perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappubilekuvia

Vappuaattona, siis eilen, jonkin sortin vappuhuumassa varmaankin, menin ja villiinnyin. Aloitin virkkuutyön matonkuteesta. Minä, joka en tosiaankaan ole mikään hillittömän paksujen lankojen ylin ystävä, ja jonka keskenjääneet virkkuutyöt ovat lukemattomat. Valmistuneita virkkuutöitä on ehkä kaksi. Lienevät lasinalusia.


Kyllä täällä siis biletettiin. Vähän meni ehkä yli, mutta vappuaamun moraalinen krapula ei silti iskenyt. Olen edelleen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Vaikka käteen sattuu. Siis onhan tämä aikamoista vääntämistä, anteeks vaan.


No, ei vappua ilman jonkinlaista tapaturman riskiä.


Ex-kämppikseni suvaitsi tulla kylään. Hän oli, kuten hänen kiertoilmaisujaan tulkitsin, kyllästynyt hauskanpitoon ja bilettämiseen, ja tuli siksi meille. Olen otettu.

Minä valjastin ex-kämppiksen vyyhdin pitelijäksi. Meillä ei vieraat jouten hengaile. Olisihan minulla vyyhdinpuutkin, mutta ei nyt sentään sellaisiin turvauduta. Vappu on työn juhla. 

Ei mennyt kauaa, kun minulta alettiin kyselemään parsinneulaa. Niin, minun vappuvieraani tulevat tänne parsimaan sukkia. Kuvitelkaa ne bileet. Että tervetuloa vain kaikki teekkarit ja muu vappukansa, meillä on kaikki äxön!

Kivaa vauhtiahan tuo matto eteni, vappuhuumassa. Mutta ei nyt vielä innostuta, virkkuutyö voi hyytyä milloin tahansa, ihan loppumetreilläkin. Näin se on. 

Seuraavaksi voisin alkaa kastella kukkia. Ainoa mikä tässä vapussa mättää, on se, etten ole saanut ollenkaan munkkia. Se kyllä oikeasti kirpaisee.

6 kommenttia:

  1. Tuo paksun kuteen virkkaaminen oli täälläkin melkoista tuskaa, kunnes törmäsin ohjeeseen, että koukkua pidetäänkin eri tavoin kuin normaalisti eli sellaisella ronskilla kämmenotteella. Siis kuvittele seitsemän veljestä syömässä lusikalla sopparuokaa, siinä ote. Vaatii hetken totuttelua, mutta toimii.

    Hyvään alkuun olet päässyt. Aurinkoinen väri!

    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, aika mainio mielikuva. :D Mutta mun on tunnustettava, että noin minä virkkaan Aina. En muista, miten olen onnistunut pääsemään seuloista läpi virkaten vääräoppisesti juuri tuolla tavalla, mutta kynäote ei taitu minulta ollenkaan. Siinä menee ranne kipeäksi tai vähintäänkin väsyy, virkkasi mitä lankaa hyvänsä. Taatusti kyllä jos trikookudetta yrittäisin sillä tavalla virkata, taittuisi ranne lopullisesti.

      Poista
  2. Sielläpä vasta villi vappu! Miutakin vaivaa munkittomuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun munkittomuus korjaantui! Tosin vasta vappupäivän jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      Ja minkäs sille tekee, että on varsinainen bilehile. Vappu oli hauska!

      Poista
  3. OI kuinka ihanan väristä kudetta! Odotan näkeväni sen valmiina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin! Ja valmista ois jo, mietin vaan tässä, että miten ihmeessä tuo trikookude päätellään. Ei mulla ole noin isoa silmäneulaa.

      Poista