Kullanhohtoa

Sunnuntai. Eilen juhlittiin ihanien ystävien häitä, tänään ollaan vain. Tällaisina päivinä on todella onnellinen olo. Kiitollinen siitä, että on ajautunut elämässään sellaisten ihmisten joukkoon, joiden seurassa tuntuu hyvältä. Eilen tuli vetisteltyä, tänäänkään ei ole kaukana.

Tein häihin hameen. Juuri nyt ei ole varsinaista kuvamateriaalia itse hameesta, mutta kuvailin kangasta ja sen väriä parhaani mukaan. Joitakin värejä on välillä todella vaikea saada toistumaan oikein, mutta nämä pari kuvaa kullankeltaisesta silkkikankaastani näyttäisivät aikalailla vastaavan totuutta. Ja minä rakastan tuota väriä!

Utunan Uhtu-huivilangastani on jo jokin aika sitten tullut huivi. Se odottelee vielä pingotusta. Rakastan senkin väriä. Samoin on tällä hetkellä puikoilla olevan silkkilangan laita. Siitä on tulossa paita, tai ainakin jotain sinne päin.

On ihan mielettömän terapeuttista ja rentouttavaa ommella ja neuloa kauniin värisiä asioita. Saan niistä voimia ja energiaa. Sanoisin jopa, että kauniin väriset langat ja kankaat tulevat hyvänä kakkosena ihanien ystävien jälkeen. (Tosin joinakin päivinä olen sitä mieltä, että hyvänä kakkosena onkin musiikki, joinakin päivinä hyvät kirjat. Ykkössija taitaa elämässä pysyä aina samana.)

Taidan jatkaa neulomista. Ulkona sataa. Kaikin puolin on aika tunnelmallista.

Kesäyön hullutus

Ilmeisesti tosiaan hulluus iski tässä päivä muutama takaperin kun ilmoittauduin Kesäyön hullutukseen. Ihmeellisiä tempauksia sitä tyypit keksiikin, vielä ihmeellisempää, että niin paljon porukkaa lähtee niihin mukaan. Ja kaikista ihmeellisintä, että minä, rauhallisen hillitty ja viileän rationaalinen minä, lähdin mukaan myös.

Kesäyön hullutus on sitä, että jokaisena kesäkuun päivänä juhannuspäivään 25.6. asti aloitetaan aina uusi neuleprojekti. Siis joka päivä. Ihan uusi. (Ja minä olen vielä se, joka on hiljattain alkanut kärsiä siitä epästartiitista.) Eikä siinä edes kaikki. Jokaikinen niistä aloitetuista projekteista pitää saattaa loppuun heinäkuun loppuun mennessä.

En minä ihan tyhmä ole. Oikeasti. Minä olen ovela. Olen päättänyt tehdä pari tiskirättiä ja useita lasinalusia. Ne lasketaan kaikki yksitäisiksi projekteiksi. Hahahaa! Ja niille on tarvetta. Tai on ja ei ole. Tiskirättejä meillä sinänsä on... mutta kai nekin joskus menee pilalle, hyvä tehdä varastoon uusia. Ja ainahan niitä voi sitten antaa hätälahjoina ihmisille. Ja lasinalusia meillä ei ole. Enkä minä oikeastaan tiedä, miksi niitä itse asiassa tarvitsisi. Jos lasista tuleekin rinkuloita pöydälle, niin liekö tuolla niin väliä, ainakaan meidän keittiönpöydällä. Ei siinä semmoiset näy, tai eivät ainakaan erotu kaikkien muiden jälkien joukosta. Mutta ajattelin, että lasinaluset antaa kivan säväyksen illanistujaisissa. Että me ollaan sitten aika siistejä, huomatkaa, meillä käytetään lasinalusia.

Tiskirättejä ja lasinalusia. Ja sitten yksi mekko. Ja yksi huivi. Ja pipo. Ja sukat. Useat sukat.

Ei kun ei mulla ehkä riitäkään tähän aika. Ja jos kesällä on kuuma, niin kuka hullu jaksaa neuloa? Ihan pöljää tämä tämmöinen. Ehkä minä kuitenkin teen pelkästään niitä lasinalusia. Barbeille.

Tiistai, harmaa tiistai

Migreenikohtauksen jälkeinen päivä ei ole juuri paljon kivempi kuin itse migreenikään siinä mielessä, että neuloa ei jaksa yhtään sen enempää kuin migreenissäkään, ei ainakaan melkein koko päivänä. Tämä päivä on ollut kaikin puolin muutenkin aika turha. Mutta neulomissuunnitelmia on paljon.

Kuin auringonlasku

Tänään fiilistelen värejä. Tai ainakin joitakin värejä. En tiedä miksi oranssista on tullut minulle viime aikoina niin ihastettu väri, onkohan sille joku psykologinen syy? Juuri nyt se vain lumoaa tavallista enemmän.

Tämän kuvan bongasin Hopeasäikeen Etsy-puodista. Lanka on sieltä jo kadonnut, mutta nappasin kuvan talteen ja kysyin saanko laittaa sen blogiin. (Sain luvan.) Ihan vain siksi, että haluan tuon värin talteen ihasteltavaksi.

Lueskelin huvin vuoksi vähän väriterapiasta. Mielenkiintoista. Totta tai tarua, tuommoisia on joskus hauska lukea. Olen tavallaan aika skeptinen ja kyyninen ihminen, mutta elämä tuntuu mukavammalta silloin kun ei ota kaikkea turhan vakavasti. 

Linkkaamani tekstin mukaan oranssista saa elinvoimaa. Juuri nyt kyllä uskon sen aivan tosissaan. (Mutta pieni osa minussa toteaa, että eikö mikä tahansa väri tai asia, josta pitää ja josta saa mielihyvää, anna elinvoimaa. Vaan ei sen väliä.)

Jos joku haluaa ilahduttaa ja piristää minua, niin saa lähettää minulle lankaa, sukat tai huivin tuossa värissä. Mielellään pian. Kiitos.

Kaipaan piristystä

Minulla oli eilen ja ehkä on vielä pikkuisen tänäänkin joku ihmeellinen henkinen neuletakku. Se on siitä kummallinen, ettei se ole innottomuutta, eikä varsinkaan neulomattomuutta. Eilen edistyi kaksikin neuletta ja neuloin koko lätkämatsinkin ajan, (jonka muistin katsoa vastoin kaikkea todennäköisyyttä), ja neuloin vaikka kädetkin on kipeät. Kyllä minä neulon. Mutta jotenkin eilen tuli sellainen olo, että minun on pakko saada lukea tai katsella jotakin inspiroivaa. Ja juuri silloin ei mitään löytynyt. Koko netistä!

Onneksi olen tullut hankkineeksi inspiraation lähteitä kotiin. Lueskelin Elizabeth Zimmermannin Knitters Almanacaa, ja se jo auttoi vähän. Mutta Zimmermannin ihanasta kirjoitustyylistä huolimatta vielä enemmän piristi ja innosti vanhojen käsityölehtien kuvien katselu. Tässä esimerkiksi kuva eräästä Muoti Sorjasta tai Sorjasta (millä nimellä se nyt siinä vaihessa sattui olemaan), kuva joka toi vähän väriä neule-elämään.

Tuosta minä tykkään. Joskus minulla oli eräs paita, joka oli väritykseltään tuon kuvassa vasemmanpuoleisen näköinen, pitkähihainen tosin. (Tai no on se paita minulla vieläkin, se vain on varastossa odottamassa sitä, että se salaperäisesti muuttuisi isommaksi tai että minä vieläkin salaperäisemmin laihtuisin.) Myös okeanpuoleisen kuvan väritys on minusta kiva.

Nyt alkoi taas mielessä pyöriä joitakin innostavia asioita. Mutta vielä vähän kaipailisin jotain neulepiristystä. Mistähän sitä keksisi?

Kappas, miten tässä näin kävi?

Tämä on oleva pikainen päivitys. Tai ainakin tämän pitäisi olla. (Minulla on koneelle haahuilemaan jäämisen taipumus - todella rasittava piirre.) Olen niin kiireinen ja tärkeä, että en millään ehdi vain bloggailla... tai siis olen vain oikeastaan jättänyt taas asioita viime tippaan, vaikken edes tiedä, miten tässä muka näin kävi, ja siksi minun olisi parempi olla tekemässä jotakin aivan muuta.

Väitin viimeksi, että monivärisistä langoista neulomisen kiintiöni on täynnä ja että se on hyväkin, sillä kätköistäni ei edes löydy enää enempää moniväristä lankaa. Erehdys. Löytyi nimittäin yhtä. Tosin se on enemmänkin ehkä monisävyistä kuin moniväristä, joten en ihan varsinaisesti valehdellut täällä teille päin näköä.

Aloitin siis taas uudet sukat. Hups. Tällä kertaa en millään ohjeella, kunhan nyt painelen kakkosen puikoilla menemään. Minun ei kylläkään pitäisi nyt neuloa yhtään mitään sukkia, MUTTA (eipä huomautella siellä) minulla tuli vastaani pienoinen ongelma, joka olennaisesti hidasti erään kiireellisemmän projektini etenemistä. Olen nyt nimittäin neulomassa TTS-metodilla itselleni paitaa ja aikomus oli keskittää kaikki neulomienergiani siihen. Minä vain en ollut tallentanut ohjeeseen tulleita omia mittojani yhtään minnekään muualle kuin tälle koneelle, ja eilen tämä kone ei ollutkaan minun käytettävissäni eikä edes samassa paikassa kanssani, niin että siinä sitä oltiin, ei mitään neulottavaa kun ei ole hajuakaan, mitä tuon keskeneräisen kanssa tehdä. Ja voinko minä olla neulomatta kokonaista päivää? No en tosiaankaan. Minulla pitää olla joku helpohko neule tenttiin lukemisen kaverina, muuten en ollenkaan keskity. Ja illalla piti vielä mennä töihin ja jäädä siellä vielä neuletapaamiseenkin, ja onko vähän tylsää olla neuletapaamisessa (ja töissä) jos ei ole neuletta mukana? On.

Että tässä sitä sitten taas vain sukkia tikutellaan. Kuka enää uskoisi minua entiseksi paatuneeksi sukkapuikkojen vihaajaksi, jonka mielestä sukkia neulovat vain mummot ja varhaismummoistuneet ihmiset?

Rypälesukat

Sukkaa pukkaa ja silleen. Ihan käsittämätön sukkaputki. Minulle ainakin. Mikä lie naksahtanut korvien välissä?

Tällä kertaa tällaista. Lanka on samaa kuin viimeksi, väri vain eri, (minkä nerokkaimmat ehkä pistivätkin merkille). Malli puolestaan on bongattu alunperin Villalankasarvikuonolta tuossa ihan vasta ja heti oli pakko päästä kokeilemaan.

projekti: Rypälesukat

malli: Show-off Stranded Socks (Ravelrys), Anne Campbell

lanka: Ilun Handun kashmirsukkalanka

kulutus: n. 82 g

puikot: 2,25 mm KnitPron 15-senttiset sukkikset

fiilis: yleisesti kiva, kantapään suhteen suorastaan valaistunut

Syy tälle heti pakko päästä kokeilemaan -tunteelle oli kantapää. Katsokaas nyt sitä. Oletteko ennen kokeilleet? Minä en ollut. Judiuni kuvaili tätä kantapäätä veikeäksi ja kehoitti kaikkia seikkailunhaluisia kokeilemaan, niin että olihan se sitten pakko. Minua ei kylläkään mitenkään ärsytä kiilat tai kantalaput, mutta silmukoiden poimimisesta oli kyllä kiva päästä. Se on se osa sukasta, jonka aikana on pakko tuijotella neuletta eikä voi vain neuloa menemään. Ei mitenkään vastenmielistä, mutta ei siinä mitään kivaakaan ole.

Nämä sukat ovat jotenkin hassun malliset kun niitä katsoo ihan näin tasossa vain. Jotenkin sen näköiset, että epäilyttä niiden istuvuus jalkaan, ihan niin kuin Judiunikin blogissaan totesi. 

Hyvin ne silti istuvat, eivätkö istukin?

Minusta varsin kivan näköiset. Tämäkin pintakuvio menee monivärisen langan kanssa oikein mukavasti yhteen. Tosin minun monivärisistä langoista neulomiskiintiöni taitaa olla hetkeksi täynnä. Eipä niitä onneksi omissa varastoissani taida enempää ollakaan. Ihan kivaa vaihtelua näin välillä, ja neuloessa suoranaista väriterapiaa, mutta tykkään kuitenkin yksivärisemmistä lopputuloksista yleensäottaen vähän enemmän.

Joka tapauksessa onnistuneet sukat. Tykkään näistä. 

No uutta ja uutta...

Huomasinpa juuri, että Moda on ottanut ja uudistunut. Tai siis kansi oli uudistunut. Ja  siinä luki, että Moda uudistui. Kannen perusteella ehdinkin jo innostua, mutta lehden sivuilta minun oli vaikeampi uutuutta tavoittaa.

Ei siis sillä, minusta Moda on ollut ihan ok ennenkin ja on edelleen. Ei nyt mikään ihmeellinen, mutta ainakin enemmän minun makuuni kuin Suuri Käsityölehti, jossa on kohtalaisen paljon epämääräistä tuunausta ja näpertelyä. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä en vain osaa sellaista juuri harrastaa. Tai riippuu tuunauksen ja näpertelyn kohteesta, mutta noin yleensä ottaen.

Minun mielestäni Suomesta puuttuu uutta luova käsityölehti. Sellainen, joka jollain tavalla on kiinni ajassa ja seuraa muotia. Sellainen, joka antaa harrastajille enemmän vapauksia. Enemmän ideoita, vähemmän "hengitä tässä" -ohjeita. Enemmän yleisluontoista osaamista tukevaa ja yksilöllisiin ratkaisuihin rohkaisevaa sisältöä.

Näin äkkiseltään tämä uudistunut Moda ei vaikuttanut kovin erilaiselta kuin ennenkään. Ihan kiva, ihan ok edelleen. Mutta en minä vain huomannut oikein hirveästi mitään uutta. Paitsi että kansi on kyllä upea. Huomattavasti parempi kuin aiemmat levottoman sekavat kannet. Vaikka ei Moda pahimmasta päästä siinä ole ollutkaan. Joka tapauksessa tykkään kuitenkin enemmän tällaisesta seesteisestä tyylistä. Tässä on jotain vanhahtavaa, ja minuun se vetoaa.

Taaskaan mikään neuleohje ei erityisesti kolahtanut. Netti on niin täynnä kaikkea upeaa, että sitä on kai turtunut. Yksi ompeluohje kuitenkin innosti. En välttämättä itselleni tekisi, vaikka saattaisihan tuo olla kätevä jossain rannalla - jotenkin kuitenkin uskoisin tuon näyttävän paremmalta hoikan ihmisen päällä.

Minusta tuo vain jotenkin on kiva. Kevyt pellavainen päälleheittopusero auringolta suojaamaan. Aika jees. Ja pari muutakin ompelumallia oli ihan toteuttamiskelpoisia, vaikka nyt ei henkeä salvanneetkaan.

Jään silti odottamaan, missä se Modan uudistuneisuus näkyy. Jos se vaikka tulee esiin ajan kanssa? Vai olenkohan minä jotenkin tavallista niuhompi? Odotan liikaa uudistumiselta? 

Höh! Minä haluan jotain uutta!

Ainiin ja loppuun pieni vinkki: Lumoavan Langan blogissa on käynnissä arvonta, käykää osallistumassa!