Virkkaukseen liittyy monta asiaa, joita en todellakaan ymmärrä. Ensinnäkin se kynäote. Vieläkö sitä pidetään jotenkin erityisesti veitsiotetta parempana? Vieläkö sitä tuputetaan lapsille koulussa? Itsehän en sitä käytä, ja parin eilisen kokeilun perusteella en näköjään myöskään hallitse. Mikäs siinä jos osaa, käyttäkää te muut vaan vapaasti, mutta minusta sen kanssa menee piipertämiseksi.Veitsiote, (joka btw on siis käytännössä sama kuin neuloessa), on ainakin minun ranteelleni paljon miellyttävämpi.
No näyttäähän se juu sievemmältä se koukku sormenpäissä ja hillitty liike kuin tämä yksivuotias opettelee lusikan käyttöä -tyyli.
Mutta onko siis olemassa mitään perusteltua syytä sille, miksi virkkuukoukkua pitäisi pitää juuri tietyllä tavalla, jos jälki on kuitenkin täysin samaa eikä ergonomiankaan suhteen voi kyllä inistä?
Toinen juttu on sitten tämä kevätilmiö. Blogeissa ja Ravelryssä ihmiset viittaavat keväiseen virkkausintoon ihmeen usein. Olen miettinyt, onko kyseessä jokin kummallinen luonnonilmiö tai hormonaalinen juttu, joka vain jostain syystä on skipanut minut. En millään ole nähnyt mitään yhteyttä tai syy-seuraussuhdetta.
Nyt on kuitenkin kevät ja minäkin aloin virkata. Se ei vielä todista mitään, nimittäin Happypotamus the Happy Hippo on ollut jo pitkään jonossani. Mikään virkkausinto ei iskenyt, iski kova into saada tehdä yksi happy hippo tähän maailmaan. Hippokuume.
(Tai no yksi ja yksi. Arvatkaa vaan montako tosi hienoa väriyhdistelmää olen keksinyt ja kuinka kovasti haluaisin tehdä hipon niissä kaikissa.)
Eilen lankalauantaina seisoin kaksikymmentä minuuttia nappikaupan lankahyllyllä pitämässä pääni siäistä huutoäänestystä värivalinnasta. Myyjä tuli tarjoamaan apuaan ja esiteltyäni mallin kysyi, onko lelu tulossa tytölle vai pojalle. Ai, jollekin lapselleko tätä pitäisikin olla tekemässä? No tuota...
Kotiin tultuani aloin tavata järjettömän pitkää hippo-ohjetta ja pistin pitkästä aikaa langan koukulle. Aluksi ajattelin vähän nihkeästi, että harmi että tämä ei niin rentoa ole kuin neulominen, mutta hipon takia täytynne kärsiä. Ja kyllähän virkkaaminenkin ihan kivaa on, omalla tavallaan, vaikkei sen kanssa ole niin helppo esimerkiksi katsoa telkkaria.
En tiedä johtuuko se valitsemistani väreistä vai mistä, mutta yhtäkkiä virkkaaminen alkoikin tuntua hyvin keväiseltä. Alkoi tehdä mieli napata projektipussi kainaloon ja mennä hipottamaan ulos. (Liian kylmä kyllä siihen, pakko olla realisti.)
Onkohan tässä kevätvirkkaushöpötyksessä sittenkin jotain perää?
Ihanan keväisen näköinen on kyllä uusi projektipussinikin. En jostain syystä saa koskaan ommeltua itselleni projektipusseja, vaikka aina meinaan, niin että neuleretriittiin mennessäni suurin piirtein ainoa tavoitteeni oli ostaa sellainen. Tämä pussukka on Neulistin käsialaa, (tai niin ainakin oletin, koska hänelle tästä maksoin), eikä jäänyt ainoaksi saaliikseni, sillä lisäksi voitin lankalotosta toisenlaisen pussin, joka sekin on jo hyötykäytössä.
Toivottavasti virkkausvauhtini ei nyt ihan heti hyydy, sillä hippo on pakko saada pian. En kestä odotusta. Montako hippoa on muuten liikaa?
Hihi, onpas mun pussukka päässyt lähes pääosaan. :D Happypotamus on kyllä suunnilleen ainoita riittävän painavia syitä tarttua virkkuukoukkuun.
VastaaPoistaOnhan se vain sen verran hieno projektipussi ja sopii nyt vielä hyvin hipon väreihin, että pitäähän sitä vähän esitellä.
PoistaJa Happypotamus tosiaan taitaa olla tällä hetkellä ainoa tarpeeksi inspiroiva malli saadakseen minua virkkaamaan.
Jaan niin kovasti mielipiteesi virkkauksesta. Siis kynäote, voi ei! Eikä muakaan virkkauta keväisin. Tai koskaan. Toissakeväänä itse asiassa virkkautti. Se on vieläkin kesken.
VastaaPoistaKuulostaa minulta. :D Virkkaus on ihan jees, mutta ei se nyt kyllä neulomisen tasolle pääse mitenkään.
Poistakyllä kevät on virkkauksen kulta-aikaa. Samoja afrikkalaisia kukkia tipahtelee minunkin koukun jäljiltä ja eka tyyny on viittä vaille valmis. Muuten en virkkaa mutta keväällä kylläkin... outoa. Ihanan keväiset värit olet valinnut hippopotamukseen. Voishan sellaisen vääntää itekin kun kerran virkkausmojo tuntuu niin vahvana. Kynäote? onneksi siihen ei enää pakoteta. Ainakaan meitä tulevia kässänopeja ei mitenkään opasteta sitä ehdottomasti opettamaan, mutta tietysti aluksi kuuluu näyttä ne ns. "ideaalit" työskentelyotteet. Jos oppilas sitten löytää paremman tavan tehdä niin siitä vaan! :-)
VastaaPoistaSuosittelen kyllä hippoa, jos yhtään kerta virkkauttaa. Minua edes ei, ja silti on kiva tehdä.
PoistaOn kyllä hyvä, jos kynäotetta ei enää pidetä ylivertaisena ja ainoana, tai ainakaan uudet opet ei pidä. Tosin mietin silti, että miksi se olisi se ideaali ote. Onkohan sille joku syy, vai onko se vain niin koska niin se on ollut? Mutta jotain otettahan tottakai pitää opettaa.
Mä en oo kans ikinä tajunnut kynäotteen paremmuutta enkä ole sitä yrityksistä huolimatta oppinut. Kipeytän aina ranteeni yrittäessäni virkata "oikeaoppisesti", mutta mitä ihmeen oikeaoopista siinä on, en tiedä.
PoistaOmalla kohdallani olen kyllä havainnut tämän keväisen virkkausinnon, mutta selitystä sille en ole keksinyt. Ehkä jotenkin neulomisen mielessään liittää villalankoihin/sukkiin/talveen ja sitten virkkaamisesta tulee mielleyhtymä kukkiin ja kevääseen? Tai sitten olen vain lukenut blogeja, joissa mainostetaan keväistä virkkausintoa ja se on tarttunut mullekin :D Jännä kyllä, miten ihmiset jakaantuu virkkaajiin ja neulojiin. Itse tykkään ja teen kyllä molempia. Juuri sain valmiiksi topin jossa on sekä virkkausta että neulontaa :)
Minulla kans kipeytyy ranne kynäotteella tehdessä. Lisäksi virkkaus on sillä tavalla yksinkertaisesti vain hitaampaa. En tiedä, mahtaako muilla olla, mutta minulla on. (Olisi kyllä mielenkiintoista testata jonkun kanssa, ottaa aikaa ja katsoa onko eroa oikeasti.)
PoistaBlogeista kyllä saa helposti tartuntoja, että voihan se kevätvirkkausjuttu olla osittain joku itseään ruokkiva ilmiö.
Minäkin periaatteessa teen molempia, virkkaan ja neulon, mutta neulominen on minusta kivempaa ja rennompaa ja virkkausinto iskee hyvin harvoin.
Mie virkkaan kans veitsiotteella,josta joku joskus tuhahti että pidän virkkuukoukkua "kuin lapiota", eli varmaan joku estetiikka siinä kynäotteen "oikeana" pitämisessä on takana. Mutta kun olen tästä jutellut, niin moni on sanonut että veitsiote vain sopii paremmin omalle fysiikalle, ja varmaan on myös niitä joiden fysiikalle sopii paremmin kynäote, niin että tulevana käsityönopettajana (myös, kuten A-L:kin) parasta olis korostaa sitä että on olemassa ainakin kaksi tapaa pitää työvälinettä ja itselle paras selviää kokeilemalla. Jännittävää on se, että kun viime kesänä aloin harjoitella virkkausta myös heikommalla kädelläni, niin sille onkin luontevampi kynäote!
PoistaMinäkin väitän, että veitsiote vaan sopii minun fysiikalleni paremmin. Se ei rasita ranneta ollenkaan, toisin kuin kynäote. Mutta jännä huomio, että heikommalla kädellä voikin toinen ote olla se mukavampi. Jotenkin erikoista, mutta ehkä sille olisi joku selitys olemassa..?
PoistaJuu, parasta olisi, jos ainakin vähän esiteltäisiin molempia otteita ja kerrottaisiin, että valinta on kiinni ihan itsestä ja ylipäänsä kokeilemalla saa tietää, mikä tuntuu parhaimmalta.