Tänään posti toi minulle jotain kivaa. Ullan kansikuvaäänestyksen voittaminen sinänsä tuntui mukavalta, mutta ensihämmästyksestä selvittyäni minulle valkeni, että se tarkoitti myös sitä, että minut palkitaan. Vihreästä Vyyhdistä otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että saisin valita heidän valikoimansa tuotteita viidenkymmenen euron edestä. Valinta ei ollutkaan ihan helppo, mutta lopulta valitsin muutaman kerän tummanpunaista sukkalankaa. Ajattelin, että niistä tulee ehkä villatakki.
Värivalintani ovat selvästi juuri nyt muutoksen pyörteissä. Minulla on ollut vahva vihreän, keltaisen ja oranssin kausi, ja niitä värejä katselen sillä silmällä toki edelleenkin, mutta punaisen ja ruskean sävyt ovat alkaneet tehdä itselleen tilaa ja tönivät etenkin vihreää nyt vähän syrjemmälle.
Vastikään valmistui keltainen huivi Handun merinosukkalangasta. Siitä tuli kaunis. Yksinkertainen pitsikuvio toimii.
ohje: Seiren, Hiroko Fukatsu
lanka: Handu Merinosukkalanka, Totinen aplari
menekki: 200 g
puikot: 3,75 mm
fiilis: tykkään, käytän
Viime aikoina neulomisen väriterapeuttinen merkitys on alkanut korostua. Neulominen sopii minulle hyvin monesta syystä, niin mekaaninen tekeminen kuin luova pähkäilykin ovat tarpeellisia mielenterveydelleni, mutta väreistä nauttiminen on alkanut tuntua viime päivinä melkeinpä tärkeimmältä syyltä neuloa. Ehkäpä syksyn etenemisellä on asiaan vaikutusta. Alkaa olla jo niin pimeää... Ja minä tarvitsen paljon valoa.
Minä olen vähän niin kuin useimmat kasvit, joiden kasvattamisen kanssa olen epäonnistunut. En menesty hämärässä.
Tavallaan haaveilen jo lumesta. Tulisi vähäsen valoisampaa. Toisaalta nyt on jo aivan tarpeeksi kylmä.
Mutta kyllä talvessakin on puolensa. Onhan siinä tunnelmaa. Ja tärkeintä on aina nauttia siitä mitä on.
Silti minä juuri nyt melkein itken valon perään.
Voisipa valoa vaikka laittaa piikillä suoraan suoneen. Jos voisi, minusta tulisi narkkari. Saman tien.
Oih. Onnittelut. Olisimpa minäkin saanut lahjakortin Vihreään Vyyhtiin. Valinta olisi varmasti kovin vaikea. Ja kaulaliinassakin on ihanan pirteä väri. :)
VastaaPoistaVautsi, mikä kaulaliina! Varsinainen energiapommi, aivan kuin lasillinen kirpeää appelsiinimehua.
VastaaPoistaJudiuni: Kiitos. :) Ja toivotaan että sinäkin saat jotain kivaa pian! Jos sulla alkaa nuita neuleohjeita tulla enemmänkin, ja yhtä hienoja kuin edelliset, niin en kyllä yllättyisit, jos joku kansikuvavoitto napsahtaisi sinulle. :)
VastaaPoistaTuo kaulaliinan väri tosiaan piristää kyllä mieltä.
Anna-Kaisa: Niin, sanopa muuta! Todellakin, melkein tuntuu, että tuota katsomalla pitäisi vitamiinivarastotkin täyttyä. :D
Ihana. Justiin hyvä tämmöisenä sumupäivänä. Kiva, kun olet ottanut monta kuvaa. Käyn tuijottelemassa niitä ja lataamassa mieleeni väri-iloa ja virkistystä.
VastaaPoistaJoo, tänään on kyllä aika sumuisaa. Ja pakko oli ottaa monta kuvaa, kun on niin ihana väri ja itse asiassa aika ihana huivikin. :)
VastaaPoistaMiksiköhän minä laitoin blogisi seurantaan vasta nyt. Herrajestas miten tunnistan nuo fiilikset valon puutteeseen näivettymisestä.
VastaaPoistaPidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Nyt tulin jäädäkseni.
TiiQ: Kiitos paljon! Kiva kuulla, että tykkäät kirjoitustyylistäni. :)
VastaaPoista