torstai 9. heinäkuuta 2015

Pihalla purkamassa

Ei täällä vieläkään ole niitä kovasti mainostettuja helteitä minusta ollut, mutta yhtenä päivänä oli oikeasti lämmin. Ja parina päivänä on ollut melko aurinkoista osan aikaa. Onhan sekin jotain. Nyt taas sataa.

Sinä oikeasti lämpimänä päivänä sattui (lähes) kaikki menemään niin kuin pitikin. Sain virkata pihalla. Neulojakaveri kutsui kylään ja istuttiin terassilla porukalla. Minä virkkailin pitsiliinaa, tähän kun nyt on tultu.


Muuten ihan hyvin meni, mutta purin enemmän kuin virkkasin. Siinä vaiheessa kun lähdin kotiinpäin, virkkuutyö oli suurin piirtein samassa pisteessä missä se oli, kun olin paikalle saapunut. Tulipa tuottelias olo. 

No, hiljaa hyvä tulee. Tai sanotaanko, että hiljaa on nykyään ainoa tahti, niin että siinä ei paljon kannata vertailla, mikä vauhti on paras.

5 kommenttia:

  1. Hiiteen tuotteliaisuus ja vauhti! Tärkeintä on hyvä seura ja meininki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinkin kun kyseessä oli pitsiliina, jonka valmistuminen ei ole suoranaisesti akuutti asia. :D Hyvä virkkuuseura oli kyllä pitkästä aikaa ihan parasta.

      Poista
    2. Niin siis tarkoitan, että virkkuuseuraa oli pitkästä aikaa, ei että sitä olisi kyllä ollut vaan nyt se oli pitkästä aikaa hyvää. :D

      Poista
  2. Niin tuttua, niin tuttua tuo purkaminen.

    VastaaPoista