tiistai 14. kesäkuuta 2011

Jääräpäisyyden tuloksia

Tämän päivän tarkasti aikataulutetut suunnitelmani jäivät suunnitelmien asteelle, sillä olen käyttänyt aikani superjärkevästi organisoimalla langanvarastointijärjestelmäni uuteen uskoon, (muutama kerä vaihtoi paikkaansa laatikosta toiseen) ja opettelemalla Judy's magic cast onin tekemistä sukkapuikoilla. Yllättävän vaikeaa. 

Väitin joskus aiemmin, että mainittu silmukoidenluomistapa ei toimi sukkapuikolla, mutta käsitystäni korjattiin. Niinpä youtubettelin asiaa ja löysin ihan käyvän opetusvideon aiheesta. 


Paitsi että no höh... juuri noin olin asiaa jo itsekin miettinyt, mutta olin tullut siihen tulokseen, ettei se vain onnistuisi. Eikä muuten meinannut onnistuakaan. Videollakin sanotaan, ettei tämä ole ihan helppoa, mutta minulla ei meinannut tulla koko hommasta mitään. Aloitin varmaan viisi kertaa aivan alusta, kun onnistuin aina saamaan itseni pattitilanteeseen, josta ei vain voinut jatkaa.

Lopulta tajusin, että jos haluan joskus päästä eteenpäin, minun on höllennettävä vähän. Nimittäin käsialaani. Tein koko ajan aivan liian tiukkaa, minkä takia puikot vain tökkäsivät paikoilleen eivätkä liikahtaneetkaan, ihan sama mitä yritin. Mutta vihdoin onnistuin!


Siinä se on! Sukkapuikoilla tehty Judy's magic cast on! Eikä mennyt kuin ehkä puoli päivää...

Olisin tietysti voinut vain tehdä sen aloituksen pyöröpuikolla ja selvitä siitä parissa minuutissa. Sukka olisi varmaan jo puolessa välissä menossa tässä vaiheessa. Mutta minua niin tympii luovuttaa kesken kaiken ja myöntää, etten osaa.

Sitä paitsi tämä taito voi olla joskus tarpeen! Mitä jos joudun vaikka hätätilanteeseen, jossa minulla ei ole käytettävissäni kuin sukkapuikot enkä missään tapauksessa halua tehdä varresta aloitettavia sukkia? Niin. Pitää olla varautunut.

3 kommenttia:

  1. Miekin olen tämän joskus tehnyt, jos tämä on siis se sama, johon on Ullassakin ollut ohje. Siinä sai muistaakseni vääntää ihan kunnolla, että sai luodut silmukat kudottua ekan kerran.

    VastaaPoista
  2. Hassua. En edelleenkään ymmärrä, mitä vaikeaa tässä aloituksessa on edes sukkapuikoilla. Videon täti sai kyllä homman näyttämään kumman vaikealta. Varmistin osaamiseni ensin jämälangalla ja normaalimittaisilla sukkapuikoilla Knittyn ohjekuvien avulla ja sitten katsoin videon. Noin viidessä minuutissa syntyi aloitus, vaikka lanka oli ohutta ja ruusupuupuikkoni kamalan terävät ja pitkät ja hankalat. Eihän se venkoileminen kivaa ole, mutta lopputulos on nätimpi kuin kahdeksikko- tai lappualoituksella, enkä tarvitse silmukoida. Ainoa hankaluus on se, etten muista miten päin puikkoja piti pyöritellä, että saan silmukat puikoille. Hitsi, kun alkoi tehdä mieli aloittaa sukat kärjestä...

    Ja tätä aloitusta ei ole mielestäni Ullassa, vain kahdeksikkoaloitus.

    VastaaPoista
  3. Tiina: jaajaa, en tiiä, onko sitä ollut Ullassa. Mutta tässä ainakin sai(n) vääntää ihan kunnolla, että onnistui. Paitsi sitten vikalla kerralla kun hillitsin luontaista kireyttäni.

    Judiuni: Kait se vaikeus on siinä, että mulla ainakin tulee luonnostaan tuosta ihan sikatiukkaa, jolloin on tosi vaikea saada puikkoa silmukoiden läpi. Ja sen ekan kerroksen neulomisessa mulla tuli niin tiukkaa silmukkaa, että puikot välillä jämähti paikalleen niin ettei silmukoita saanut liutettua keskemmälle. Vasta kun onnistuin ja uskalsin höllentää kunnolla, alkoi onnistua.

    Noin muuten olen kylläkin muutes huomannut nuissa opetusvideoissa saman, eli sen, että kaikki tehdään ihan turhan vaikean näköiseksi. Välillä meinaa kuolla tylsyyteen, kun katsoo jonkun videon alkua, jossa näytetään viisi kertaa, miten pidetään lankaa kädessä ja minne suuntaan sitä aletaan ohjata ennen kuin edes aletaan päästä itse asiaan.

    VastaaPoista