Kiire saa asioita tapahtumaan. Kappas kummaa. Nyt sitten vihdoin aloin kunnolla pingottelemaan uuden pingotussettini avustuksella.
Sinänsä tällä kuvan Harunilla ei ole mikään kiire. En ole luvannut tätä kellekään etukäteen, ajattelin vain antavani tämän lahjaksi eräälle, joka toivon mukaan pitää väristä. Mutta nyt kun tuli hyvä tilaisuus päästä lahjoittelemaan, aloitin pingotuspuuhat (kerrankin) melkein heti neuleen päästyä puikoilta. Hyvä minä!
Ja ei, ilman pingotussettiä tätäkään ihmettä ei oltaisi nähty.
Tilasin pingotussettini jokin aika sitten Villavyyhdistä. Siihen sisältyy siis lähinnä keppejä ja jokunen neula, mutta loistava hankinta, sanokaa minun sanoneen. Kuvan alusta ei sisälly pakettiin, eikä sitä harmi kyllä löydy tällä hetkellä mistään muualtakaan mistä olen katsellut. Tarvitsisin palasia lisää, kuten kuvastakin huomaa, mutta hitsit kun en ole löytänyt. Olisiko kellään vinkkejä? Ylipäänsä hyviin alustoihin liittyen.
Pingotussettihän ei suoranaisesti säästä näpertelyltä, mutta nopeuttaa minun mielestäni silti hommaa huomattavasti. Eikä ongelmani ole koskaan näpräämiseen liittynytkään, hankaluus on tullut vastaan asentohuimauksen (tai minkä lie huimauksen) kanssa. Kyykkiminen pitkiä aikoja lattian rajassa on ollut minulle aina ongelma, eikä iän lisääntyminen näytä auttavan asiaan. (Ihan todella kummallista.)
Helpointa ja mukavinta Harunin pingottamisessa oli nyt suora alareuna. Sikäli kun saatte kuvasta selvää, voitte todeta, että pingotuskepit (2 kpl) on pujoteltu ainaoikeinreunan silmukoista ja sillä itsessään saatiin jo aikaiseksi suora reuna. Tämän pujottelun tein siis mukavasti sohvalla istuen kärsimättä minkään sortin ongelmista päässä, ellen ehkä ylimääräisistä äänistä, mutta sitähän ei lasketa.
Sitten tulikin kolmion sivureunat. (Matematiikan tunneista on jo niin paljon aikaa, että en nyt kuolemaksenikaan muista, miksi niitä kutsuttiin. Häiritsevää.) Niiden kanssa jouduin miettimään hetken, mutta tajusin, että ainoa järkevä tapa saada aikaiseksi suoria linjoja, oli pujottaa kepakot (2 kpl per puoli) läpi lehtikuvion korkeimmista kohdista ja levittää lehtikuviot kukoistukseensa nuppineulojen avulla sitten lattian rajassa.
Täysin en siis kyykistelyltä ja konttailulta säästynyt, minkä kyllä huomasi päässä, mutta hommaa oli kuitenkin lopulta sen verran vähän, että sitkeyteni riitti. Keppien avulla huivin levittäminen haluttuihin mittoihin ja linjojen saaminen suoriksi ja suht symmetrisiksi on vain niiiiin paljon helpompaa kuin pelkillä nuppineuloilla leikkiessä. Kun muoto oli saatu suht kohdilleen, nuppineuloilla tarvitsi vain levitellä lehtikuviot auki ja siinä ei montaa minuuttia enää mennyt.
Juu, pingotussetti on pelastava enkeli. Muuten voin sanoa että huivineulominen taitaisi jäädä jo tähän. Vaikka huivien neulominen on vain yksinkertaisesti niin ihanaa.
Suosittelen kyllä pingotussetin hankkimista, jos on päässä vikaa, niin kuin minulla, tai jos on vain laiska, niin kuin minä, ja haluaa päästä vähemmällä.
