torstai 20. joulukuuta 2012

20. joulukuuta: joululahjoja

Hengissä olen. En ehkä ole juuri nyt ihan kukkeimmillani, enkä kieltämättä myöskään se terävin kynä muumilaaksossa, mutta hei, olen vaihteeksi pystyssä! Voin siis tulla tänne tilittämään kaikesta. Että so long postiviisisesti virittynyt ja joulumielinen kalenteri. Loppupäivät on luvassa joulukitinää. 

No ei. En kitise. Kauheasti. Minulla voisi olla vähän sanomista siitä, miltä tuntuu maata sohvalla kärsimässä jonkun toisen krapulasta, (juu, olen aivan varma, että joku tyyppi on tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ja saa siksi siirrettyä kaikki krapulansa minulle - ja ryyppää btw harva se ilta). Ja saattaisin ehkä avautua vähän siitäkin, kuinka kiva on siinä maatessa pelätä, että joutuukin ehkä jäämään jouluksi kotiin. Perhana, eihän täällä ole edes joulukoristeita!

Sitten olen vähän stressannut joululahjojakin. Siis stressannut! Vaikka olen juuri avautunut jokaisessa mahdollisessa kanavassa siitä, kuinka stressi ei minun mielestäni kuulu jouluun ja pakkolahjomiset sun muut on ihan naurettavaa pelleilyä.

Mutta en minä stressaa joululahjoja siksi, että en olisi keksinyt mitään tai siksi että kokisin että niitä on pakko antaa. Hoksasin vain, että vaikka olen toitottanut joka paikassa sitäkin, että en muuten ala neuloa joululahjoja yhtään kellekään tänä vuonna, oikeastaan kaikkiin lahjasuunnitelmiini on kuitenkin liittynyt aika iso osa itse väkertämistä. Minulla on varmaankin päässä vikaa. (Ai niin joo, niinhän siinä tosiaan onkin.)

Ongelma alkaa tulla vastaan siinä, että näillä voimilla ei tehdä edes "kämästä himmeliä". Tässä vaiheessa pitäisi siis joko ihmeparantua tai alkaa "paikata sisäistä tyhjyyttään kalliilla materialla". Ja kun minä tosiaan haluan antaa lahjoja! Niille tietyille läheisimmille.



Kalliissa materiassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että a) se on kallista, b) minulla ei ole sen suhteen mitään ideoita ja c) ainakin äiti on nimenomaisesti toivonut jotain käytettyä tai itsetehtyä ja minulla ei ole mitään semmoista käytettyä, josta haluaisin luopua (paitsi Katja Kallion Sooloilua*, mutta se on niin huono, että en kehtaa sitä kellekään antaakaan).
 
Toivon, että tänään voimat vielä vähän lisääntyisivät. Vielä ehtisi ehkä jotakin. Sitä paitsi minulla olisi hirveä palo päästä väkertämään!


*Sooloilua on ainoa koskaan lukemani kirja, jonka pohjalta tehty elokuva on alkuperäistekstiä parempi. Eikä elokuvakaan ole siis mikään mestariteos, niin että...

4 kommenttia:

  1. Voih. Olotilassasi ei epäilemättä ole tippaakaan huumoria, mutta tästä tekstistä ihan väistämättä tuli mieleeni Terry Pratchettin kirja, jossa oli krapulan jumala. Olisikohan tuo ollut Karjupukissa..?

    VastaaPoista
  2. Minä aloittelin (vasta nyt...) niitä mysteerisukkia ja siinä sivussa mietin että oisko vielä ehtinyt tehdä jotain pientä kivaa jouluviemistä. Ja törmäsin tähän: http://www.eilentein.com/2012/12/tahtipannunalunen.html Täydellistä...ei mene puolta tuntia tekemisessä. Ja kaikki kai pannunalusia tarvii??

    VastaaPoista
  3. Kas kun en itse muistanut krapulan jumalaa. :) Monesti kyllä tulee mieleen Pratchettin jumalat, jotka pelaavat lautapeliä (mun) elämällä. Saavat varmasti välillä hyvä naurut. :D

    Toivottavasti olosi paranee. Täältä lähtee ihan (puol) tuntemattomalta ihmiseltä virtuaalisympatiat ja huolenpidot.

    VastaaPoista
  4. Ihana Ihmisten Puolue!! Kiitos kun kaivoit tuon esille :)
    Parempaa vointia toivotan minäkin.
    MalluT

    VastaaPoista