetta vaihdella enää verhoja tai mattoja. Tässä asunnossa näyttäisi olevan sisustus erittäin kohdillaa :) Varsinkin kun vieraatkin kehuu että näyttää kodikkaalta ja "mun näköiseltä". Ei voisi parempaa kohteliaisuutta saada!

    Tuo matto on kyllä ihanan pirteä! Aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sä olet sitten vielä pitäytyvämpi kuin minä. Mutta miksi vaihtaa hyväksi havaittua? Ja varsinkin jos on jo sen näköistä, että muutkin tunnistaa sun tyyliseksi.

      Poista
  3. Ompas ihana matto, meillä tuo toinen osapuoli koijaa huonekalut takaisin entisille paikoilleen, jos menen ominpäin siirtelemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no siellä osataan sitten tehdä selväksi, että omin lupineen ei saa pistää sisustusta uusiksi. En tiedä, tekisinkö minäkin samoin. :D

      Poista