perjantai 20. marraskuuta 2015

Prinsessakattaus. Tai prinssi.

Onko tässä blogissa ollut ennen sisustusjuttuja? Ei ainakaan paljoa. Ne pari mattoa. Mutta nyt täältä pesee. Minähän kun hurahdin pisiliinoihin. Jotenkin todella tätihenkistä. Paitsi että kun kyseessä on vaaleanpunaiset liinat, ei se tunnu ihan niin täteilyltä. Olen oikeastaan sitä mieltä, että se on enemmän prinsessamaista. Tai prinssimäistä. Hienostunutta kuitenkin.


Virkkaaminen on hidasta. Minusta tuntuu, että olen väkertänyt näitä pitsiliinoja koko syksyn. Ja varmaan jo kesälläkin. Tosin ovathan nämäkin olleet jo hyvän aikaa valmiita, ehkä hitauden tunne tulee siitä, että käsitöiden päätyminen blogiin esille tuntuu aina vain kestävän.

Mutta valmista on tullut ja nyt minulla on kaunis keittiö! Tai oli ainakin vielä hetki sitten ennen kuin kaadoin kahvit yhdelle liinalle. Syyttäisin tahrasta varsin mielelläni muita, ja saattaisi se mennä läpikin, jos kyseessä ei tosiaan olisi kahvi, jota meillä ei tarjoilla alle kouluikäisille. (Ollaan silleen tosi tiukkapipoisia.)


Ihastuin tähän malliin aiemmin totaalisesti. Ainut vika näissä on, että alkavat nopeasti kupruamaan käytössä. Pitäisi ilmeisesti tärkätä. Ehkä sen avulla liinat tekisivät jatkossa paremmin oikeutta itselleen - ja mikä vielä tärkeämpää, minulle. 


Näitä kuvia kun katselee, ja ylipäänsä kun vähän vilkaisee Ravelry-projekteani, alkaa vaikuttaa pahasti siltä, että minulla on ihan oikeasti menossa joku todella vaaleanpunainen kausi. Kumma kun kukaan täällä ei kapinoi. Ehkä olen onnistunut vielä pitämään jonkinlaisen tasapainon yllä. Jossain kohtaa asuntoa oli joku muukin väri, en nyt tosin muista missä.


En ole yleisesti ottaen mikään sisustusintoilija. Vihaan kaikenlaista krääsää, ja mitään isompaa, kuten sohvaa, ei viitsi ihan vuosittain uudistaa. Paras olisi jos osaisin tehdä kuten äiti ja hyödyntää kaikkea muuta jo olemassa olevaa pikkukamaa, kuten huiveja ja koruja.

Virkaten sisustaminen on kuitenkin ihan kivaa. Ja löytyyhän täältä uudet verhotkin, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Olen mennyt jopa niin pitkälle, että samalla vaivalla hommasin kankaat erillisiä jouluverhoja varten. Täysin ennenkuulumatonta, kyllä yhdet verhot ympäri vuoden on aina ennenkin kelvanneet.

Jouluverhojen lisäksi suunnitteilla on joulumatto ja aluillaan on jo joulupitsiliinatkin. Enhän minä mitenkään voi selvitä elämästä yhdellä pitsiliinasetillä.





7 kommenttia:

  1. Todella kivannäköiset pitsiliinat. Söpösti vaaleanpunaiset. Näyttää hyvältä valkoisella pöydällä.

    VastaaPoista
  2. Söpöt, jos olis aikaa niin virkkaisin itekin, jotenkin sitä vaan osaa järjestää itselleen kiireisiä hommia :D

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuossa kahvit kehtais hörpätä! Tosi söpönnäköset! Melkeen laittaa korvan taa, josko itellekki väsäis kuhan joutaa. :)) sen verran on suloiset!

    VastaaPoista
  4. Söpöstely kuuluu täti-ihmisoikeuksiin! :-D

    VastaaPoista
  5. että piti nämä liinatkin mennä näkemään.... oon nimittäin jotain saman tapaista suunnitellut jouluksi kattaukseen, suojellakseni valkoista pöytäliinaani. Ja nyt sitten laitat tänne nämä just täydelliset kattaus-liinat/tapbletit/mitkä lie mahtavuudet nyt ovatkaan... Arvaa vaan, joudunko nyt alottaan kanssa...! :)

    VastaaPoista
  6. Nuo on kyllä niin söpöt! Sopii kaikkien söpöjen bambijuttujen kanssa hyvin yhteen :D

    VastaaPoista
  7. Tosi nätit, vaikka en pitsiliinoista sinänsä tykkääkkään. Mutta nuo sopii teille kyllä hyvin. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kyllä kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista