Olen tullut aika hyväksi tässä haasteiden ja tunnustusten unohtamisessa. Viime kuun puolella sain kaksi ja aioin reagoida heti ja pian, mutta niin vain on taas jotenkin venähtänyt. Mutta ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuten viime postauksessakin tuli sanottua. (Apua, onkohan tuosta tulossa minulle joku motto?)
Onnenmuruja-blogin Pivikki heitti 11 kysymyksen haasteen ja sain vastattavakseni seuraavat:
Haa, kysymys tuli hauskaan väliin. En ole lakannut kynsiäni vuosiin, mutta tänä vuonna tulin hankkineeksi punaisen lakan ja olen käyttänyt sitä kohtuullisen säännöllisesti. (Toisin sanoen minulla on viikkokausia samat lakan jämät kynsissä, koska en saa aikaiseksi poistaa niitä.)
Varmaan sellainen, jossa on tosi paljon suklaata...
Mahtaisiko 200 g riittää minulle polvareihin. Ei kyllä varmaan ihan, joten tekisin hyvin palmikkoiset sukat. Turkoosi on pirtsakka väri.
Luultavasti kitarani. En soita sitä nykyään niin aktiivisesti kuin joskus, mutta olen kyllä viettänyt sen kanssa jo niin monia hyviä hetkiä, että pelkästään siitäkin syystä se voisi olla rakkain esineeni. Lisäksi olen saanut sen ylioppilaslahjaksi sukulaisiltani ja se on tavallaan minulle myös muisto vaarin pitämistä kitaratunneista.
En kyllä varsinaisesti mikään. Just nyt.
En tiedä! Luultavasti joku rönsylilja, joka minulla oli teini-ikäisenä tai joskus. Minä en ole meidän perheen viherpeukalo...
Tällä hetkellä Dominion - vaikka se oikeastaan on kyllä korttipeli. Jos on pakko olla se lauta, niin ehkä sitten vaikka Puerto Rico, vaikka sitä tuleekin harvoin pelattua. Se on tosi kiva, mutta kestää hirmu pitkään.
Koska pakko saada on nuissa hipsuissa, epäilen että tässä ei viitata mihinkään mikä tarvitsisin henkeni pitimiksi. Sinänsä olisi pakko saada edes jotakin uusia vaatteita, ja ihan oikeasti pakko siinä mielessä, jos ei halua kulkea reikäisissä vaatteissa. Ei kuitenkaaan pakko siinä mielessä, että olisin paleltumassa hengiltä.
Mahdollisesti olisi "pakko saada" jotain kosteusvoidetta tai seerumia tai jotain, jolla saisin ihoni virkeämmäksi. Nyt naamani miltei karisee pois päästä ja kädetkin kutisee.
Loppujen lopuksi asiat taitaa olla hyvällä mallilla. On muutamia juttuja, joita olisi kiva hankkia, mutta oikeastaan mitään hirveitä päähänpinttymiä ei ole eikä ahdista ollenkaan, että nyt vaan ei oikein ole mahdollisuutta hankkia paljon mitään.
Kirjanmerkeistäni löytyy sivu, jolle on kerätty taidetta vessapaperirullista. Ihan huippuja, oli pakko pistää korvan taakse, vaikka tuskin itse alankaan ikinä väkerrellä näitä.
En ainuttakaan! Pitäisi ehkä melkein hävetä, jopa eräät lähipiirini ihmiset, jotka eivät lue ikinä mitään, ovat lukeneet ne. Mutta syytän tästä Essiä. Hän oli joskus kait yrittänyt lukea niitä ja kertoi sitten minulle, että ei ollut päässyt oikein eteenpäin ja niinpä olen muodostanut käsitykseni tällä perusteella. Heh.
No ei vainneskaan. Saattaisin kyllä joskus lukeakin Sormusten Herran, on kait se jo melkein osa yleissivistystä.
Mikä saa sinut kirjoittamaan blogia ja mikä siinä on tärkeintä?
Bewitched fingers -blogin A-L:ltä sain seuraavan tunnustuksen:
Kiitoksia tosi paljon sekä haasteesta että tunnustuksesta! En pistä näitä nyt eteenpäin ihan vaan siksi, että olen niin kamalan laiska... olen pahoillani. Mutta sydämiä, onnea ja inspiraatiota kaikille blogillisille ja blogittomille!
