Lumivyöry

Koska lumen tulo on saanut minut ihastuksesta sekaisin, ja kun nyt vihdoin kun tuli otettua lumihiutalesukista kasa kuvia, läjäytän kuvavyöryn tänne. Kuvat on kuitenkin neuleblogien parasta antia, eikö?

malli ja ohje: viime vuoden mysteerisukkaohje, by meitsi!

lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Joulu ja Hopea

puikot: sukkapuikot 2,25 mm

lankaa meni: punaista alle 100 g ja harmaata alle 50 g (sen tarkemmin en ole näköjään ottanut ylös)

Näitä kuvia katsoessa ja sukkia käyttäessä into uutta joulusukkamysteeriä kohtaan kasvaa koko ajan. En kyllä ole ihan varma, mistä revin ajan suunnitteluun ja ohjeen kirjoittamiseen, mutta hinku siihen alkaa olla valtava.

En tiedä, kuinka paljon tähän innostukseen vaikuttaa ihan viime päivinä iskenyt joulunodotusfiilikseni. Viikonloppuna vietin pikkujouluja kahteenkin otteeseen, (täällä juttua toisesta niistä), ja pikkujoulujen rääpiäisiä kerran. Ilmeisesti glögi, piparkakut, seura, sauna, askartelu, juustot, suklaa, langat, kynttilät ja lahjasessiot tekivät tehtävänsä. Soilen luona kun yksi neulojista vielä hyräili vanhaa kunnon hittibiisiä joulupukkii, joulupukkii, valkopartaaa, vanha ukkii, alkoivat ilmeisesti kehoni joulusolut aktivoitua. Ja tässä sitä nyt ollaan. Hei, tonttu-ukot hyppikää!

Tänä vuonna olen jopa ostanut yhden joulukoristeen. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja joulukoristeen askartelu oli jotain aivan ennenkuulumatonta, mutta niin sitä vain tuli sekin tehtyä. Pikkujoulut ovat selvästi kehittäviä.

 

Onneksi näitä sukkia kehtaa käyttää jo ennen joulua. Lumihiutaleet on sentään ihan käypää tavaraa talvella muutenkin. En siis vaikuta aivan kajahtaneelta jouluintoilijalta nämä jalassa.

Käykäähän lataamassa ohje itsellenne, jos mielitte näitä neuloa. Vielä ehtii saada ohjeen ilmaiseksi, muutan sen maksulliseksi näillä näkymin joskus vuoden vaihteen jälkeen.

Ja tässä vielä viimeinen ja ehdottomasti paras kuva. Kiitokset Essille jalkojen lainasta.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee!

 

Suorat lahkeet my ass, (tai ainakin melkein)

Tiedättekö mikä minua vähän rassaa? Ne kummalliset pukeutumissäännöt. Ehkä joku muistaakin, että kaiken maailman "näin sinun tulee pukeutuman" -neuvot vain sahaavat jotain hermoani. Kuten olen aiemmin jo jauhanut, minusta on vielä ihan ok kertoa, miltä kynähame näyttää A-vartalon päällä ja minkälainen vaate korostaa mitäkin muotoa. Nämä tiedot voivat varmasti olla hyödyksi ihmiselle, joka ei ole testannut kaikkea ja joka haluaa saada hyviä vinkkejä. Sen sijaan väite, että tietyn tyyppinen vartalo pitäisi verhota tietyllä tavalla on minusta raivostusttava. Kysehän on, tai ainakin sen pitäisi olla, siitä, mitä ihminen itse haluaa korostaa.

No, nyt lueskellessani jotain vanhaa Evita-lehteä törmäsin neuvoihin farkkujen pukemisesta. Sinänsä ihan joo kiva lukea jotain pientä vertailua, mutta tuota...

 ...miksi lehdessä väitetään, että erityisesti omenavartaloisen kannattaa suosia suoralahkeisia farkkuja?

Minua häiritsee tällaisessa viestinnässä kaksi kohtaa. 

1. Miksi väitettä ei perustella tai avata yhtään? Miksi omenavartaloisen pitäisi suosia suoraa lahjetta? Minkälaisen visuaalisen vaikutuksen omenavartalo siis tästä saa ja miksi se on hyöty? Minua ärsyttää suunnattomasti (first world problem), että jokin tällainen suositus pitäisi ottaa vain annettuna ilman minkäänlaista perustelua. Entä jos omenavartaloisella on mielessään ihan eri tavoitteet ulkoasun suhteen kuin säännön antajalla mutta hän kuitenkin luulee, että tässä puhutaan samasta asiasta? Ylipäänsä, eikö voisi mitenkään vain kirjoittaa, että jos omenavartaloinen haluaa korostaa/häivyttää aluetta x, kannattaa suosia tätä tai tuota mallia?

2. Ja siis... väitehän on ihan väärässä! Täyttä höpö höpöä. Okei, ainakin minusta. Jälleen kerran: kysehän on tietysti siitä, mitä kukakin haluaa vaatevalinnoillaan saavuttaa. Eli en voi tietenkään antaa itsekään lausuntoa mistään universaalista totuudesta. Mutta jos omenavartalotyypin edustajana nyt kerron oman mielipiteeni, väittäisin että se on perustellumpi kuin Evitassa ollut väite. (Vaikka vaikea tietysti vertailla, kun lehti ei kerta vaivautunut perustelemaan.)

Minusta suora lahje, vaikkakin on ihan ok valinta, ei ole se kaikista imartelevin omalle vartalolleni, koska minä pidän imartelevana sitä, että kehoni ei näytä aivan täysin tasapaksulta. Kun keskivartalossa kerta on tuota massaa, ja pyöreyttä löytyy vähän joka puolelta muutenkin, en minä mitenkään erityisesti halua häivyttää sitä yhtä kohtaa jaloissa, joka on vähänkään kapeampi ja linjakkaampi, eli nilkkoja ja pohkeita. Suora lahje ei toki mitenkään rumennakaan ja asukokonaisuus voi sinänsä olla hyvin siisti, mutta itse mielelläni pukeutuisin niin, että yläosa on jotain väljää ja makkaroita korostamatonta ja alaosa vartalonmyötäisempää, jotta kokonaisuus ei olisi aivan säkki.

Noh, en itsekään pukeudu täysin oppieni mukaisesti, mutta väljä yläosa ja tiukempi alaosa on se mitä pidän parhaimpana ja mukavimpana kokonaisuutena. On kiva kun ei tarvitse joka asennossa koittaa vetää vatsaa sisään tai peitellä makkaroita, ja mukava kun jalat saavat olla mitä ovat. Makuasioita, mutta niin minä viihdyn ja viihyisin parhaiten. 

(Eipä sillä, että minulla olisi mitään velvollisuutta koittaa peittää makkaroitani. Mutta minusta on mukavaa, kun oma huomioni ei ole niissä koko ajan. Vaikka hyväksynkin, että tällä hetkellä ne nyt vain ovat osa minua.)

Olen juuri tuo mielessäni yrittänyt tässä löytää hyviä legginssejä. Se on osoittautunut varsin haasteelliseksi tehtäväksi, ja sama juttu toistuu housujenkin kanssa, (jopa niiden suorien lahkeiden). En tiedä olenko sitten omenavartaloiseksikin poikkeavan mallinen vai eikö vaateteollisuus vain ymmärrä näitä muotoja, mutta tuntuu että kaikki sovittamani leggarit ovat olleet aivan sairaan tiukkoja sääristä ja liian lyhyitä lahkeista samalla kun ovat olleet vyötäröltä niin väljiä (joka suuntaan), että tippuvat päältä kahden kävelyaskelen aikana. Missä vika? Ja voin vakuuttaa, että vatsaa kyllä löytyy - kaikkien mittataulukoiden mukaan tällä mahalla pitäisi olla huomattavasti leveämpi lantio ja rinnanympäryskin.

Koitan jatkaa etsimistä. Tai saada jostain intoa ja energiaa opetella tekemään itse. Mutta onko tosiaan kaikilla muilla mahakkaammilla naisilla aivan tikkujalat? Vai onko vaateteollisuus vain ihan pöljä?

Mutta minkäs teet... Minulla on lihaksikkaat jalat. Ei siinä ole mitään väärää. En lopeta lenkillä käyntiä vaikka housut ei mahdukaan jalkoihin. Joku muu ratkaisu löytyy kyllä. Tai siis parempi olis.

Mysteerisukkasuunnitelma tehty

Olen tehnyt päätökseni. Aion ainakin yrittää saada mysteerisukkaohjeen aikaiseksi. Nyt kun kerran olen hitusen myöhässä liikkeellä, en voi olla aivan takuuvarma siitä, että ihan oikeasti ehdin, mutta kokeilen kumminkin. 

Päätin, että pidän takarajana maanantaita 9.12. Jos saan siihen mennessä kirjoneulekuvion valmiiksi ja ainakin yhden sukan itsekin neulotuksi ja testatuksi, pistän mysteerisukan vihjeitä tulemaan. Ja mukaan saa osallistua kuka vain ilman maksuja tai sitoomuksia. Yhteisneulonta eli KALkin voidaan pistää pystyyn, jos halukkuutta sille on.

Tässä samalla tulin miettineeksi viime vuoden sukkaohjeenkin kohtalon. Ohjehan on edelleen saatavilla neljänä eri pdf:nä eli vihjeenä. Aion jossain vaiheessa yhtenäistää ohjeen ja kääntää sen myös englanniksi ja pistää ohjeen siinä vaiheessa maksulliseksi. Eli jos haluatte joskus neuloa viime vuoden lumihiutalesukat, vielä ehtii käydä lataamassa ohjeen itselleen maksutta. Mutta en tietenkään pistä vastaan, vaikka haluaisitte ohjeesta maksaakin sitten myöhemmin. Jätän kumminkin päätöksen teille. :)

Ajattelin tehdä tulevien mysteerisukkien kanssa sitten samalla tavalla. Ohje on mysteerin ajan ilmainen ja senkin jälkeen niin kauan kunnes saan sen julkaistuksi yhtenäisenä sekä suomeksi että englanniksi. Kukin saa sitten tehdä oman valintansa mukaan ja joko ladata ohjeen itselleen joululahjana minulta tai ostaa ohjeen myöhemmin ja tukea suunnittelutyötäni pienellä maksulla.

Huomenna pistän tänne muutaman kuvan viime vuoden sukistani. Niiden kuvaaminen jäi viime talvena kokonaan ja tänä syksynä olen odottanut lumen tuloa sormi kameran liipaisimella. Koittihan se valkeus vihdoin - ja näyttää aivan hurmaavalta!

Joulumysteerisukat II..?

Ravelryn puolella eräs innokas neuloja kysäisi, onko tänä vuonna tulossa uutta jouluista mysteerisukkaohjetta. Huh, minä en ollut edes ajatellut sellaista, kun on entisissäkin langanpäissä kiinni pitämistä. (Haa, langat käsissähän on loistava vertauskuva näin neulojalle!) 

Mutta nyt kun kysyttiin...

Aloin pohtia, voisiko minulla oikeasti olla aikaa mysteerisukkaohjeelle. Ehkä, jos olisi idea, minä ajattelin... ja sehän pamahti mieleen sitten saman tien! Vähän epämääräinen ja toistaiseksi sen toimivuus on vain arvaus, mutta kuitenkin.

Mutta mutta... sukkaohjeen suunnitteluun menee oikeasti aika paljon aikaa. Voisin toki käyttää pohjana viime vuoden ohjetta ja sen laskelmia, mikä tietysti vähän vähentäisi työtaakkaa, mutta itse kuvion suunnittelu ottaa aikaa - se tuli minullekin yllätyksenä viime vuonna, vaikka kokemusta oli jo pikkuisen. Kuvio ei vain aina onnistukaan siirtymään päästä ruudukolle juuri sellaisena kuin olisi halunnut. Eikä se juuri täydellinen kuvio sitten välttämättä mahdukaan sukan mittoihin.

Työläydestään huolimatta suunnittelu on hauskaa ja antoisaa. Pikkuisen siis kihelmöisi alkaa hommiin.

Ennen kuin nyt sitten kuitenkaan alan liikaa innostua, ajattelin kysäistä, kiinnostaisiko mysteeriohje ketään muuta? Olisiko kiinnostuneita mysteeriohjeen neulojia tällekin vuodelle? Ja toisaalta jos kiinnostusta on, olisiko teistä kohtuutonta pyytää ohjeesta parin, kolmen euron maksu..? Mietin toki sellaistakin mahdollisuutta, että mysteerineulontaan voisi jälleen osallistua maksutta, mutta sitten jälkikäteen koostaisin vihjeistä yhden yhtenäisen ohjeen, kääntäisin englanniksi ja pistäisin sen sitten maksulliseksi? (Samanhan voisi vieläkin tehdä viime vuoden ohjeellekin.) Kuulostaako yhtään toimivalta?

Jos mysteerisukkaohje ei jollekulle kerro sanana yhtään mitään, täältä voi käydä lukemassa sen tarkemman kuvauksen, (kappale toisen kuvan alla). Ja jos kirjoneule sinänsä kiinnostaisi, mutta tuntuu vähän liian suurelta haastelta, uskon että tästä tutoriaalistani voisi olla vähäsen hyötyä taidon opettelemiseen.

Mutta miltä kuulostaa? Ryhdynkö hommiin?

Kuvat viime vuoden sukista. Sukkasaldoa voi käydä vilkaisemassa täällä.

Tällä hetkellä neulon...

Kiirettä on pitänyt. 

 

Typerä lause aloittaa blogipostaus, enkä edes tiedä, pitääkö se varsinaisesti paikkansa. Kiirehän on korvien välissä ja minun korvieni välissä tuntuu käsitykset tilanteista vaihtelevan koko ajan.

Jos nyt ei ole varsinaisesti kiirettä pitänyt, tekemistä on joka tapauksessa ollut. Kivaa tekemistä. Ja vähän vähemmän kivaa, mutta kohtuullisen mukavaa. 

Neulomisaika on vähentynyt huimasti, vaikka välillä en ole juuri muuta tehnytkään kuin neulonut. Miten sen voi selittää? Noh, olen neulonut oikeastaan työkseni, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä, että huvin vuoksi neulominen ei ole mahtunut kuvioihin. Ei ole ollut paljon blogissa esiteltävää.

(Ei kun olisi, minulla on vaikka kuinka monta aiemmin neulottua työtä kuvaamatta, useampia jopa pingottamatta. Mistä saada lisää tunteja vuorok.. okei, mistä saada lisää aikaansaantikykyä?)

Olen joskus ajatellut, että neulomisesta ei parane tehdä työtä. Tai totta puhuen en ole edes keksinyt, miten neulomista voisi työnä tehdä - kuka siitä nyt maksaisi? En ole erityisesti innostunut, jos joku tuttu on ehdottanut, että neuloisin hänelle rahaa vastaan. Kukaan ei kuitenkaan ole valmis maksamaan villapaidan neulomisesta satasia, ja niin paljon pitäisi pyytää, jos haluaisi käytetylle ajalle oikeasti korvauksen. Jos taas suostuisin neulomaan pelkästään nimellisestä korvauksesta ja siksi kun muutenkin aina neulon ja tykkään siitä, rajoittuisi kuitenkin lempiharrastukseni eli itselleni neulominen. Haluan yleensä itse valita neuleeni ja sen kelle niitä teen. (Lahjaksihan tottakai saatan neuloa.)

Nyt kuitenkin sattui niin, että vastaan käveli mahdollisuus neuloa oikeasti työkseni. No, sivutyökseni oikeastaan, eikä tuntipalkkaa kannata nytkään kauheasti jäädä laskemaan. En lyö tällä rahoiksi, mutta pidän työtä mielekkäänä ja itselleni sopivana - erityisesti elämäntilanteeseeni sopivana. Migreenini ovat huomattavasti rauhoittuneet viime vuodesta, mutta edelleen ne jonkin verran rajoittavat tekemisiäni. Ja onhan tässä vielä opintojakin kesken... Juuri nyt kokopäivätyö ilman etämahdollisuutta ei vain onnistu. Eli toistaiseksi tarvitaan vähän luovuutta oman elämän suunnittelussa ja asioiden järjestelyssä.

Nelliinan hameesta voisin lähipäivinä kirjoitella. Se edistyi oikein mukavasti - kunnes otti kerralla takapakkia melkein alkutekijöihinsä. Miksi lähes valmiista neuleesta pitää hoksata joku kohta, jonka voisi tehdä huomattavasti järkevämminkin? 

Siinä vaiheessa kun homma piti aloittaa melko lailla alusta, iski opiskelu- ja työkiireet ja aikaa on ollut aivan liian vähän. Nyt tulin siihen tulokseen, että pitää päättää selkeä tavoite, missä ajassa mikäkin osa on valmiina, ja sitten nipistää se aika vain jostakin.

Kumma miten paljon ajanhallintaa on opeteltava. Eipä sillä, ajanhallinta on typerä sana. Ei tässä aikaa hallita. Energiajohtaminen kuvaisi ehkä asiaa paremmin. Tosin sekin on todella typerä sana - kuulostaa ihan höpöpuheelta ja sananhelinältä. Mutta se on silti aika osuva. Oma energiaansa pitää johtaa, että saa mitään aikaiseksi ja jotta hahmottaa, mihin kannattaa voimavarojaan suunnata.

Tässä on opettelua. Vinkkejä olen lukenut kyllä, hyviä oivalluksiakin on tainnut tulla muutama. Mutta tässä on vielä opettelua. Pärjäävätköhän kaikki muut sen kanssa paremmin?