Tehokkaasti aloitettu

 Tänään olen 

• aloittanut siivoamisen ja tyhjentänyt tiskikoneen. Kone on nyt auki, (mitä aina vihaan, koska meinaan jatkuvasti kompastua osittain oviaukon edessä olevaan kanteen), ja tiskipöydällä odottaa kasa astioita, jotka aioin pistää koneeseen heti seuraavaksi.
• alkanut soittaa kitaraa. Viritin alemman E-kielen, (homma, jota inhoan), kävin penkomassa kirjahyllystä nuotteja ja tapailin neljä tahtia erästä biisiä.
• neulonut. Neuloin pari riviä yhtä neuletta ja noin puolitoista riviä toista. 
• tehnyt punttitreenin, koska halusin selvittää, missä kunnossa käsilihakseni ovat. Toisin sanoen tein molemmilla käsillä kolmesta eri liikkeestä huikeat viisi toistoa. Päädyin siihen, että käsivoimani ovat selkeästi ehkä kasvaneet, pysyneet samoina kuin ennen tai mahdollisesti laskeneet. Koska viidellä toistolla yhtään mitään liikettä ei saa kovin kattavaa käsitystä asiasta.
• lukenut muutaman blogipostauksen jotakuinkin silmäillen ja melkein loppuun asti.
• meinannut kirjoittaa eräästä mielenkiintoisesta ajatuksesta blogiini, mutta aloinkin kirjoittaa tätä.

Nyt minua mietityttää, olenko kenties ihan pikkuisen impulsiviinen, ja jos, niin olenko sellainen aina ja nyt vasta huomasin sen, vai onko minulla nimenomaan tänään jotain keskittymisvaikeuksia ja mistä se kertoo.

 

Ehkä joulu tulee juuri oikeaan paikkaan. Nyt olisi hyvä hetki vähän pysähtyä ja rauhoittaa mieltä.

 

Tietysti tarkoitus on tänä jouluna, viikonlopusta alkaen, käydä viidessä eri paikassa ja tavata suurin piirtein ja karkeasti arvioiden tuhansia eri ihmisiä. (Mahdollisesti vähän vähemmän, mutta osa niistä on lapsia, joten kappalemäärä ei ole ratkaiseva.) Voi olla, että sikäli joulun viettoni ei täytä kaikkia pysähtymisen ja rauhoittumisen kritreerejä.

Toisaalta jouluna (minun) ei tarvitse tehdä töitä eikä opiskella. On myös ihan sallittua olla stressaamatta siitä liikkuuko tarpeeksi ja syökö oikein. Varmaan on ihan oikein ja kohtuullista valita jouluneuleeksi sellaiset sukat, jotka on jo kerran tehnyt. (Muutenhan minä en koskaan niin tekisi, never!) Minua on jo pidempään kutkutellut toiset Ellingtonit. Ei muuten, mutta kun Cookie A. on päivittänyt ohjeensa ja pitäähän minun päästä tarkistamaan, mikä on muuttunut...

Tai ehkä viime vuonna jouluna jalassa pitämäni sukat vain iskostivat kyseisen mallin ja joulun ajan mielessäni tiukasti yhteen. Nyt Ellington assosioituu täysin jouluun ja olen ihan vietävissä. Ei voi ehkä mitään.

Nyt pitäisi vielä paketoida lahjat ja siivota asunto sellaiseen kuntoon, että tänne olisi mukava palata. Jälkimmäisestä voi ihan hyvin joustaa. Vielä on myös pari tilaustyötä. Pakatakin on ehkä pakko. Ehkä kaikki nämä hommat voisi koittaa tehdä hissukseen ja keskittyen?

Lumivyöry

Koska lumen tulo on saanut minut ihastuksesta sekaisin, ja kun nyt vihdoin kun tuli otettua lumihiutalesukista kasa kuvia, läjäytän kuvavyöryn tänne. Kuvat on kuitenkin neuleblogien parasta antia, eikö?

malli ja ohje: viime vuoden mysteerisukkaohje, by meitsi!

lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Joulu ja Hopea

puikot: sukkapuikot 2,25 mm

lankaa meni: punaista alle 100 g ja harmaata alle 50 g (sen tarkemmin en ole näköjään ottanut ylös)

Näitä kuvia katsoessa ja sukkia käyttäessä into uutta joulusukkamysteeriä kohtaan kasvaa koko ajan. En kyllä ole ihan varma, mistä revin ajan suunnitteluun ja ohjeen kirjoittamiseen, mutta hinku siihen alkaa olla valtava.

En tiedä, kuinka paljon tähän innostukseen vaikuttaa ihan viime päivinä iskenyt joulunodotusfiilikseni. Viikonloppuna vietin pikkujouluja kahteenkin otteeseen, (täällä juttua toisesta niistä), ja pikkujoulujen rääpiäisiä kerran. Ilmeisesti glögi, piparkakut, seura, sauna, askartelu, juustot, suklaa, langat, kynttilät ja lahjasessiot tekivät tehtävänsä. Soilen luona kun yksi neulojista vielä hyräili vanhaa kunnon hittibiisiä joulupukkii, joulupukkii, valkopartaaa, vanha ukkii, alkoivat ilmeisesti kehoni joulusolut aktivoitua. Ja tässä sitä nyt ollaan. Hei, tonttu-ukot hyppikää!

Tänä vuonna olen jopa ostanut yhden joulukoristeen. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja joulukoristeen askartelu oli jotain aivan ennenkuulumatonta, mutta niin sitä vain tuli sekin tehtyä. Pikkujoulut ovat selvästi kehittäviä.

 

Onneksi näitä sukkia kehtaa käyttää jo ennen joulua. Lumihiutaleet on sentään ihan käypää tavaraa talvella muutenkin. En siis vaikuta aivan kajahtaneelta jouluintoilijalta nämä jalassa.

Käykäähän lataamassa ohje itsellenne, jos mielitte näitä neuloa. Vielä ehtii saada ohjeen ilmaiseksi, muutan sen maksulliseksi näillä näkymin joskus vuoden vaihteen jälkeen.

Ja tässä vielä viimeinen ja ehdottomasti paras kuva. Kiitokset Essille jalkojen lainasta.

Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee!

 

Mysteerisukkasuunnitelma tehty

Olen tehnyt päätökseni. Aion ainakin yrittää saada mysteerisukkaohjeen aikaiseksi. Nyt kun kerran olen hitusen myöhässä liikkeellä, en voi olla aivan takuuvarma siitä, että ihan oikeasti ehdin, mutta kokeilen kumminkin. 

Päätin, että pidän takarajana maanantaita 9.12. Jos saan siihen mennessä kirjoneulekuvion valmiiksi ja ainakin yhden sukan itsekin neulotuksi ja testatuksi, pistän mysteerisukan vihjeitä tulemaan. Ja mukaan saa osallistua kuka vain ilman maksuja tai sitoomuksia. Yhteisneulonta eli KALkin voidaan pistää pystyyn, jos halukkuutta sille on.

Tässä samalla tulin miettineeksi viime vuoden sukkaohjeenkin kohtalon. Ohjehan on edelleen saatavilla neljänä eri pdf:nä eli vihjeenä. Aion jossain vaiheessa yhtenäistää ohjeen ja kääntää sen myös englanniksi ja pistää ohjeen siinä vaiheessa maksulliseksi. Eli jos haluatte joskus neuloa viime vuoden lumihiutalesukat, vielä ehtii käydä lataamassa ohjeen itselleen maksutta. Mutta en tietenkään pistä vastaan, vaikka haluaisitte ohjeesta maksaakin sitten myöhemmin. Jätän kumminkin päätöksen teille. :)

Ajattelin tehdä tulevien mysteerisukkien kanssa sitten samalla tavalla. Ohje on mysteerin ajan ilmainen ja senkin jälkeen niin kauan kunnes saan sen julkaistuksi yhtenäisenä sekä suomeksi että englanniksi. Kukin saa sitten tehdä oman valintansa mukaan ja joko ladata ohjeen itselleen joululahjana minulta tai ostaa ohjeen myöhemmin ja tukea suunnittelutyötäni pienellä maksulla.

Huomenna pistän tänne muutaman kuvan viime vuoden sukistani. Niiden kuvaaminen jäi viime talvena kokonaan ja tänä syksynä olen odottanut lumen tuloa sormi kameran liipaisimella. Koittihan se valkeus vihdoin - ja näyttää aivan hurmaavalta!

Essu

Lauantai-illan bilevetimet.  

 

Päällä kirpparilta löytynyt esiliina. Jaloissa vähän rutussa olevat polvarit, joita en ehkä ole tullut ikinä esitelleeksi blogissa, ainakaan valmiina, (tai sitten en vain muista). Korvissa käsityömessuilta ostetut puusta valmistetut vaaleanpunaiset nuottiavaimet.

Juu, olen lauantaisin yleensä täysin pitelemätön. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Niin että laitoin Madeleinen soimaan ja leivoin keksejä Eeva Kolun ohjeilla.

Luntakin satoi. Ihan kiva päivä.

Juhannusvarpaat

Juhannus on tässä vaiheessa tietysti jo aivan iän vanha juttu ja niiiiiin ollutta ja mennyttä, mutta koska en itse ole tarinoinut siitä täällä suuremmin, otan vapauden palata vielä niinkin kauas menneisyyteen. (Nykyajan hektisyys on kyllä hienoa. Ihan hävettää olla näin menneessä eläjä.)

Minun juhannukseeni kuului tärkeä oivallus. Hoksasin että Suomessa edes keskikesän juhla ei välttämättä mene villasukitta. Silloinkin voi varpaat jäätyä.

Kun on tarpeeksi nero neuloakseen/hankkiakseen kauniit villasukat, sekään asia ei harmita niin kovin paljon. Oikeastaan ei juuri ollenkaan.

 

Olen sitä mieltä, että kaikki enemmän tai vähemmän harmilliset asiat kannattaa jollain ovelalla tavalla naamioida enemmän tai vähemmän miellyttäviksi. Ihan puhdas hämäyskin toimii. Niin kuin se, että laukussani mukana kulkevat lääkkeet ovat kauniissa peltirasiassa kiinnittämässä huomiota yllättäen iskevästä kamalasta olotilasta edes hetkeksi muualle.

Kaikkia ongelmia ei voi korjata, mutta niiden kohentaminen pienillä piristävillä asioilla on aivan sallittua.

Materialismin riemuvoitto

Joululahjoja! (Ja puolet lukijoista klikkasi itsensä pois sivulta.)

Joulu on ehkä ollut ohi aikoja sitten, mutta minun mielestäni koska tahansa on oikea hetki elvistellä saamillaan lahjoilla. Ja ehkä joillakin antamillaankin. Materialististahan tämä on, mutta minä sain joitakin niin kivoja juttuja, että haluan sentään vähän päästä leuhkimaan. Ja ne kun kuitenkin vähän liippaavat sitä aihepiiriä, jossa blogissani muutenkin liikuskelen, niin että miksipä ei?

Ensinnäkin sain sukkia. Muiden tekemät sukat on siisti juttu, nytkin on yhdet jalassa.

Molemmilta mummoilta sain yhdet sukat. Ylläolevat raidalliset tunnistin terävillä silmilläni välittömästi Cascaden Heritagesta neulotuiksi. (Täytyy tosiaan olla vähintäänkin nero, että osaa päätellä saaneensa sukat langasta, jota on itse kantanut neulojalle säkkikaupalla.) Tosin tuota viininpunaista raitaa olen vähän miettinyt... se kyllä voisi olla jotain muuta.

Allaolevat sukat, (jalassa nyt), ovat mahdollisesti Novitan 7 veljestä, ainakin paksuudesta päätellen. Mutta en voi mennä vannomaan.

Pikkusiskoltani sain töppöset. Niistä lisää Ravelryssä.

Tykkään väriyhdistelmästä. Niin kuin tykkäsin vastaavantyyppisestä värityksestä pikkusiskon saamissa sukissa. Olen ollut vähän katkera, että minä en saanut nuita(kin). Tuo tummanvihreä pohjaväri on sekin Cascaden Heritagea mutta raitavärit taitavat olla Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä Kahvi ja Oliivi, ainakin näin oletan.

Olen tässä vuosien varrella pistänyt merkille, että toinen mummoistani on kallellaan raitoihin ja toinen palmikoihin. Sinänsä kätevää, eipä tule vahingossa samanlaisia sukkia molemmilta.

Äidiltäni en saanut sukkia enkä lankaa, mutta mahtavan käsitöihin liittyvän lahjan kuitenkin. Sain nimittäin korvakorut, jotka ovat teetetyt ihan minua varten. Äidillä on joku korualaa opiskeleva ystävä, joka taiteili lankakeräkorvikset minulle, pikkusiskolleni vastaavan kerän kaulakoruksi.

Ennen jouluaattoa äiti leveili sillä, että oli ehkä keksinyt minulle ja siskolleni kaikkien aikojen parhaat joululahjat tai ainakin semmoiset, joista itse oli ylpein. Minä odotin lahjan avaamista henki kurkussa peläten, että en pärjäisi asetettujen paineiden alla enkä olisi niin järjettömän innoissani kuin tilanne vaatisi. Mutta itse asiassa yllätyin ja ilahduin lahjasta kyllä kovasti eikä minun tarvinnut ollenkaan esittää tykkääväni näistä.

Olin aiemmin jopa kuvannut äidin tekemän prototyypin tajuamatta, että sillä voisi olla jotain tekemistä lahjojeni kanssa.

Tosin itse asiassa koko lahja meinasi jäädä vahingossa avaamatta. Äiti oli antanut minulle lahjaksi myös erään suolakivilyhdyn, (tai mikä se nyt olikan), ja kun sen jälkeen avasin pienen paketin, josta paljastui tulitikkurasia, ajattelin vain että "heh, tulitikut erillisessä paketissa, hauskaa". Siinä vaiheessa minulle huomauteltiin kauhistuneena, enkö edes aio avata rasiaa. Minua vähän hämmensi tämä omistautunut suhtautuminen tulitikkuihin, mutta avasin rasian ja löysin sieltä pienen pienen lahjapussin, josta lankakeräkorvikset sitten kuoriutuivat.

Tuo oli tietysti vielä pientä. Olisin avannut rasian ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Sen sijaan Lumoavan Langan lahjakortti olisi kadonnut käärepaperien kanssa jätelavoille, ellen olisi käynyt puhelimessa erästä erittäin valaisevaa keskustelua.

No, lahjakortin katoaminen ei toki olisi ollut ihan kamala tragedia, sillä Laura ei ehkä muista minua ja lahjan ostajaa ihan niin huterasti, etteikö olisi tiennyt ja uskonut minulla lahjakorttia olleen. Tai saattaisi tuntua vähän masentavalta, jos työsuhteeni Lumoavaan Lankaan ei olisi tässä vaiheessa enää muistissa.

Mukavia lahjoja olivat myös ompelukirja ja Jolien lahjakortti. Mekkokirjan kaavoista ompelua ei ole vielä aloitettu, (minulla on työhuoneprojekti vähän vaiheessa), mutta lienee sanomattakin selvää, että lahjakortti on tuhlattu melkein samoin tein.

Saatan palata Jolien tilaukseen myöhemmin tarkemminkin, mutta kerron sen verran, että jouluisissa tunnelmissa tulin panostaneeksi punaiseen väriin. Ja tietysti nyt piti sitten hankkia se ripsiväri, jonka toivoin olevan ripsissä pysyvää sorttia. Terre d'Ocin ripsari onkin siltä osin lunastanut lupauksensa ja olen välttänyt pandakarhulta näyttämisen niinä kertoina kun se on ollut käytössä. Mainiota!

Viimeisenä ja ehdottomasti kaikista vähäisimpänä esiteltäköön ex-pomoltani saatu paketti. Sain nimittäin Lauralta joulu- ja läksiäislahjaksi Kehrääjän käsikirjan ja kasan magentoja Väinämöisiä - aika surkea lahja, vai mitä? Voitte vain kuvitella valtavan pettymykseni kun jouduin vastaanottamaan reilun villatakillisen verran lempilankaani värissä, jota olen käynyt säännöllisesti hipeltämässä. Puhumattakaan kehruukirjasta, yöks. Niin kuin minä muka haluaisin ikinä kehrätä...

Tällaista tänä joul... ei kun siis viime jouluna. Tälle vuodelle on siis mukavasti tekemistä näiden parissa. Kyllä kelpaa.

Joulukalenterista ja mysteerisukkalanka Väinämöisestä

Hui, apua! Huomennahan on jo joulukuu! Tiedättekö, minua jännittää nyt ihan sikana. Mysteerisukkaankin on tullut viimehetken muutoksia ja sydän kurkussa mietin, ehdinkö vielä testailla, tuliko siitä nyt ihan toimiva.

Onneksi nyt ihan alkuun kalenterisuunnitelmissani on jotain muuta. Kivaa sekin. Olen aika otettu siitä, mitä sain blogiini esiteltäväksi... huomenna näette!

Sitä ennen nyt tänään kerronkin vähän enemmän mysteerisukkalanka Väinämöisestä. Olin ajatellut sisällyttää tarkemmat tiedot ja omat kokemukseni tästä langasta itse joulukalenteriin, mutta koska siitä on jo tullut kysymyksiä, lienee ihan tarpeellista kirjoittaa jotain jo nyt.

Louhittaren Luolan Väinämöinen on käsinvärjättyä sukkalankaa, jonka koostumus on 75% villaa ja 25% polyamidia. 100 gramassa on noin 400 metriä lankaa ja puikkosuositus on 2-3 mm. Väinämöistä on myynnissä ymmärtääkseni jo aika monilla jälleenmyyjillä, muiden muassa ainakin Lumoavassa Langassa, jossa itse olen töissä, sekä ihanassa Titityyssä, jossa voin kertoa saaneeni loistavaa asiakaspalvelua niin verkkokaupassa kuin varsinaisella putiikillakin asioidessani.

Charlotta-sukat luumusta Väinämöisestä

Väinämöisen suurin viehätys on minusta sen värivalikoimassa - joka muuten laajeni entisestään ihan tässä vastikään. Tunnustaudun muutenkin monien käsinvärjättyjen lankojen faniksi, ja minusta on mainiota, että Suomesta löytyy useampikin lahjakas värjäri, joista kaikilla tuntuu olevan oma tyylinsä.

Louhitaren Luolan värjäyksissä minua viehättävät langat, jotka ovat periaatteessa yksivärisiä, tai ainakin lähes yksiärisiä, mutta joissa on elävä pinta ja monia sävyjä erotettavissa. Olen neulonut Väinämöisestä tähän mennessä kahdet sukat ja yhen huivin yhdessä toisen langan kanssa. Koska toiset neulomistani sukista menivät Lumoavaan Lankaan näytekappaleiksi, minulla ei ole sukkien kestävyydestä aivan tarkkaa käsitystä. Uskon, että lanka on kestävää, sillä sukkalankana sitä myydään ja mukana on kuitenkin se neljäsosa vahviketta. Mutta koska omakohtaista kokemusta ei ole (vielä) tarpeeksi, kysynkin nyt muilta Väinämöisestä sukkia neuloneilta käyttökokemusta. Kertokaahan, miten Väinämöinen on teidän sukissanne kestänyt.

Stalagmite-sukat turkoosista Väinämöisestä.

Jakakaahan siis tosiaan käyttökokemuksianne kommenttiboksiin, jotta lankaa tuntemattomammat saisivat tietää siitä vähän lisää. Ja jos teillä on blogeissanne kuvia valmiista Väinämöis-neuleistanne, pistäkään linkkiä. (Tai osoitetta, kommenteissa ei taida voida varsinaisesti linkata?) Joka tapauksessa kaikki kommentit, tiedot ja blogilinkkaukset aiheesta ovat lämpimästi tervetulleita!

Toinen Daybreak-huivini, tummansininen lanka Väinämöistä värissä muste.

Mysteerisukathan saa tottakai neuloa ihan siitä langasta mistä huvittaa. Jos esimerkiksi budjetti ei juuri nyt riitä, tai jos omista varastoista löytyy valmiiksi sopivat langat. Mutta Väinämöisen neulominen on niin mukavaa, että voin kyllä sen puolesta suositella sitä ihan tosissani. Itse asiassa sain tässä aika vasta suostuteltua myös 7 veljekseen tottuneen mummini ensin muuten vain näiden ohuempien sukkalankojen pariin ja sitten sen onnistuttua kokeilemaan nimenomaan Väinämöistä. Juuri eilen äitini soitteli minulle mummin asialla ja kyseli löytyisikö Lumoavasta Langasta jotain tietyn värisiä Väinämöisiä, eli ilmeisesti lanka on ollut mieleen.

Mutta se Väinämöisestä minun osaltani, jatkakaahan joku muu juttua. Ja kyselläkin saa, jos on vielä jotain kysyttävää.

Nyt minulla olisi sitten vielä yksi hauska uutinen. Tanssivat Puikot -blogin PäiviH otti minuun yhteyttä pari päivää sitten ja kysyi, olisiko minulle ok, että hän "vähän kopioisi" joulukalenteri-ideaani ja pitäisi omassa blogissaan omanlaisensa kalenterin. No, voiko joulukalentereita sitten olla liikaa?

(Olen paremminkin tosi tyytyväinen ja vähän otettukin siitä, että minun projektini saa jonkun muunkin innostumaan vastaavaan. Enkä minä voi muutenkaan mitenkään väittää omistavani tätä ideaa, mutta hyvin huomaavaista Päiviltä silti kysyä.)

Eli vierailkaahan joulukuun ajan Tanssivissa Puikoissakin! Jos blogi ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen sitä kyllä muutenkin - sieltä jos jostain löytyy jatkuvasti aivan uskomattoman upeasti toteutettuja sukkia! Ja paljon muutakin.

Ihanaa itsekehrättyä, nippelitietoja ja sukkien viivyttelyä

Alkuviikosta messuilusta kirjoittaessani sivusin vähän tällä hetkellä puikoilla olevia sukkiakin. Niitä itsekehräämistäni langoista tulevia. Koska itsekehrätystä neulominen on niin mieletöntä, minä kun en ole vielä ehtinyt turtua tällaiseen luksukseen, on ihan pakko tulla hölisemään siitä lisää. 

(Eikö ole jännä, että minä pidän itsekehrätystä langasta neulomista luksuksena, kun joskus se on tainnut olla kaikkea muuta kuin mitään kovin ylellistä ja hienostollista? Niin ne vain ajat muuttuu - jotkut kehräsivät pakosta ja tarpeeseen, vähän erilaisia villojakin. Minä kehrään huvikseni, harrastuksena ja itsenitoteuttamismielessä. Kehräystaito ei ole enää järin tarpeellinen, eikä tämä homma halpaakaan ole.)

Tämä lanka ei ole ensimmäinen isompi satsini, vaan on kehrätty sen punavioletin bfl-silkin jälkeen. Sitä lankaa vielä säilön ja odottelen ideaa. Huivihan siitä tottakai tulee, mutta millainen? Metrejä ainakin piisaa, taisi tulla suunnilleen 800, ja siitä johtuen kehräämiseen menikin iäisyys. 

Tätä uudempaa lankaa pyrin sitten tarkoituksella saamaan vähän paksummaksi ja itseasiassa bfl-mohairsekoituksen kanssa se minusta olikin helpompaa. Koitin saada aikaan jotain sukkalankavahvuista, sellaista jossa sadassa grammassa olisi nelisensataa metriä, mutta onnistuin aikaansaamaan jopa paksumpaa. Tai ainakin vähemmän juoksevaa.

Tämän aurinkoisen bfl-mohairin kanssa kävi jännästi. Metrejä tuli suunnilleen 260 ja grammoiksi jäi 92. Topsi taisi olla siitä sadasta grammasta aika vajaa jo alun alkaenkin, mutta vähän on mietityttänyt, että irtosiko sitä hemmetin mohairia sitten kehruun aikana vielä oikeasti grammoissa laskettava määrä. (Samperi!) Villan salaperäinen vaje ei kuitenkaan ole se kummallisin juttu, hämmentävintä on langan paksuus. Metrien perusteella (n. 280m / 100g) luokittelisin langan ennemminkin sport-vahvuuteen kuin fingeriniin, sikäli kun näistä nimityksistä nyt olen oikeasti kärryillä. Varsinaiselta paksuudeltaan lanka kuitenkin on suurimmaksi osaksi sitä minun tuntemaani fingerinia ohuempaa! Langan siis täytyy olla tiiviimpää kuin teolliset langat ovat. (Ja olisinkohan sen saman sitten siitä Tuulian kirjastakin lukenut, jos nyt oikein muiselen. Vai miten päin tämä homma yleensä menee?)

Mikä vielä hassumpaa, vaikka lanka on välillä hyvinkin ohutta, tuntuu metrimäärä kertovan totuuden siitä, minkälaista tiheyttä on odotettavissa. Nämä meneillään olevat sukat ovat 2,25 mm puikoilla kuudellakymmenellä silmukalla ja sukka tuntuu mahtuvan mainiosti jalkaani, on ehkä vähän väljäkin. Siis 60 silmukkaa! Eipä joku Cascaden Heritage menisi sillä määrällä päälle. Riippuen vähän mallista tarvitsen omiin räpylöihini sen 72-80 silmukkaa.

Menikö teksti jo vähän tekniseksi höpinäksi? Metrejä, millimetrejä, silmukkamääriä, paksuusluokituksia... Joo, tähän tämä harrastus johtaa, ihme pilkunpyörittelyyn. Näköjään. Eikä minun tarkoitukseni ollut tulla tänne vertailemaan lukemia, vaan hihkumaan sitä, miten ihanaa voi neulominen olla, kun lanka on paitsi itsetehtyä, myös varsin onnistunutta. 

Kerratessa kehtasin epäillä, mahtaako lopputulos olla koko matkalta niin kovin nättiä, kun oranssi ja vaaleankeltainen säie sekoittuivat välillä pitkiksi toviksi toisiinsa. Muistan jonkun jossain kutsuneen sellaista värien sekoittumista mosaiikkilangaksi. Päästyäni sukan kanssa vauhtiin huomasin kuitenkin, että valmiina neulepintana värit tulevat ihanasti esille ja mosaiikkiväri tuo vain lisää elävyyttä ja värien sulautumista toisiinsa. 

Juu, en ehkä arvostaisi samaa sekoittumista jos väreinä olisi vaikka vihreä ja aniliininpunainen. Toisaalta en ole muutenkaan niin ihastunut usempivärisiin topseihin kuin tällaisiin, missä on joko saman värin eri sävyjä tai pari toisiaan hyvin lähellä olevaa väriä. Minun makuni mukaisissa topseissa tuo mosaiikki siis toimii.

Tämä sukkaparin ensimmäinen kappale on edennyt hurjaa vauhtia ja minun oli pakko pistää itselleni vähän aisoja, etten tekisi sukkia samantien loppuun. Ensinnäkin haluan nautiskella tästä projektista kunnolla. Joku päivässä valmiiksi -meininki riistäisi liikaa iloa touhusta. Lisäksi pistin sukat puikoille myös vähän sillä mielellä, että minulla olisi kesken joku helposti matkaan napattava neule. Tällä hetkellä kun muuten puikoilla aktiivisesti ovat mm. villatakki, joka vaatii vähän suunnittelu- eli siis aivotyötä ja kirjoneulepusero. Jos menen ja porhallan sukat saman tien loppuun, mitä minä sitten taas saan helposti laukkuun ja mukaan?

Nyt tämän aurinkolangan valmistuttua minulla on jo uusi kehruuprojekti värttinällä. Kolmas topsini. Nyt irrottauduin turvallisesta bfl:stä ja aloitin merino-silkki-bambusekoitteen kanssa. Ja ohuelle linjallehan se lähti, vähän itsestäänkin, vaikka kieltämättä mielessä siintää muutenkin joku pitsihuivi tai vastaava. (Ohuthuivivammastani huolimatta.)

Värikin on taas mieleen. Keltaista ja punaista on jo tehty, niin että siniharmaa on oikein tervetullutta. Saapa vain nähdä kuinka monta miljoonaa kuukatta tätä sitten tuijotellaan. Ei tule tänä vuonna valmista, sen voin melkein taata.

Sukat, Veera ja vaatteet

Tänään minulla ei ole mitään kovin huikaisevaa esiteltävää, ei mitään nokkelaa sanottavaa. Tulin vain esittelemään sukat, aivan tavalliset sukat, jotka olen neulonut, ja jakamaan pari linkkiä teksteihin, jotka olen lukenut. 

malli: ihan perus, ylhäältä alas, 72 s

lanka: Drops Fabel

puikot: 2,5 mm ja 2 mm, vaihdettu joskus varressa

(Ravelryssä)

Toissapäivänä luin Kottbyn blogista, että aamun Helsingin Sanomissa oli ollut juttu neulesuunnittelija ja vuoden käsityöläinen Veera Välimäestä. Olihan se sitten pakko käydä kirjastossa lukemassa ja nyt myöhemmin löysin tekstin myös netistä. Olipa Välimäki ennestään tuttu tai tuntematon, kannattaa juttu lukea, sillä se on mielenkiintoinen ja ihanan innostava. Minullakin on kesän hittihuivi jonossa odottamassa, kuten jo jokin aika sitten kirjoittelinkin, ja reilu vuosi sitten neuloin viimeksi eilen käytössä olleen Stripe Study Shawlin. Lahjakkaan suunnittelijan malleja on kyllä ilo neuloa ja käyttää - puhumattakaan toisten toteutuksien ihailemisesta, (käykääpä vaikka vilkaisemassa niitä Kottbyn Color Affectioneita).

Toinen teksti, jonka tulin linkittämään, koskee sitten taas vaateteollisuutta. Lukekaapa siis myös "Anteeksi, onko joku kuollut tämän paidan takia?".

Tässäpä mietteeni tänään. Toivottavasti linkatut tekstit herättävät toinen innostusta ja toinen ajatuksia.

Suuri sukkarakkaus

Hyvää kannattaa odottaa, vai mitä? Niin ainakin minä haluan kuvitella nyt kun viimein sain kuvatuksi taas satsin pidempään valmiina olleita neuleita. Niitä olikin aika iso pino, enkä suinkaan ole varma, tulivatko kaikki taaskaan kuvatuksi. Mahdollisesti kuvaamatta jääneet neuleet jäävät odottelemaan seuraavaa reippauskohtausta - niin minun kuin kuvaajankin siis.

Aloitan tämänkertaisen kuvapinon purkamisen sukkapuolelta. Älkää sitten kuvitelkokaan, että esittelisin kaikki neuleet kerralla! En missään tapauksessa aio missata tilaisuutta päästä jaarittelemaan mahdollisimman monessa erässä.

malli: Bex, Cookie A.

lanka: Wollmeise Sockenwolle Twin, värissä Grünfink

puikot:  monetkohan eri...? 3 mm, 2,75 mm, 2,5 mm ainakin

langan kulutus: n. 140 g

Rakkaudentunnustuksiani näille sukille olen blogiin jo aiemmin kirjoitellut juuri sukat aloitettuani ja sitten myöhemmin niiden valmistuttua, jolloin muuten ovelasti nimesin postauksen erään lempiblogini mukaan. (Olen välillä niin nero, että päätä huimaa.) Jos siis jollekin on jäänyt epäselväksi, niin toitotan vielä, että nämä ovat ehkä ihanimmat sukat, joita olen saanut neuloa. Tai ainakin heti Sakejen jälkeen. Tai niiden ohella. Jostain syystä nämä tällaiset palmikot ovat uponneet minuun kuin veitsi voihin. 

Tunnen nyt hienoista halveksuntaa itseäni kohtaan, mutta en voi välttää tätä. Minun on ihan pakko käyttää aivan överiylikulutettua ilmausta. Tämä sukkamalli on nimittäin ilmeisesti sellainen (nyt se tulee), jonka neulomista joko vihaa tai rakastaa. Olen törmännyt ainakin pariin blogipostaukseen, jossa näiden sukkien äärellä on kiroiltu, revitty hiuksia ja vannottu että ei enää koskaan, tai ei ainakaan ihan tässä lähipäivinä.

Mie en niinku ymmärrä.

Ja kun kyse ei ole siitä, että minä niin rakastaisin masokistista itseni piinaamista jollain sellaisella tuskaa tuottavalla näpertelyllä, jota kaikki selväpäiset vieroksuvat. Kyse on siitä, että tässä ei ihan oikeasti minusta ollut mitään kovin kamalaa. Jopa aivan päinvastoin. Näistä palmikoista minä nautin. Ihan mielettömästi. Ja ne etenivät joutuisasti. Liiankin.

Minun sukkabuumini on nyt hiljalleen laantunut. Sukat on kyllä kätevät olla kesken, ne on helppo ottaa mukaan minne tahansa. Mutta enää ei ole suurempaa hinkua aloittaa koko ajan sukkia. Vähän kaiholla kuitenkin muistelen näiden neulomista. Jotkut vastaavat kun olisi nytkin puikoilla...

No, ehkä jossain vaiheessa taas. Mutta ei pidä hutkia. Pitää odottaa sopivaa hetkeä. Sitä kun Se Oikea lanka kohtaa Sen Oikean mallin.

Reissaajan sukat

Näistä sukista mainitsin aiemmin. Tein ne vahingossa. Tai no en nyt ihan vahingossa. En ehkä ole ihan vielä siinä pisteessä tämän neulomishulluuden kanssa, että täysin huomaamattani tulisin jotain tehneeksi, (vaikka siitä ei välttämättä kaukana olla), mutta päädyin näihin sukkiin jotenkin... ikään kuin... tarkoittamattani?

malli: Traveler's Socks, Stefanie Bold, Interweave Knits Fall 2012
lanka: Shibui Knits Sock
puikot: 2,5 mm
langan kulutus: 95 g
(Ravelry)

Se juttu meni näin. Mä kerron sen minkä muistan... (Nyt ollaan sitten hetki minun päässäni. Valitettavasti.)

Hmm... Nämä yhdet perussukat on ihan loppupuolella ja kohta pitää lähteä reissuun, pitää varmaan aloittaa uudet, niin saan jonkun kätevän matkaneuleen. Mutta mulla ei kyllä kauheasti taida olla mitään monivärisiä sukkalankoja ja yksivärisistä on niin tylsä tehdä mitään sileää oikeaa... enkä mä kyllä autossa voi oikein mitään ohjetta pitää kovin kätevästi mukana. No pitäsköhän ottaa se Titityystä ostettu Shibui Sock? Sehän olis aika kiva, semmoinen vähän vaihtelevampi kuitenki. Joo, mäpä alotan heti. Hei, tääpä on aika kiva lanka neuloa. Tosi kiva neuloa ihan vaan perussukkaa. Paitsi että nyt mulle tuli vähän tylsää. Pitäisköhän tähän varteen kuitenkin kehitellä jotain? Jos mä tekisin jonkun pienen pitsikuvion? Mimmonenkohan ois hyvä?  Ei mitään kauhean monimutkaista. Jos mä suunnittelisin ite?  Paitsi että meneekö liian vaikeaksi?  Toisaalta jos vaan keksis sitä mukaa kun tekee. Paitsi sitten kuitenkin tulee jotain ihan tyhmää ja pitää purkaa. Teen sileää. Ei kun hei, oiskohan tälle jotain hyviä valmiita malleja? Katonpa Ravelrystä. Hei, täällähän ois monta kivaa! Mulla ois omassa kirjastossakin vaikka mitä! Kappas, Cookie A:ltakin löytyis! Ja tuosta toisesa mun sukkakirjasta.

Mutta hmm. Tuo Cookie ois kyllä mun jalkaan liian kapea. No jos mä vähän muokkaisin sitä. Jos tekis yhden kuviokerran lisää?  Se ois 12 silmukkaa lisää.  Oisko se liikaa?  Se ois ehkä liikaa. Onko se vähän pöljää?  Hmm, no entä noi toiset ohjeet? 

No emmä tiiä. Emmä ehkä nyt halua tehdä kärjistä ylöspäin. Tosin se ois kyllä helppo muuttaa. Mutta en mä itseasiassa edes välitä tuosta kuviosta. No se Cooki A?  No en tiiä. Hei mut tuossa yhessä IK:ssa ois Shibui Sockille kans ohje! Ai siinä pitäis muka käyttää pyöröjä?  Miks?  Mä haluun käyttää sukkapuikkoja. Miks silloin pitää säätää tuolleen ihmeellisesti. En jaksa. IK:sta ois kyllä muuten kiva tehdä, lehti kulkee melko kätevästi verrattuna kirjaan. Tässä uusimmassa IK:ssa näkyy olevan ihan kivat sukat. Ne on kyllä ihan eri paksuselle langalle. Mut mä alotan nää! 

Lienee sanomattakin selvää, että jonkin verran piti matkan varrella muokkailla. Mutta loppujen lopuksi ei kovin paljoa. Oikeastaan ennen kaikkea kerrostiheyden heittämisellä oli merkitystä ja se tarkoitti vain sitä, että tein kavennukset tiheämmin kuin ohjeessa.

Sukan rakenne sinänsä oli hauska. Palmikot liikkuivat varresta kärkeen toisiaan kohti kavennusten avulla. Niiden vastapainoksi ei tarvinnut tehdä lisäyksiä, koska tuohon hommaan käytettiin kantapään muotoiluun tarvittavat kavennukset. Aluksi tuntui, että voiko tästä tulla jalkaan istuvaa, kun kavennukset on niin omituisissa paikoissa, mutta lopputulos toimii kyllä. Aika veikeää neulottavaa. Suosittelen kokeilemaan, oli ihan hauskaa vaihtelua.

Sukkien väri on sitten aivan hanurista näissä kuvissa, sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Parhaani tein siihen nähden, että juuri nyt minä en jaksa eikä minua huvita. Elän toivossa, että maailma ei syöksy radaltaan, vaikka olenkin niin huoleton, että menen ja julkaisen nämä tällaisenaan.

Nyt menen sivummalle neulomaan jotain rauhoittavaa. On kauhean työlästä olla oman päänsä sisällä..