keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Virkkaajalla viiraa päästä

Minusta on aina tuntunut vähän siltä, että virkkaajat ovat enemmän tai vähemmän vinksahtaneita. Kaikkihan sen tietävät, että neulominen on kivempaa. Joo, tottakai, tuleehan sitä kokeiltua kaikenlaista nuoruuden huimapäisyyksissään tai vahvempien aineiden vaikutuksen alaisena, mutta ei kukaan normaali ihminen kuitenkaan virkkaamista sentään harrasta. Kyllä jos ihan tosissaan käyttää elämäänsä virkkaamiseen, täytyy jotenkin viirata päästä. 
 
Siinä on alkusointu, joten sen täytyy olla totta. Virkkaajat on vinksahtaneita, neulojat neroja ja neuvokkaita.



Mutta en tiedä. Jotain on tapahtunut. Jotenkin se matto, ja se hippo... ja sitten vain alkoi veri vetää ja kohta piti tehdä pitsiliina. Siis pitsiliina! Miettikää. Kyllä siinä jo alkaa vähän niin kuin kulkea normaalin raja. 

Pitsiliina. Pfht! Ja - pakko kai se on tunnustaa - lisää tekisi mieli tehdä. 

En tiedä, olisiko aika korjata käsitykseni virkkaajista. Voi olla. Tai sitten se paljon todennököisempi vaihtoehto: minulla viiraa päästä itsellänikin. Kuulostaa jotenkin uskottavalta. 


lanka: BC Garnin Alba, väri 04 ja 16
kului: pinkkiä vajaa 50 g, valkoista jonnin verran
koukku: 2,5 mm
fiilis: ihan on mennyt sekaisin


Niin, eihän tämä vielä valmis ole. Pingottaa pitäisi. Mutta kun sitä taas ei tiedä, milloin sen saa aikaiseksi, ja minulla kerta oli palava halu päästä esittelemään tämä, (selvä hulluuden merkki!), niin otin sitten saman tien käyttöön. Huolitellaan sitten joskus myöhemmin. 

Lanka loppui vähän kesken. 50 g ei vaan riittänyt. Meinasin, että kyllä se sen toisiksi viimeisen kerroksen verran riittää, ja siihenhän voi hätätapauksessa lopettaakin, mutta ei se pentele riittänyt. Ihan oisi muutaman metrin, tai parikymmentä, tarvinnut lisää, mutta ei niin ei. Kaivoin sitten tuon valkoisen langan jostain ja lopputuloksesta tuli yllättävänkin hyvä. Voi sitä vahingossakin onnistua. Yleensä lähinnä vahingossa...

Tuo Alba ei välttämättä ole ihanteellinen lanka nimenomaan liinoihin, en tiedä. Merseroitu puuvilla voisi olla parempaa. Mutta oli se silti kyllä toistaiseksi paras puuvillalanka, johon olen törmännyt, valehtelematta. Tästä voisi ihan oikeasti tehdä jonkun puseron tai jotain, aivan unelman pehmeää. Jotain luomupuuvillaahan tämä on, sekö lie vaikuttaa.

Olen joskus ehkä vuosi sitten tilannut tämän Titityystä ja tuon muutaman metrin takia ei jaksanut alkaa odottelemaan uutta postipakettia. Minulla on tätä nyt kätköissäni muutama kerä, kaikki eri väreissä. Suunnittelin jotain leluja niistä, mutta ehkä raitapaita voisikin olla kivempi. Hmm hmm.. pitää miettiä.

Mutta joka tapauksessa. Katsokaa. Pitsiliina!


6 kommenttia:

  1. Oot selväst virkkaus hulluudessa vielä korkeammalla tasolla kuin minä. Virkkasin lippapipon ja heti tekee mieli virkata lisää :) Ehkä se pitsiliinakin joku päivä valmistuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä. Ja juu, kyllä tämä homma on selvästi lähtenyt ihan käsistä. Onkohan paluuta?

      Poista
  2. Vink vink, pitsiliinoja voi myös neuloa. Mäkään en hirveästi virkkaile, mutta kyllä sitä joka kesä jotain tulee kokeiltua silläkin saralla. Mutta hienon liinan olet tehnyt, nuo ananaskuviot on kivoja.

    Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin hokasin tuossa malleja selatessani, että ihan hienoja löytyy neulottujakin, en vain vielä perehtynyt, että mitä kaikkea. Niin sekaisin olen mennyt, että nimenomaan virkkaaminen on houkutellut. On se oikeasti vaan kumma.

      Poista
  3. Pinkki pitsiliina... Ehkä alat vain olla "siinä iässä"? :-D Mut jatka vaan, jos hyvältä tuntuu! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      No ei tämä kommentti ainakaan vähentänyt minun huolestuneisuuttani.

      Poista