Marraskuun värit

Tänään posti toi minulle jotain kivaa. Ullan kansikuvaäänestyksen voittaminen sinänsä tuntui mukavalta, mutta ensihämmästyksestä selvittyäni minulle valkeni, että se tarkoitti myös sitä, että minut palkitaan. Vihreästä Vyyhdistä otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että saisin valita heidän valikoimansa tuotteita viidenkymmenen euron edestä. Valinta ei ollutkaan ihan helppo, mutta lopulta valitsin muutaman kerän tummanpunaista sukkalankaa. Ajattelin, että niistä tulee ehkä villatakki.

Värivalintani ovat selvästi juuri nyt muutoksen pyörteissä. Minulla on ollut vahva vihreän, keltaisen ja oranssin kausi, ja niitä värejä katselen sillä silmällä toki edelleenkin, mutta punaisen ja ruskean sävyt ovat alkaneet tehdä itselleen tilaa ja tönivät etenkin vihreää nyt vähän syrjemmälle. 

Vastikään valmistui keltainen huivi Handun merinosukkalangasta. Siitä tuli kaunis. Yksinkertainen pitsikuvio toimii.

ohje: Seiren, Hiroko Fukatsu

lanka: Handu Merinosukkalanka, Totinen aplari

menekki: 200 g

puikot: 3,75 mm

fiilis: tykkään, käytän

Viime aikoina neulomisen väriterapeuttinen merkitys on alkanut korostua. Neulominen sopii minulle hyvin monesta syystä, niin mekaaninen tekeminen kuin luova pähkäilykin ovat tarpeellisia mielenterveydelleni, mutta väreistä nauttiminen on alkanut tuntua viime päivinä melkeinpä tärkeimmältä syyltä neuloa. Ehkäpä syksyn etenemisellä on asiaan vaikutusta. Alkaa olla jo niin pimeää... Ja minä tarvitsen paljon valoa.

Minä olen vähän niin kuin useimmat kasvit, joiden kasvattamisen kanssa olen epäonnistunut. En menesty hämärässä.

Tavallaan haaveilen jo lumesta. Tulisi vähäsen valoisampaa. Toisaalta nyt on jo aivan tarpeeksi kylmä.

Mutta kyllä talvessakin on puolensa. Onhan siinä tunnelmaa. Ja tärkeintä on aina nauttia siitä mitä on. 

Silti minä juuri nyt melkein itken valon perään. 

Voisipa valoa vaikka laittaa piikillä suoraan suoneen. Jos voisi, minusta tulisi narkkari. Saman tien.

Syksyn lehtiä ja sit semmoiset yhdet sukat

Jotenkin nyt on lipsahtanut pahasti sukkalinjalle. Tälläkin hetkellä on useat sukat kesken ja osa  valmiista kokonaan täällä esittelemättä. Tänään sain taas yhdet valmiiksi, ja tällä kertaa tuli tehtyä ennätyskin, nimittäin langat päättelin välittömästi valmistumisen jälkeen! Tätä ihmettä ei täällä tulla usein näkemään.

Sukat ei kyllä valitettavasti tulleet nyt itselleni, vaan ne menevät työpaikalle näytekappaleeksi. Mutta niitä oli kiva neuloa, ja sain kokeilla itselleni uutta lankaa, Punta Yarnsin Merisockia, eli koen silti olevani voiton puolella. Lanka on mukavan pehmeää ja se on värjätty just silleen, mistä minä tykkään. Voisin pian tehdä jotain siitä ihan itsellenikin, jostakin eri väristä tietysti. Ei sitä nyt koko ajan samaa jaksa.

Tosin tämän väriset sukat ois kyllä kivat. Hmm...

Laura oli ystävällisesti sukkamallina. Oli hauska käydä työpaikan läheisessä leikkipuistossa vähän kuvailemassa. Oltiin selvästi ihan omassa elementissämme siellä. Varmaan kaikkien mielestä ne lenkkikentän rasittavimmat kakarat.

No ei. Ihan kiltisti me oltiin. Sievästi ja hiljaa istuttiin ja otettiin kuvia. 

ohje: Kesävoi-sukat Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta

lanka: Punta Yarns Merisock Hand Painted, väri HP61

puikot: sukkapuikot 2,25 mm

menekki: 55 g

fiilis: helpot ja nopsat neuloa, kiva lanka, enimmäkseen jees ohje, nätti lopputulos

Lumoavan Langan blogin puolelle kirjoittelin vähän tarkemmin kokemuksiani ohjeesta ja langasta, joten en jaksa niistä nyt tähän lätistä. Käyköön sieltä katsomassa, ketä kiinnostaa. 

Ihan mielettömän nätti ilma sattui kuvaushetkelle. Jopa pokkarilla tuli aika hyviä kuvia, ainakin suurimmasta osasta. Ja tykkään ihan hirväesti nuista syksyn lehdistä, jotka pääsivät mukaan kuviin. Vitsit kun ois koko syksy aina tällaistä kuulaan kirkasta ja kaunista, eikä suinkaan sellaista masentavan harmaata sadetta mitä tässä nyt on ollut ties kuinka monta päivää. Tosin tiistain myrskyissä oli tiettyä tunnelmaa, se täytyy myöntää.

Mutta nyt taitaa tämä tyttö tallustaa viikonlopun viettoon. (Huomioikaa kuinka nerokkaasti yhdistin tuollaisen poistumiskuvan postauksen loppulauseisiin. Ja ensimmäinen kuva on taiteellinen paikallesaapumiskuva. Ei hitsi, mä olen niin nero, että hykertelen täällä itsekseni. Vähänkö on tätä taiteellista silmää.) 

Olisi kyllä tälle viikonlopulle oikeasti tosi paljon hommaa, mutta lähinnä tekisi mieli vaan neuloa. Tosin se nyt ei vielä varmaan ylitä uutiskynnystä.

Stripe Study Shawl

Leuhkin jo pingotuksella, mutta lankojen päättely jäi taas vähän viime tippaan. Siis noin minuuttia vaille siihen, kun oli viimeinen hyvä tilaisuus kuvata huivi. Mutta minä toiminkin tehokkaimmin viime tipan paineessa. (Tai en välttämättä tehokkaimmin, mutta yleensäkään.)

Näin valmiissa huivissa tykkään kyllä väriyhdistelmästä yhä edelleen, mutta olen alkanut ihmetellä, minkä vaatteiden kanssa voin muka käyttää tätä. Minkä vaan tietysti joo, ei kukaan estä, eikä tyylirikoksista Suomessa pidätetä, mutta omaa silmääni viehättävät asuyhdistelmät ovat ehkä vähän vähissä.

Täytyy vissiin neuloa ja ommella vain enemmän. Niin että niitä tämän kanssa yhdistelykelpoisia vaatteita sitten olisi.

Kuvaajana toiminut pikkusiskoni vaatimalla vaati, että ylläoleva kuva julkaistaan blogissa. Koska  kuva on valitettavasti yksi niistä harvoista, joissa huivi minun mielestäni näkyy kohtalaisen kunnolla eikä sumeasti, suostun pyyntöön - vaikken tosin suoranaisesti usko, että pikkusiskon toive perustui varsinaisesti kuvan terävyyteen.

malli: Stripe Study Shawl, Veera Välimäki

lanka: Ilun Handun merinosukkalanka, värit Totinen prinsessapinkki ja Totinen vaski

kulutus: prinsessapinkki 93 g ja vaski 89 g

puikot: 4 mm KnitPron pyöröpuikot

fiilis: neulomisen suhteen mainio, käytön suhteen juuri nyt vähän epävarma