Olen tässä käynyt vähän läpi neuleitani. Ja löytänyt hämmmentävän määrän vihreää ja vihreänmielistä.
Siis voisiko tästä päätellä, että jollakulla on ollut joku kausi päällä? Ja mitä jos enää ei huvita käyttää vihreää? Tai siis missä välissä minä muka olisin halunnut käyttää pelkkää vihreää? En kyllä muista sellaista.
On ehkä pikkuisen ongelma, jos haluaa käyttää pukeutumisessaan aivan täysin eri värejä kuin mistä syttyy neuloessa. Ainakin jos on kaiken huipuksi liian itsekäs neulomaan muille. Pitäisiköhän tässä alkaa harkitsemaan jotain vähän epäitsekkäämpiä ja jalompia neulomistavoitteita? Että jos jollekulle muullekin joskus jotain..?
Ostin jokin aika sitten Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja vaikka sitä lukiessa ei toistaiseksi ole tullut mitään suuria ahaa-elämyksiä, (tosin kirjan vaatteiden tuotannosta kertova osa on hyvä tietopaketti), on tullut taas mietittyä vähän, millä perusteella vaatteita kannattaisi oikeasti ostaa. Tai tässä tapauksessa siis neuloa. Vaikka jokin väri viehättäisi ja vetäisi tosissaan puoleensa, se ei silti välttämättä ole sellainen väri, jota erityisesti haluaisi käyttää. Sitä ehkä sietäisi joskus miettiä. Etukäteen.
En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta tähän mennessä se on ollut ihan mukava lukukokemus. Eniten vain mietityttää se, että jos hankkimilleen vaatteille oikeasti asettaa niin tarkat kriteerit yksityiskohtia myöten, mitä tehdä silloin, kun olisi ihan pakko hankkia jotain? Jotta ei ihan alasti tarvitse kävellä. Nimittäin niitä kaikin puolin täydellisiä vaatteita saa kyllä aika kauan etsiä, jos nyt oma maku ei satu rakentumaan juuri senhetkisen muodin mukaan. Kaikki eivät osaa tehdä itsekään, tai ei ole välineitä millä tehdä, ja juuri oikeanlaisia materiaalejakaan ei välttämättä löydä niin helposti kuin voisi toivoa.
Hyvän mielen vaatekaapin sanoma tuntuu perustuvan siihen käsitykseen, että kaikkien ongelmana olisi ylitsepursuava määrä vaatteita. Niistä sitten pitäisi karsia rankalla kädellä ja täydentää vain muutamalla täsmähankinnalla. Vaan kun voi se ongelma olla sekin, että niitä vaatteita ei oikeasti ole ja niitä on hankala löytää. Tai, kuten pian varmaan on entistä useammalla tilanne, niitä ei ole varaa ostaa.
Ostin jokin aika sitten Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja vaikka sitä lukiessa ei toistaiseksi ole tullut mitään suuria ahaa-elämyksiä, (tosin kirjan vaatteiden tuotannosta kertova osa on hyvä tietopaketti), on tullut taas mietittyä vähän, millä perusteella vaatteita kannattaisi oikeasti ostaa. Tai tässä tapauksessa siis neuloa. Vaikka jokin väri viehättäisi ja vetäisi tosissaan puoleensa, se ei silti välttämättä ole sellainen väri, jota erityisesti haluaisi käyttää. Sitä ehkä sietäisi joskus miettiä. Etukäteen.
En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta tähän mennessä se on ollut ihan mukava lukukokemus. Eniten vain mietityttää se, että jos hankkimilleen vaatteille oikeasti asettaa niin tarkat kriteerit yksityiskohtia myöten, mitä tehdä silloin, kun olisi ihan pakko hankkia jotain? Jotta ei ihan alasti tarvitse kävellä. Nimittäin niitä kaikin puolin täydellisiä vaatteita saa kyllä aika kauan etsiä, jos nyt oma maku ei satu rakentumaan juuri senhetkisen muodin mukaan. Kaikki eivät osaa tehdä itsekään, tai ei ole välineitä millä tehdä, ja juuri oikeanlaisia materiaalejakaan ei välttämättä löydä niin helposti kuin voisi toivoa.
Hyvän mielen vaatekaapin sanoma tuntuu perustuvan siihen käsitykseen, että kaikkien ongelmana olisi ylitsepursuava määrä vaatteita. Niistä sitten pitäisi karsia rankalla kädellä ja täydentää vain muutamalla täsmähankinnalla. Vaan kun voi se ongelma olla sekin, että niitä vaatteita ei oikeasti ole ja niitä on hankala löytää. Tai, kuten pian varmaan on entistä useammalla tilanne, niitä ei ole varaa ostaa.
