Ihana Jolie ja yllätysnaisellistuminen

Tänään innostuin lähtemään melkeinpä varta vasten lehtiostoksille. Pieni kirjastoreissu oli kyllä myös ohjelmassa, mutta kauppaan ei ollut mitään kummempaa asiaa kuin uusimman Olivian nappaaminen matkaan. Tykkään tuosta lehdestä muutenkin, mutta tällä kertaa suurimpana syynä ostokseen oli sen sivuilta löytyvät tutut tyypit.

Nyt seuraa oikeastaan mainos, vaikkakaan ei maksettu. Kaverini Jutta on ystävänsä Katjan kanssa pistänyt pystyyn Jolien, luonnonkosmetiikkaa myyvän kaupan ja kaikenlaiseen hyvinvointiin keskittyvän verkkomedian. Minusta koko konsepti on niin ihanan inspiroiva, että haluan siksi vinkata siitä muillekin. Suosittelen todellakin tutustumaan tähän juttuun!

Itse en ole koskaan ollut mikään kosmetiikan suurkuluttaja, pikemminkin näissä asioissa minimalisti, (ja välillä itseni siinä mielessä vähän epänaiselliseksikin tunteva), niin että minun arvioni aiheesta peruskosmetiikka vs. luonnonkosmetiikka ovat epäilemättä vähän niin ja näin. En ole asiantuntija, en ainakaan oman kokemukseni kautta. Tunnen kuitenkin suhteeni luonnonkosmetiikkaan jostain syystä vähän luontevammaksi - ehkä siksi, että en ole ikinä oikein ymmärtänyt, miksi minun pitäisi valella kehoani päivittäin kaiken maailman kemikaaleilla. 

Enemmän kuin verkkokaupan ja kivijalkaputiikin antimet, joihin kylläkin olen jo tutustunut ja osaan ihastunut, minua kiinnostaa Jolien kirjoitukset hyvinvoinnista. Toki tekstien joukossa on mainoksiakin, puodin tuotteita käsitteleviä artikkeleja ja blogipostauksia, mutta sehän nyt on ihan luonnollista ja kaupan pyörittämisen kannalta järkevää, (ja osa niistäkin jutuista on mielenkiintoisia). Minusta on kuitenkin erityisen kivaa seurailla postauksia, joissa pohditaan esimerkiksi inhimillisyyttä, (super)naiseutta, ja suhdetta elämään. 

Mitä tulee niihin Jolien materiaalisiin antimiin, en ole tosiaan täysin ohittanut niitäkään. Ehkä tämä viimeaikainen migreenikierteen paheneminen on osasyynä siihen, että (luonnon)kosmetiikka on tavoittanut minutkin. Hammastahnan, deodorantin, shampoon ja suihkusaippuan lisäksi minun arsenaaliini ei ole juuri ihmeitä kuulunut. Mutta mitä enemmän olen ollut nyt pakotettu tiedostamaan oman kehoni ja sen temppuilun, sen enemmän olen alkanut kaivata jonkinlaista hemmottelua sille. Tuoksuvat rasvat ovat erityisesti olleet se juttu ja hämmästyttävää kyllä, olen ihan vähäsen panostanut jo meikkeihinkin. Eilen menin ja ostin huulipunan! (Sen ostoksen tosin tein Vihreästä Huoneesta, minne pääsin paikan päälle.)

En ihan totta tiedä, mistä päin nyt tuulee. Ehkä kyse on jostain yllättävästä naisellisuuden puhkeamisesta. Tai siitä, että kun sattuneista syistä tunnen oloni ja ulkonäköni nykyään niin nuutuneeksi, kaipaan sille kaikelle vähän vastapainoa ja raikastusta. Tai sitten ihmiset vain saattavat aina joskus vähän muuttua - kai sitä minullekin voi sattua. Tällaista yltiöhöpöhöpönaisellistumista en vain ole osannut itseltäni odottaa. Herranen aika, minähän meikkailen nykyään jo melkein viikon välein! Mitähän seuraavaksi?

Männystä vaatteita?

Uusi Musta -blogiin ilmestyi äsken ihan mielettömän mielenkiintoinen juttu Tampereen yliopistossa kehitetystä suoraliuotusmenetelmästä, jolla voitaisiin kenties korvata epäekologisempi viskoosimenetelmä kasvikuitujen jalostuksessa, käykää lukemassa. Tästä haluaisin ehdottomasti kuulla lisää! Toivottavasti menetelmä on niin hieno ja hyvä kuin äkkiseltään kuulostaa ja toivottavasti sitä siinä tapauksessa aletaan hyödyntää.

Vaikka en todellakaan ole mikään vaatteiden suurkuluttaja enkä haali edes lankoja ja kankaita (omasta mielestäni) kohtuuttomasti, poden silti melkein jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, miten epäekologista ja epäeettistäkin vaateteollisuus on. Uudet keksinnöt tulisivat tarpeeseen. Tosin vaikka keksittäisiinkin kuinka ekologisia kuitujen valmistuskeinoja, ei se minusta ole mikään lupa sille, että saa alkaa kuluttaa vielä holtittomammin kuin tähän asti. Tietysti joidenkuiden mielestä luvaksi holtittomalle shoppailulle rittää se, että se on kivaa ja tekee siksi itselle hyvää, ja kun maailmaa ei voi pelastaa kuitenkaan niin on sama satsata itseensä ja olla onnellinen vaikka sitten muiden kustannuksella - eihän niitä muita ole nimittäin pakko ajatella.

Toki olen sitä mieltä, että itseensä ja onnellisuuteensa kannattaa satsata, samoin kaikkien sellaisten onnellisuuteen, joiden asioihin voi millään tavalla vaikuttaa. Mutta keinojahan on monia. Ja tätä en nyt kuvittele kirjoittavani sen enempää pyhän enkelin kuin elämäntapavalmentajankaan ominaisuudessa - omassa toiminnassani on paljon tutkailtavaa ja parannettavaa siinäkin, enkä edes ole varma, mikä minusta on hallitun, tarpeellisen tai  yleensä oikean kuluttamisen määrä.

Kylläpäs taas on ajatukset solmussa. Liian isoja asioita minun pienelle päälleni.

Lankatestin tulokset

Uuden Mustan ekolankatestin tuloksista julkaistiin nyt kirjoitus. Ihan mielenkiintoista lueskella omia sanomisiaan sieltä muiden ajatusten ja kokemusten lomasta. Vaikuttaisi siltä, että muut testaajat ja minä olemme olleet pääasiassa samoilla linjoilla mitä mielipiteisiimme lankojen käytettävyydestä tulee, mutta näytti siellä olevan joillekin langoille pari ideaa, jotka eivät olleet minun mielessäni käyneetkään.

Utunan villa näytti valloittaneen kaikkien testaajien sydämet. En ihmettele. Lanka on ihana. Eihän se mikään kovin hellä ja kutittamaton ole, mutta muuten se on melko pehmeä ja mukavantuntuinen, ja kyllähän se mieltä lämmittää, että tietää langan olevan suomalaista ja Suomessa käsin värjättyä.

Ja huomasitteko? Minun sukkani on nyt julkkis! Siitä oli kuva siellä!

 

Ja ihan pian, ihan kohtapuolin, se saa itselleen kaverin. Ei mene enää kauaa. (Vaikka olenkin onnistunut möhlimään sen kanssa jo monta kertaa...)

Mainitsin viimeksi, että minulle huomautettiin laiskanlaisesta kirjoitustahdista. Eilen minulle sitten huomauteltiinkin, kylläkin eri taholta, siitä että mitään katkeraa tilitystä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Niitä on kuulemma kaikista hauskinta lukea. On tosi sääli tuottaa pettymys, mutta kun minulla valitettavasti menee nyt pääasiassa hyvin, eikä mitään erityistä valitettavaa ole mielessä. Mutta lupaan kyllä tulla heti tänne avautumaan, jos jokin menee pieleen tai törmään johonkin blogini löyhään aihepiiriin edes etäisesti liittyvään epäkohtaan maailmassa.

Varokaa, sillä on banaani!

Aika mielenkiintoinen tutustuttava tämä banaanilanka. Ihanan rosoinen ja ihmeellisen hohtava. Värin vaihtelu näyttää tässä langassa upealta.

Neuloin mallitilkun 4,5 mm puikoilla, mutta paksummilla olisi varmaan ollut hitusen helpompi. Kymmeneen senttiin silmukoita tuli 12. Mitään ohutta tämä lanka ei ole, eli täytyy sanoa, että minulle sillä ei kovin paljon käyttöä olisi. En mitenkään vastusta paksuja lankoja, mutta en oikeastaan keksi niille hirveästi muuta käyttöä kuin pipot. Pipoja taas tarvitsee aika rajallisen määrän, minkä lisäksi on aika vaikea sanoa, onko banaanilangalla kovinkaan paljon lämmittäviä ominaisuuksia.

Tietysti paksusta langasta voisi tehdä myös neuletakin. Itse vain en viihdy ihan kamalan paksussa, koska valitettavasti kuitenkin isolla möhkäleneuleella on visuaalisesti lihottava vaikutus. Mieluummin muutenkin kerrospukeudun useampaan vähän ohuempaan vaatteeseen kuin yhteen todella paksuun.

 

Niin, jollekulle muulle tämä lanka voisi mennä neuletakkiinkin. Jollekin vähän hoikemmalle. Rosoinen pinta toisi tarpeeksi mielenkiintoa, joten mitään palmikkokuvia ei tarvitsisi. Toisaalta kääntöpuoli on, että välttämättä mikään palmikkokuvio, sikäli kun sellaisen haluaisi, ei passaisikaan tälle langalla. Vaikea sanoa. Lankaa tuli minulle testattavaksi niin pieni nöttönen, että sillä ei oikein voi testata mitään kuvioneuletta. Tuossa mallitilkussa on kaikki mitä minulla on.

Vaikka lanka on jotenkin aivan lumoavaa kiilloltaan ja rosoisuudeltaan ja sitä tekisi mieli neuloa monissa väreissä ihan vain väriterapian vuoksi, on sille vaikea keksiä oikein mitään järkevää käyttökohdetta. Ja ainakin tämän värisenä (ja todennäköisesti kiiltonsa ja pörröisyytensä vuoksi muissakin väreissä) langasta välittyy vähän turhan suuret 80-lukuvibat. Olen melko varma, että tästä langasta tehty väljä paita olisi reilut parikymmentä vuotta sitten ollu aika hitti!

Yksi idea minulle tästä langasta joka tapauksessa tuli. Ei tarvitsisi tehdä mitään ihmeellistäkään, mutta tästä saisi varmasti aika näyttävän kaulakorun. Jos virkkailisi vain ketjusilmukkaa ja sitten aina väliin jotain vähän jännempää, jonkun pikku ympyrän tai jotain... voisi olla hauskaa käyttää sellaista korua!

Yhden illan juttu

Hamppulangasta neulomani tiskirätin kanssa ei kauaa nokka tuhissut. Aloitin sen toissailtana ja se valmistui toissailtana. Kuvaaminen vain on ollut taas vaihteeksi vähän hankalaa. Blogiin kelpuutan nyt sitten tänään otetut pari kuvaa, joissa värit ovat kyllä aika vääristyneet, mutta ei voi mitään.

ohje: Ananas-keittiöliina, Midori

lanka: Lanaknits Allhemp6 DK

puikot: 3mm
langankulutus: 33 g

Meillä on keittiössä käytössä jo ennestään samaa mallia oleva tiskirätti, (keittiöliina kuulostaa kylläkin hienommalta), samasta langastakin. Mutta se on vihreä. Se on palvellut jo pari vuotta ja on edelleen ihan käyttökelpoinen, vaikkei ehkä enää suoranaisesti nätti. Eipä vielä ihan kamalan rumakaan.

Olisin voinut tietysti käyttä tilaisuutta hyväkseni ja tehdä tällä kertaa tiskirätin jollain muulla ohjeella tai peräti omasta päästäni, mutta koska olen tykästynyt Ananas-rätin kuvioon, halusin tehdä samanlaisen. Ohje on hyvä ja helpostiymmärrettävä eikä liinan tekemiseen mene varmasti tuhottoman paljon aikaa vähemmänkään neuloneella ihmisellä. Itse neuloin toissailtana ollessani jo todella väsynyt - siis siinä tilassa kun pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei vain vielä malta.

Uuden Mustan testiä varten langasta tehty tuotos pitäisi pestä pari kertaa ja kuvata uudestaan sen jälkeen. Voin tehdä sen, mutta lisäksi voin tehdä vielä jotain parempaa: kuvata jossain vaiheessa meidän vanhan ja pitkään palvelleen tiskirättimme. Tällä hetkellä se on tiskikoneessa odottamassa seuraavaa pesua.

Joidenkin mielestä tiskiliinojen neulominen on turhaa ja typerää, saahan rättejä kaupastakin. Lisäksi osa on sitä mieltä, että kun he kerran vaivalla neulovat jotakin nättiä, sitähän ei sitten käytetä mihinkään pöytien hankaamiseen. Minä kyllä ymmärrän senkin näkemyksen, mutta olen toisaalta itse sitä mieltä, että keittiössä on paljon kivempi käyttää nättejä, itsetehtyjä liinoja kuin jotain kaupasta saatavia parin käyttökerran jälkeen ällön näköisiä ja haisevia rättejä.

Ehkä tämäkin on sitten sitä nyt muodissa olevaa kotoilua. (Koskaan aikaisemminhan ei kukaan ole halunnut tai joutunut tekemään mitään kotitöitä.) Mikäs siinä, voihan se ollakin. Ehkä alankin pitämään itseäni oikeana kotitalousihmeenä.