Olen tässä käynyt vähän läpi neuleitani. Ja löytänyt hämmmentävän määrän vihreää ja vihreänmielistä.
Siis voisiko tästä päätellä, että jollakulla on ollut joku kausi päällä? Ja mitä jos enää ei huvita käyttää vihreää? Tai siis missä välissä minä muka olisin halunnut käyttää pelkkää vihreää? En kyllä muista sellaista.
On ehkä pikkuisen ongelma, jos haluaa käyttää pukeutumisessaan aivan täysin eri värejä kuin mistä syttyy neuloessa. Ainakin jos on kaiken huipuksi liian itsekäs neulomaan muille. Pitäisiköhän tässä alkaa harkitsemaan jotain vähän epäitsekkäämpiä ja jalompia neulomistavoitteita? Että jos jollekulle muullekin joskus jotain..?
Ostin jokin aika sitten Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja vaikka sitä lukiessa ei toistaiseksi ole tullut mitään suuria ahaa-elämyksiä, (tosin kirjan vaatteiden tuotannosta kertova osa on hyvä tietopaketti), on tullut taas mietittyä vähän, millä perusteella vaatteita kannattaisi oikeasti ostaa. Tai tässä tapauksessa siis neuloa. Vaikka jokin väri viehättäisi ja vetäisi tosissaan puoleensa, se ei silti välttämättä ole sellainen väri, jota erityisesti haluaisi käyttää. Sitä ehkä sietäisi joskus miettiä. Etukäteen.
En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta tähän mennessä se on ollut ihan mukava lukukokemus. Eniten vain mietityttää se, että jos hankkimilleen vaatteille oikeasti asettaa niin tarkat kriteerit yksityiskohtia myöten, mitä tehdä silloin, kun olisi ihan pakko hankkia jotain? Jotta ei ihan alasti tarvitse kävellä. Nimittäin niitä kaikin puolin täydellisiä vaatteita saa kyllä aika kauan etsiä, jos nyt oma maku ei satu rakentumaan juuri senhetkisen muodin mukaan. Kaikki eivät osaa tehdä itsekään, tai ei ole välineitä millä tehdä, ja juuri oikeanlaisia materiaalejakaan ei välttämättä löydä niin helposti kuin voisi toivoa.
Hyvän mielen vaatekaapin sanoma tuntuu perustuvan siihen käsitykseen, että kaikkien ongelmana olisi ylitsepursuava määrä vaatteita. Niistä sitten pitäisi karsia rankalla kädellä ja täydentää vain muutamalla täsmähankinnalla. Vaan kun voi se ongelma olla sekin, että niitä vaatteita ei oikeasti ole ja niitä on hankala löytää. Tai, kuten pian varmaan on entistä useammalla tilanne, niitä ei ole varaa ostaa.
Ostin jokin aika sitten Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, ja vaikka sitä lukiessa ei toistaiseksi ole tullut mitään suuria ahaa-elämyksiä, (tosin kirjan vaatteiden tuotannosta kertova osa on hyvä tietopaketti), on tullut taas mietittyä vähän, millä perusteella vaatteita kannattaisi oikeasti ostaa. Tai tässä tapauksessa siis neuloa. Vaikka jokin väri viehättäisi ja vetäisi tosissaan puoleensa, se ei silti välttämättä ole sellainen väri, jota erityisesti haluaisi käyttää. Sitä ehkä sietäisi joskus miettiä. Etukäteen.
En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta tähän mennessä se on ollut ihan mukava lukukokemus. Eniten vain mietityttää se, että jos hankkimilleen vaatteille oikeasti asettaa niin tarkat kriteerit yksityiskohtia myöten, mitä tehdä silloin, kun olisi ihan pakko hankkia jotain? Jotta ei ihan alasti tarvitse kävellä. Nimittäin niitä kaikin puolin täydellisiä vaatteita saa kyllä aika kauan etsiä, jos nyt oma maku ei satu rakentumaan juuri senhetkisen muodin mukaan. Kaikki eivät osaa tehdä itsekään, tai ei ole välineitä millä tehdä, ja juuri oikeanlaisia materiaalejakaan ei välttämättä löydä niin helposti kuin voisi toivoa.
Hyvän mielen vaatekaapin sanoma tuntuu perustuvan siihen käsitykseen, että kaikkien ongelmana olisi ylitsepursuava määrä vaatteita. Niistä sitten pitäisi karsia rankalla kädellä ja täydentää vain muutamalla täsmähankinnalla. Vaan kun voi se ongelma olla sekin, että niitä vaatteita ei oikeasti ole ja niitä on hankala löytää. Tai, kuten pian varmaan on entistä useammalla tilanne, niitä ei ole varaa ostaa.
Luin tuon kirjan viime vuonna ja sillä on kyllä ollut iso rooli ostoskäyttäytymisen muutoksessa. Ei mulla koskaan ole ollut laajaa ja ylitsepursuavaa vaatekaappia, onpahan vain ollut kasa vaatteita, jotka ovat kaikki kivoja, mutta aika lailla yhteensopimattomia. Ja sitten on osteltu paitaan sopivia housuja tai mekon kaipaamia legginseitä, tai toisinpäin. Tuon kirjan lukemisen jälkeen olen paremmin alkanut miettiä tarkemmin mitä tarvitsen ja minkälaisten vaatteiden kanssa uutta vaatetta käyttäisin. Kiva hame jää kauppaan, jos jo kaupassa totean sille olevan käyttöä kerran vuodessa, ja että se tarvitsisi myös uuden paidan ja kengät. Kukkaro kiittää, kun ei sitä rahaakaan turhan paljon ole. :) Toisaalta miinuspuolena jo kauan uusimista kaivanneet tennarit, kun en vieläkään ole saanut järkeiltyä millaiset kengät olisivat kaikista parhaat niiden tilalle. Menneinä aikoina olisin jo ostanut viidet kivat kesäkengät.
VastaaPoistaTuo on tosiaan varmaan se kirjan anti, että oppii vähän hahmottamaan, mille on oikeasti järkevää käyttöä. Mutta sitten taas tuo kenkäesimerkki on se hankalampi puoli. Jotkut kengät olisi pakko joskus olla. Minäkin vastikään sovittelin muutamia kenkiä, mutta totesin, että ei kannata hankkia, ei tule olemaan hyvät eikä käyttökelpoiset. Harmitti, kun pitäisi sitten nähdä vähän enempi vaivaa tämän asian eteen, mutta ei jaksaisi lähteä kiertämään kauppoja.
Poista