Mitä sitä tulikaan tehtyä

Vuodenvaihde on aikaa minun mieleeni. Useissa lukemissani blogeissa on ollut nyt koostepostauksia vuoden neuleista, tapahtumista ja ajatuksista, ja sellaisethan kolahtavat minuun. Tiedä sitten miksi, en ole sitä jaksanut analysoida, mutta jostain syystä pidän listaamisista ja koosteista. Omistanikin, olen vain laiska niitä tekemään. Tänään ajattelin kuitenkin itsekin vähän panostaa ja tehdä sen mikä esimerkiksi viime vuonna taisi jäädä väliin. Vuoden neuleet -esittelyn.

No, yritin sitä panostamista hetken. Koetin vääntää jotain hienoja kuvakollaaseja, mutta näin flunssan puolihorteissa menetin hermoni alta aikayksikön. Ei kuvakollaaseja tänne. Tänään mennään helpoimman kautta ja viime vuoden neuleet esitellään tylsinä yksittäiskuvina, sori vaan. Mutta saapahan niistä sitten ainakin jotain selvää.


Tässä siis vuodelta 2012...

sukkia 

Kahdet sukat on vielä kuvaamatta. Toiset niistä ovat suunnittelemani mysteerisukat, joiden kuvaamiseen olin ajatellut joulun aikana hyödyntää pikkusiskon jalkoja. No, se sitten jäi... Toiset taas ovat ensimmäiset sukkani itsekehräämästäni langasta, jotka valmistuivat myös joulukuussa.

huiveja

Voisikohan tässä vaiheessa päätellä, että minulla tosiaan on taipumusta toistoon? Daybreak-huiveja valmistui viime vuonna kolme kappaletta. (Kolmas kuvaamatta kunnolla, myttykuva pääsi tähän.) Sukkakuvista puolestaan voi bongata toiset ja kolmannet Charlotta toiset.

päähineitä

Ja näissä vasta toistolla juhlitaankin. Toinen Charlotta ensimmäinen. Ja kaksi Vappua. Vaalean beigestä löytyy hyviä kuvia, mutta harmaata en ole onnistunut kuvaamaan kenenkään päässä. Miksi aina pitää olla niin pimeää?

villatakkeja

Hei, ei kahta samanlaista! Kas vain!

mekko

Ja kas vain numero kaksi: jotain mitä en ole muistanut edes esitellä! Mekko, joka meni Lumoavaan Lankaan. Koska ihana työpaikkani on nyt sitten lopettamassa toimintansa, perii ilmeisesti äitini tuon mekon. Sellaista Laura ainakin taisi lupailla äidin käydessä kerran kaupalla ja hinkuessa mekon perään. Jos niin käy, otan parempia kuvia sitten joskus äidin päällä.

koruste (=koru/koriste?)

lelu

lapaset

Niitäkin tuli yhdet, vaikka en ole erityisen rakastunut lapasten neulomiseen. Mutta tiesin erään, jolle sellaiset ovat tarpeen ja tein siksi yhdet joulupukin konttiin. Ja oikeastaan niitä olikin sitten aika mukava neuloa, sillä Chevalier-lapasten palmikot pitivät mielenkiinnon yllä. Jonain päivänä haluan kyllä kuvata nämäkin lapaset. Mutta mikäs kiire valmiissa maailmassa?

kehruita

Vuonna 2012 kehräsin ensimmäiset sadan gramman topsini. Ensimmäisen kehräämiseen meni ikuisuus ja siitä tulikin ohuen ohutta huivivahvuista lankaa. Seuraavan kehräsin vähän paksummaksi ja lopputulos soveltui sukkiin.

neuleohjeita

Charlotta ensimmäinen valmistui jo edeltävän vuoden puolella, mutta ohje julkaistiin Ullassa viime vuonna. Ja jouluiset mysteerisukat tietysti julkaistui myös. Niistä haluankin kirjoitella vähän kunhan saan kuvia otettua. Pitäisi vain löytää varajalat, kun pikkusisko ei ole enää kätevästi hollilla.

Siinäpä ne taisivat olla. Uskoisin. En kyllä pidä mitenkään epätodennäköisenä sitäkään mahdollisuutta, että jotain unohtui. Olisi peräti tyypillistä.

Viime vuoden neulomuksista eniten käytössä ovat olleet Rocky Coast ja Zora -takit. Zoraan en sitä paitsi voisi varmaan olla enää enempää tyytyväinen. Kivoimpina neulottavina puolestaan mieleen on jäänyt Cookie A:n sukista kaikki paitsi Stalagmitet, (ne siniset sukat tuolla), ennen kaikkea ehkä Bexit. Tässä ihan pari päivää sitten selailin taas ohjeita Ravelryssä, silmäni osui Bexeihin ja ajattelin että vau, nuo tuommoiset minun pitää tehdä - sitten tajusin, että sellaisethan tuli tehtyäkin. Haistankohan ilmassa taas hienoisia itsensätoistamisen mahdollisuuksia?

Mitä tulee neulottuihin grammoihin ja metreihin, niistä minulla ei ole hajuakaan. Olen vähän hämmentyneenä lueskellut joitakin kokoelmapostauksia, joissa langan ostoista ja kulutuksista on gramman tarkkaa tietoa ja aloin ihmetellä, onko jotenkin outoa, kun ei laske niitä. Haluaisin itse asiassa tietää, miksi niin monet pitävät niistä kirjaa. Mihin se liittyy?

Mutta nyt sitten kohti vuoden 2013 neuleseikkailuja. Miltähän vuoden päästä näyttää taaksepäin katsellessa? Olenkohan saanut aikaan lisää neuleita, joista on tullut ehdottomia luottovaatteita? (Toivottavasti!) Tuliko neuleohjeita? Tapahtuiko värimaailman suhteen radikaaleja muutoksia? Innostuinko jostain ihan uudesta..?

Jännittävää.

Vuoden viimeinen kuvapläjäys: joulutunnelmat

Istun kotona kuuntelemassa rakettien pauketta. Flunssa ja lämmön vaihtelu estävät pahimmat rilluttelut ja joulun jälkeinen sosiaalisteluähky hoitaa loput. Olo voisi olla parempi, mutta muuten olen ihan tyytyväinen. Vaihtuu se vuosi näinkin.

Näin vuoden päätteeksi on mukava iskeä taas blogiin oikea kuvapommitus. Räpsin jouluna kasan kuvia, koska päätin alkaa toteuttaa uuden vuoden lupaustani jo vähän etukäteen: enemmän kuvia läheisistä ja mukavista hetkistä. Ja kameran käytön opettelua. Teknistä puolta ei tullut nyt kyllä hiottua, mutta harjoittelua se on kuvakulmien kokeileminenkin.

Hautausmaalla oli kaunista. Pidän joulun hautausmaareissusta, vaikkei se hilpein osa joulua olekaan.

Kynttilän sytytys tosin tuntuu olevan pakkasessa aina oma operaationsa. Mutta sekin on osa juttua. Pikkusiskon lapaset.

Ja siskon tekemä Revontuli.

Äidillä on kukkakauppiasystävä. Jouluna se näkyy. (No, kyllä välillä muulloinkin.)

Jouluhengailusukkina oli Ellingtonit. Minusta ne sopivat tunnelmaan.

Enkä ollut ainoa, jolla oli minun neulomaani vihreää päällä. Pikkusisko oli pukeutunut kolme joulua sitten saamaansa tunikaan.

Ja kaverina hällä oli Möhkis.

Möhkis höpsötteli koko joulun. Sai jossain vaiheessa päähänsä koristella itsensä kuusenkoristeilla. Hassu tyyppi.

Leikki oikein enkeliäkin. Sädekehät ja kaikki.

Ja päätti olla kuusenkoriste. Ihan mahdoton tapaus.

Nyt sitten alkaa olla joulu enemmän tai vähemmän ohi. Joskaan en näin vähällä lopeta. Minulla on muutamia joululahjajuttuja, joita haluan vielä esitellä. Teen sen heti kun jaksan ja hotsittaa. Sitä odotellessa keskityn vuodenvaihteen fiilistelyihin.

Mukavaa uuden vuoden aattoiltaa kaikille!

Toipumista

Joulu meni. Kalenterin kanssa kävi tosiaan vähän ohraisesti, mutta jospa ymmärrätte. Ilokseni voin kertoa, että migreenit ovat ainakin toistaiseksi helpottaneet ja vältyin niiltä joulunakin, (mutta arvatkaa onko nyt sitten flunssa).

Tänään on ensimmäinen rauhallisempi ja lähes ohjelmaton päivä yli viikkoon. Ajattelin fiilistellä joululahjoja nenän niistelyn lomassa ja lukea kirjaa. Joskus myöhemmin pitää tulla esittelemään ne kolmesataa valokuvaa, jotka olen ottanut.

22. joulukuuta: iso säkillinen humppaa

Tämä paljastus saattaa nyt järkyttää joitakuita. Minun joululaululemppareihini ei kuulu pelkästään tunnelmallisia ja mollivoittoisia sävellyksiä, vaikka ehkä jotain sen suuntaista olen saattanutkin antaa ymmärtää. Ei, yksi erittäin tärkeä jouluperinne on joulupäivänä autossa matkalla mummolaan kuunnella joululevyä, jonka kappaleista varsinkin tätä hoilotamme porukalla.

Kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta parina viime jouluna tämäkin on nostanut kyyneleet silmiin. No, aina sen itse kappaleen ei tarvitse olla niin erityisen koskettava liikuttaakseen.

21. joulukuuta

Minulla on ilo ilmoittaa, että mysteerisukkien neljäs ja viimeinen vihje on nyt ladattavissa!

Nopeimmat teistä varmaan ehtivät vielä saada sukat valmiiksi ennen joulua. Mutta toivottavasti näistä sukista on jollekulle myös mukavaa joululomatekemistä.

Toivottavasti olette tykänneet ohjeesta. Lukisin ja kuulisin mielelläni kommentteja siitä. Paitsi jos siitä on pelkkää valittamista - siinä tapauksessa muistuttaisin, että kohta on joulu, ja jos olette ilkeitä, ette saa ollenkaan lahjoja!

20. joulukuuta: joululahjoja

Hengissä olen. En ehkä ole juuri nyt ihan kukkeimmillani, enkä kieltämättä myöskään se terävin kynä muumilaaksossa, mutta hei, olen vaihteeksi pystyssä! Voin siis tulla tänne tilittämään kaikesta. Että so long postiviisisesti virittynyt ja joulumielinen kalenteri. Loppupäivät on luvassa joulukitinää. 

No ei. En kitise. Kauheasti. Minulla voisi olla vähän sanomista siitä, miltä tuntuu maata sohvalla kärsimässä jonkun toisen krapulasta, (juu, olen aivan varma, että joku tyyppi on tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ja saa siksi siirrettyä kaikki krapulansa minulle - ja ryyppää btw harva se ilta). Ja saattaisin ehkä avautua vähän siitäkin, kuinka kiva on siinä maatessa pelätä, että joutuukin ehkä jäämään jouluksi kotiin. Perhana, eihän täällä ole edes joulukoristeita!

Sitten olen vähän stressannut joululahjojakin. Siis stressannut! Vaikka olen juuri avautunut jokaisessa mahdollisessa kanavassa siitä, kuinka stressi ei minun mielestäni kuulu jouluun ja pakkolahjomiset sun muut on ihan naurettavaa pelleilyä.

Mutta en minä stressaa joululahjoja siksi, että en olisi keksinyt mitään tai siksi että kokisin että niitä on pakko antaa. Hoksasin vain, että vaikka olen toitottanut joka paikassa sitäkin, että en muuten ala neuloa joululahjoja yhtään kellekään tänä vuonna, oikeastaan kaikkiin lahjasuunnitelmiini on kuitenkin liittynyt aika iso osa itse väkertämistä. Minulla on varmaankin päässä vikaa. (Ai niin joo, niinhän siinä tosiaan onkin.)

Ongelma alkaa tulla vastaan siinä, että näillä voimilla ei tehdä edes "kämästä himmeliä". Tässä vaiheessa pitäisi siis joko ihmeparantua tai alkaa "paikata sisäistä tyhjyyttään kalliilla materialla". Ja kun minä tosiaan haluan antaa lahjoja! Niille tietyille läheisimmille.

Kalliissa materiassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että a) se on kallista, b) minulla ei ole sen suhteen mitään ideoita ja c) ainakin äiti on nimenomaisesti toivonut jotain käytettyä tai itsetehtyä ja minulla ei ole mitään semmoista käytettyä, josta haluaisin luopua (paitsi Katja Kallion Sooloilua*, mutta se on niin huono, että en kehtaa sitä kellekään antaakaan).

 

Toivon, että tänään voimat vielä vähän lisääntyisivät. Vielä ehtisi ehkä jotakin. Sitä paitsi minulla olisi hirveä palo päästä väkertämään!

*Sooloilua on ainoa koskaan lukemani kirja, jonka pohjalta tehty elokuva on alkuperäistekstiä parempi. Eikä elokuvakaan ole siis mikään mestariteos, niin että...