Hippo opettaa: palojen yhdistäminen virkaten

Noin vuosi sitten minut villitsi virkkaushimo. Joka ei kestänyt ihan tarpeeksi kauan. Hippo, jota niin hinguin valmiiksi, jäi kesken. Tosin tällä kertaa kyllä syytän olosuhteita! En löytänyt mistään täyttövanua, ja kun hipon valmistuminen ei sen takia ollut ihan heti tapahtumassa, siirryin sitten muihin projekteihin. (Vai kesälomalle? En muista.)

Nyt kun sitten tulin kokeilleeksi maton virkkaamista, muistui hippokin taas mieleen. Joulun alla ratkaisin täyttövanupulman poistamalla pari vanhempaa tyynyä käytöstä, ja joulupallojen jäljiltä jäi luultavasti tarpeeksi hippoakin varten.

Mutta nyt sitten sattui ihan kumma juttu. Hippo-ohjeessa palat virkataan suoraan yhteen, ei siis ommella jälkikäteen, ja minä aloin vankkumattomalla itseluottamuksella yhdistää paloja ihan ulkomuistista. Jonkin matkaa tehtyäni vain huomasin, että eipä jälki ollutkaan ihan samanlaista kuin vuosi sitten... vaan näytti paremmalta kuin silloin! Luovasta tauosta oli ilmeisesti hyötyä. 

Eilen illalla ennen nukkumaan menoa oli äkkiä pakko kuvata vaihe vaiheelta, miten tuon yhdistämisen nyt teen, että en vain pääse unohtamaan. Ilmeisen selvästi olen viimeksi tulkinnut yhdistämisohjetta jotenkin väärin, sillä ihmettelin silloinkin, että ei tämä nyt niin ihmeen siistiltä näytä, jos nyt ei rumaltakaan.

Tässä nyt sitten ohjeet virkaten yhdistämiseen, ainakin itselleni tulevaisuutta varten, ja muillekin, jos joku tällaisia kuvaselvennyksiä kaipaa. Kuvissa sitten se viimekeväinen huonompi jälki koukun oikealla puolella ja nyt vahingossa löytynyt parempi tyyli peukalon vieressä vasemmalla.

Virkaten yhdistäminen

Palaset yhdistetään pylväitä virkaten. Yhdistäminen tapahtuu siis samanaikaisesti afrikan kukkien viimeisen kerroksen virkkaamisen kanssa. Osa kerroksesta virkataan pylväitä ihan normaalisti, yhdistettävien sivujen kohdalla mukaan vain lisätään reunasilmukka siitä palasesta, johon tekeillä olevaa palasta ollaan yhdistämässä. Ei siis mitenkään vaikeaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tämänkin voi tehdä väärin. Reunasilmukka pitää ottaa mukaan oikeassa kohtaa ja ilmeisesti koukku oikeasta suunnasta työntäen.

1. Työnnä puikko yläkautta läpi valmiin palan reunasilmukasta. Tässä kohtaa pitää olla sen verran tarkkana, että kohdistaa palasten silmukat oikeisiin kohtiin.

2. Vedä lanka koukulle (langankierto), lanka tulee koukun päälle oikealta vasemmalle.

Ylläolevassa kuvassa koukulla ylimpänä langankierto, keskellä valmiin palan reunasilmukka ja alimpana edellinen pylvässilmukka.

3. Työnnä koukku läpi yhdistettävän palan seuraavasta silmukasta kuten normaalisti.

4. Koukkaa lanka puikolle.

 
5. Vedä lanka reunasilmukan (kuvassa vihreä) ja langankierron läpi.

Nyt koukulla ylimpänä uusi silmukka, keskellä valmiin palasen reunasilmukka ja alimpana edellinen pylvässilmukka.

6. Koukkaa taas lanka puikolle ja vedä se läpi vastamuodostuneesta silmukasta, jo valmiin palan reunasilmukasta ja edellisen pylvään silmukasta.

Noin. Jatka tätä, kunnes yksi sivu on virkattu yhteen. Kulmasilmukat voi ainakin tässä tapauksessa jättää yhdistämättä, vaikka yhdistäisikin monta sivua samasta palasta kerralla.

Toivottavasti tästä on apua muillekin kuin itselleni!

Kirjoneulonnan lyhyt oppimäärä

Pistin tässä vastikään merkille, että blogiini on viime aikoina tultu paljon kirjoneuleen perässä. Kun huvikseni tutkailin tilastoja, totesin että yleisimpiä hakusanoja ovat olleet "kirjoneule", "kirjoneuleen neulominen", "kirjoneule sukka", "kirjoneuleita", "kirjoneule villapaita" ja mielenkiintoista kyllä, "kirjoneule lintu". Jäin miettimään, että miksi niillä hakusanoilla päätyy tänne. Eihän täällä kirjoneuleita nyt niin paljon ole ollut. Sitten hoksasin, että syy voi olla parin vuoden takaisessa Sytyckissä, jossa haasteenani oli kirjoneuleen opettelu. Silloin aiheesta on tosiaan tekstiä syntynyt.

Joka tapauksessa minuta tuntuu, että nuilla hakusanoilla tänne suunnistaneet ovat saaneet aika todennäköisesti karvaasti pettyä. Kummempia ohjeistuksia oikeastaan yhtään mihinkään ei ole löytynyt. Päätinpä siis tehdä hommaan muutoksen ja tarjota täällä katsauksen siihen, miten ainakin minä pärjään kirjoneulomisen kanssa. Tässäpä siis tulee:


Kirjoneulomisen alkeet

Aloitetaanpa ihan siitä perusasiasta, lankojen pitämisestä kädessä. Tähän on olemassa useita tapoja ja itse asiassa jopa apuvälineitä, ja vain kokeilemalla saa tietää, mikä on itselle paras. Minä tyydyn esittelemään nyt yhden tavan, sen mikä lopulta osoittautui minun kohdallani toimivimmaksi. Tähän lankojenpitelytapaan sain vinkin Villapallon blogista. (Kuvat saa sitten hitusen suuremmiksi klikkaamalla niitä.)

Lankojen piteleminen

Tässä ensinnäkin kuva, jossa langat ovat sormella.

Toinen (violetti) lanka on siis sormella aivan normaalisti, toinen (sininen) tuleekin sitten samalle sormelle vastakkaisesta suunnasta. Eli jos vielä vähän havainnollistetaan, niin...

...nosta päälle tuleva ja normaaliin suuntaan menevä lanka pois tieltä oikeaan käteesi. Ota alle tuleva lanka vasempaan käteesi kuvan osoittamalla tavalla.

Siis näin. Huomaa langan tulosuunta neuleesta.

Nyt sitten tuo päälle tuleva lanka oikealta sormelta vasemmalle etusormelle - ja siis normaaliin suuntaan.

Kas näin. Ja lankoja voi pitää sitten kireällä tai löysällä omalla tyylillään.

Minä pidän näin, langat sormien alta, lopuksi pikkusormen yli. Toimii hyvin, mutta taitaa olla todella makuasia. Kannattaa varmaan huolehtia langankireydestä samalla tavalla kuin normaalistikin. Mikä ikinä toimii.

Näin päästiin siis joka tapauksessa seuraavaan lankojenpitelyotteeseen.

Lankojen ottaminen puikolle (silmukan neulominen)

Tästä en itse asiassa saanut kovin havainnollistavia kuvia. Kameramies ja minä olimme vähän laiskoja ja kun tarkkoja kuvia ei tuntunut tulevan, niin luistettiin sitten tässä osassa.

Mutta sinänsä onkin ymmärtääkseni aivan sama, mistä suunnasta langat ottaa, kunhan säilyttää hommassa logiikan. Päällimäisen, eli tässä tapauksessa violetin langan, voi sitä paitsi käytännössä ottaa vain yhdellä tavalla, koukata tuosta suoraan, (paitsi jos haluaa ja osaa tehdä asiat tosi vaikeasti). Taemman langan sen sijaan voi ottaa joko päällimäisen langan vasemmalta tai oikealta puolelta. Minä otan aina vasemmalta.

Tuleeko tästä kuvasta sitten hullua hurskaammaksi? No, ehkä tuosta nyt vähän näkee kumpaa kautta sinistä lankaa lähestyn.


Lankojen sitominen ja lankajuoksut

Tosiaan, kuten sanottua, langat kannattaa noukkia puikoille aina samasta suunnasta. Paitsi että...! Kun kirjoneulekuviossa tulee pidempiä pätkiä samalla värillä, hommaa itse asiassa kannattaakin vähän sotkea ja sitoa langat toisiinsa. Miksikö? Pitkät lankajuoksut neuleen nurjalla puolella aiheuttavat yleensä hankaluuksia. Pitkällä pätkällä lankajuoksun sopivaa kireyttä voi olla hyvin hankala säädellä ja siitä tulee helpommin joko liian löysä tai liian kireä.

Mikäkö on lankajuoksu? Aina kun yhdellä värillä neuloo, toinen lanka kulkee silmukoiden takana. Lankajuoksun kanssa saa olla aika tarkkana, ja se taitaakin olla yksi haastavimmista asioista aloitteluvaiheessa. (Huom. haastava, ei mahdoton!) Liian lyhyet lankajuoksut tekevät lopputuloksesta liian kireän ja kupruisen. Valmista neuletta, olipa se sitten sukka tai pusero, voi olla vähän vaikea ährätä päälle. Liian pitkät lankajuoksut puolestaan aiheuttavat sen, että osa silmukoista löystyy ihan liikaa ja käsiala on epätasainen.

Lankajuoksujen aiheuttamia ongelmia voidaan vältellä lankojen sitomisella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa hetkellistä lankojen puikolle noukkimisen suuntien muuttamista. Tämä kannattaa tehdä, kun yhdellä värillä neulotaan enemmän kuin 6 silmukkaa. (Tämäkin on vähän makuasia, minä teen itseasiassa vasta yli 7 samanvärisen silmukan jälkeen.) Esimerkiksi 8 samanväristä silmukkaa kannattaa neuloa vaikka näin: 4 silmukkaa oikein, lankojen sitominen seuraavan silmukan kohdalla, loput 3 silmukkaa taas tavallisella tavalla.

Seuraavaksi sitten taas vähän demonstraatiota siitä, miten lankojen sitominen tehdään, kun lankoja pidetään tällä minun käyttämälläni tyylillä. (Muilla tyyleillä toimii vähän erilaiset tavat, mutta samaa asiaa kuitenkin.)

Alemman, eli kuvien sinisen langan sitominen on helppoa: jos olet muuten neulonut koko ajan ottaen alemman langan päällimäisen langan vasemmalta puolelta, ota sitomisvaiheessa yksi kerta oikealta puolelta ja palaa taas takaisin vasemmalta puolelta noukkimiseen. Tadaa! Siinäpä se sitominen sitten oli!

Päällimäisen langan sitominen on ihan hitusen mutkikkaampaa. Seuraava esimerkki toimii, kun alemman langan on otannut aina normaalisti päällimäisen vasemmalta puolelta.

Vie puikko (tietysti ensin silmukan läpi) molempien lankojen taakse vasemmalta puolelta.

Tuo puikko sitten taemman langan takaa (vasemmalta oikealle) takaisin edemmäs. Tässä vaiheessa puikko on siis kahden langan välissä. (Kannattaa katsella kuvia tarkkaan, tämä sanallinen selittäminen alkaa olla vähän haastavaa.)

Jatka puikon liikettä eteenpäin ja vedä nyt puikko päällimäisen langan vasemmalta puolelta sen eteen. Alempi lanka seuraa tässä vaiheessa mukana.

Nyt sitten vie puikko päällilangan (violetin langan) oikealle puolelle ja koukkaa lanka puikolle. Alempi lanka tulee hetkellisesti sen päälle, kuten kuvasta näkee.

Nyt sitten vain vedetään lanka silmukasta.

Ja sitten palataankin normaaliin päivärytmiin, eli aletaan ottaa lanka taas tavallisella tavalla. Seuraavan silmukan kohdalla asetelma on vähän eri kuin tavallisesti, ja varsinainen sitominen tapahtuu oikeastaan vasta kun sekin silmukka on neulottu.


Noniin, kaikki aloittelevat kirjoneulojat. Miltäs vaikuttaa? Kaipaatteko lisäselvitystä jostain?

Jos kuvista katsoessa jokin näyttää vaikealta tai oudolta, suosittelen ottamaan puikot käteen ja kokeilemaan. Yleensä silloin valkenee paremmin kun saa oikeasti nähdä ja tuntea, miten langat oikein menevät.

Tämä tutorial ei ole todellakaan täysin kattava katsaus kirjoneulontaan, varsinkin kun tapoja on monia, mutta tästä voi lähteä liikenteeseen. Kannattaa muistaa, että käsiala tasoittuu tekemisen myötä ja että kupruja on ollut matkassa varmaan kaikilla - tai ainakin minulla on aivan ehdottomasti ollut. Lisäksi valmiin neuleen höyrytäminen tai kastelu tasoittaa usein pintaa. Eli rohkeutta mukaan ja kokeilemaan!