Möhkiksen seikkailut jatkuvat!

Muistatteko vielä Möhkiksen? Sen tyypin, jonka kanssa matkustin viime keväänä.

No, hälläpä on nyt oma blogi. Blogi on vielä aluillaan, eli saa nähdä, millaiseksi sen sisältö muodostuu, mutta ainakin sieltä löytyy paitsi Möhkiksen seikkailuja myös kauniita käsitöitä. Käykää katsomassa, jos pidätte pienistä pehmoeläimistä. Tai upeista neuleista.

Kuinka saada lankaa ilmaiseksi*

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten aika ihastuttavaan pantaohjeeseen. Jonkin sortin pantaa olen haikaillut jo pidempään, joten ohjejahan oli pakko ostaa saman tien sen kummemmin miettimättä. Olen korvistani palelevaa (ja kipeytyvää!) sorttia, mutta pipon laittaminen päähän ei houkuttele tai edes muistu mieleen silloin kun ulos lähtiessä ottaa takinkin vain varulta mukaan.

Ostettuani ohjeen ja ollessani jo kaikin puolin valmis aloittamaan tajusin yhtäkkiä, että minulla ei itse asiassa ole varastoissani juurikaan sopivan paksuista lankaa. En ole koskaan tullut hamstranneeksi juuri fingeriniä paksumpaa tavaraa, ilmeisesti sillä ajatuksella että paksummista langoista ei koskaan tiedä paljonko niitä tarvitsee, tai sitten siksi, että jostain syystä sukkalangat puhuttelevat minua enemmän. En tiedä.

Onnistuin lopulta kaivelemaan esiin edellisen villatakin jämät. Kävihän se nyt paksuuden puolesta, mutta väri häiritsee. Kun en mä haluu mitään vihreetä... Pistin puikoille kuitenkin ja neuloin menemään. Että jos nyt ensi hätään.

Eilen keksin kuitenkin oivan ratkaisun, jonka avulla vältin paitsi kaupungille raahautumisen myös rahan tuhlaamisen lankavyyhtiin. Pistin viestiä serkulleni ja ehdotin että tulisin piipahtamaan. Muutaman tunnin ajan istuin kyläilemässä, kuuntelin kiltisti serkun tylsiä juttuja, myötäilin hänen mielipiteitään ja kehuin hänen älyään, kauneuttaan ja havaintokykyään. Jossain vaiheessa kesken erään iän ikuisen ihmissuhdejutun kiemuroita päätin ajan olevan kypsä.

"...niinpä minä sitten sanoin sille, että..."

"Hei muuten, anteeksi kun keskeytän, sori, mutta tuli tässä ihan vaan yhtäkkiä mieleen, että ei sinulla sattuisi olemaan mitään suunnilleen Cascade-vahvuista lankaa ylimääräisenä.. jotain jämiä.. sata grammaa, vajaa sata, jotain semmoista..?"

"Jaa, no tuota... voin mä kai katsoa..."

"No vilkaisepa. Tai siis ei toki minun takia tarvitse, mutta jos siitä nyt ei ole vaivaa, tuli vaan tosiaan mieleen tässä, että jos sulla sattuu olemaan ylimääräistä... mitäs siinä laatikossa on?"

"No ois mulla tätä Cascadea tässä, jota jäi villatakista yli, mutta..."

"Aaa, sehän ois passeli! Siis tietenkin jos siis et tarvii sitä itse. Toki en halua mitenkään riistää tai mitään... näytäpä sitä vähän!"

"Niin, oishan sitä parisataa grammaa, olin ajatellut ehkä jotain pipoa ja lapasia, mutta kaipa..."

"Oo, onpa hienoa, kiitos! Joo, ei siitä paristasadasta grammasta tosiaan riitä oikein mihinkään, voin kyllä tosiaan ottaa tämän yhden niin sulla ei pyöri siellä turhana, jos sulla ei kerta ole niille mitään kummempaa ideaa."

"Niin, joo, no eihän mulla toki just nyt..."

"Mutta en siis toki halua mitenkään viedä, mutta ihan jos sulla kerta on näin ylimääräisenä, viehän ne tilaa siellä laatikossa toki, että ihan mielelläni autan kyllä."

"Niin, joo, no jos..."

"Mutta joo, pitääkin tästä alkaa mennä, olipa mukava nähdä! Ja et varmaan halua tästä mitään rahaa, vai mitä? Näin kavereiden kesken. Voidaan joskus jotain vaihtokauppaa vaikka ehkä, joo, tai katotaan nyt miten... mutta minäpä lähden, moikka!

"No heippa..."



*Tarina ja erityisesti vuoropuhelu on ehkä hitusen liioiteltu.** En voi välttämättä suositella kokeilemaan, varsinkaan sellaisten kavereiden kanssa, joita haluaa jatkossakin nähdä.

**Siitä kohtaa nimittäin, että en oikeasti sentään jaksanut kuunnella niitä serkun juttuja, kunhan päästelin sopivin välein jotain myötäileviä "ahaa" ja "niinpä" -tyyppisiä kommentteja.

Portti 2013

Vanhuus ei tule yksin. Viime viikonloppu vierähti neuleretriittipuuhissa Portissa ja olo on ihan naatti vielä nyt pari päivää myöhemminkin. 

 

Naatti, mutta innostunut naatti. Moni taisi lähteä retriitissä varsin inspiroituneena ja niin kävi minullekin. Oma intoni ei tosin kohdistu neulomiseen, (ainakaan tavallista enempää siis), vaan uutta pontta saikin kehruuharrastus.

Tulin viikonlopun aikana siihen tulokseen, että Portti voisi olla toiselta nimeltään yhtä hyvin esimerkiksi kateusfestivaalit. Joka ikisellä osallistujalla oli taatusti jotain tosi ihanaa, joka olisi kelvannut minullekin, tai sellaisia upeita taitoja, joita minulta (vielä) puuttuu. Hyvä esimerkki on kuvassa olevat kirjoneulesukat, joita ihastelin avoimesti ja joista räpsäisin kuvan salaa.

Itse otin Portti-neuleeksi mukaan tylsästi aivan tavalliset perussukat. Ihan vain siksi, että ainakin niihin uskoin keskittymiseni riittävän. Pakkasin kyllä mukaan myös puikot ja langan Cookie A.-sukkia varten, mutta se projekti ei saanut vielä mahdollisuuksia kehruutouhun viedessä mukanaan.

Pari pienen pientä ostosta tuli tehtyä... Kun nyt kerta oli se rukinkäyttömahdollisuus, tarvitsi tietysti villaa, jota työstää. Ihan vasten tahtoani kyllä ostin, sulasta hyväntahtoisuudesta ja käsityöyrittäjän tukemisen halusta. Ja ympäristön paineen vuoksi. Enhän minä muuten...

 

 

Ihan vaan tukemishalusta ostin projektipussinkin. Tuollaisen vaaleanpunaisen, kääntöpuoleltaan hopeanharmaan. Enhän minä sille mitään käyttöä voi keksiä, kun omistan jo kaksi projektipussia ja koskaan ei tietysti ole niin montaa työtä yhtä aikaa kesken. Pois se minusta.

Ihan vahingossa ja tarkoittamattani yllytin muitakin ostoksiin. Yksi kavereista löysi Ilon laareista Soft Silkiä itseään miellyttävässä värissä ja mietti, saisiko kolmesta vyyhdistä neulottua jotain mukavaa. Mieleeni pulpahti mekko, jonka itse olen neulonut kyseisestä langasta, ja aivan viattomasti kysyin, sattuisiko lankaa löytymään hänelle sieltä yhtään enempää. Tässä vaiheessa kävi käsky poistua huoneesta. Mutta minkäs minä näille lankamyyjän vaistoilleni mahdan? Lumoavassa Langassa työskentely on jättänyt jälkensä.

Mitäs muuta? No saunottiin ja höpötettiin ja syötiin... jälkikäteen on ruinattu reseptien perään, kun neulojatoverit toivat paikalle niin älyttömän makoisia kakkuja ja leivänpäällistahnoja sun muita. Pakko pian järjestää jotkut juhlat, että saa syyn kokeilla miten itse onnistuisin niiden leipomisten kanssa. (Mutta en kyllä kutsu montaa ihmistä, että saan kuitenkin itse syödä mahdollisimman paljon. En minä nyt sentään ihan puhtaasti hyväntekeväisyyssyistä ja muiden etu mielessäni ala leipoa.)

Kivaa oli. Nyt kun taas saisi jostain vähän lisää tunteja vuorokauteen. Ja tietysti lisää rahaa. Kun eihän mulla ole edes rukkia!