perjantai 13. tammikuuta 2012

Ja minä vain kehrään

Kaikki syksyn neuleretriitissä käymäni värttinäpajan villat on nyt kehrätty, suurin osa niistä viimeisen parin päivän aikana, ja nyt uskaltauduin ihan ostetun ja itse valitun sadan gramman topsin kimppuun. Vähän jännittävää, samalla todella innostavaa.


Värien liukumista on kehrätessä niin kiva katsella. Se jos jokin vaikuttaa lähestulkoon hypnoottisesti. Ja tässä vaiheessa on kiva odotella, minkä näköistä jälkeä mahtaakaan tulla kerratessa. Miten värit sekoittuvat toisiinsa...


En osaa kehräämisvaiheessa vielä yhtään arvioida, miten paksua langasta on tulossa. Säie, jota nyt olen saanut aikaiseksi, tuntuu aika ohkaiselta, mutta luulen että lopputulos voi vielä yllättää. Niin se on tehnyt aikaisempien kehruideni kanssa. Mikä on sinänsä ihan hauskaa. Tässä vaiheessa on oikeastaan vain kiva tehdä ja sitten katsoa, mitä tapahtui. Kai sitä kutsutaan opettelemiseksi.

Toivoisin, että tästä langasta tulisi vähän sukkalankaa (siis sitä fingerin- vai mitä lie vahvuista) ohuempaa. Silloin tästä sadasta grammasta riittäisi ehkä pieneen ja kevyeen pitsihuiviin. Voisin mahdollisesti tehdä rinkulahuivin. Sellainen voisi olla tämän värisenä kiva asuste. Jos taas siihen ei metrit riitä, tietysti voisin tehdä vaikka rannustimet.

Mutta saas nyt nähdä mitä tulee. Sukkia tästä ei ainakaan tehdä, koska materiaali on 70 % bfl:ää ja 30 % silkkiä. Aivan ihanan tuntuista käsissä. Voisin vuorata itseni tähän ja nukkua sen sisällä.

7 kommenttia:

  1. Back at you: Onnellisia me, joilla ei ole koskaan tekemisen puutetta :D

    Mä yritän vielä vakuutella ittelleni ettei kannattais ruveta testaamaan mitään kehräystä... Sitä tekemistä tuntuu muutenkin riittävän! Ja aikaa taas ei! :D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa! Mun melkein tekis mieli ottaa tuo värttinä käteen. Saan sillä kauniimpaa jälkeä kuin rukilla. Ja tietenkään en jaksa ajatella, että silläkin saisin parempaa jälkeä, jos vain harjoittelisin enemmän. Kun pitäis osata heti.

    VastaaPoista
  3. Onpa kaunista lankaa! Millä tekniikalla sie kertaat langan, kun oot saanut aikaan noin isoja vyyhtejä?

    VastaaPoista
  4. adelheid: Jatka vaan vakuuttelua. Niin minäkin itselleni vakuuttelin, mutta sitten ne kehrätyt langat alkoi vaan näyttää niin kauniilta... ja tekemistähän ei ennestään ollut tietysti ollenkaan. :D

    kaisa: Ai, sä hallitset vissiin värttinän rukkia paremmin? Niin minäkin kyllä tällä hetkellä, vaikka värttinänkään kanssa en ole mikään haka - vielä. On mullakin vähän tuo ongelma, että tuntuu että pitäisi heti olla tosi hyvä, mutta no, pitää vaan ottaa rauhallisesti ja tehdä parhaansa.

    Emma: Niin onkin kaunista! Tuota noin, en ole vielä kerrannut kuin yhdellä tavalla, ihan vaan kaksi säiettä kerän päältä ja sisältä... Mutta ei nyt vyyhdit ole oikeasti isoja, tuo edellisessä postauksessa esitelty painaa 15 gramaa - kuvat hämää! Vai mitä tarkoitit isoilla vyyhdeillä? :)

    VastaaPoista
  5. Onpa ihanan väristä lankaa ja muutenkin hienoja töitä. Ei taida taidot olla äidiltä perittyjä, vaikka häneltäkin luovuutta löytyy. Löysin vahingossa blogisi etsiessäni tossujen ohjetta. Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
  6. Kiinni jäit, Saniainen! Tottakai taidot ovat äidiltä perittyjä! Siitä päätellen, ettei niistä äidillä(minulla)ole jäljellä hitustakaan - olivat aikansa enimmäkseen piilevinä ja puhjahtivat suoraan seuraavalle sukupolvelle. Paitsi että totta puhuen olen nuorna ja varhaisemmassa keski-iässä tehnyt neuloen ja virkaten komeitakin luomuksia, jotka ovat olleet jo kauan käsitöiden taivastaidenäyttlyssä. Nyt ei enää kärsivällisyys riitä, joten paistattelen päivää lasteni menestyksessä eläen heidän saavutustensa kautta ;)

    VastaaPoista
  7. En oo koskaan nähnyt sun näperryksiä. Et ainakaan ole kertonut tehneesi niitä. Mä oon tutustunut suhun sun varhaisessa keski-iässä joten olis ollut näytön paikka.
    Nythän sullakin olis aikaa alkaa närellä. Mäkin aloin.

    VastaaPoista