keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Männystä vaatteita?

Uusi Musta -blogiin ilmestyi äsken ihan mielettömän mielenkiintoinen juttu Tampereen yliopistossa kehitetystä suoraliuotusmenetelmästä, jolla voitaisiin kenties korvata epäekologisempi viskoosimenetelmä kasvikuitujen jalostuksessa, käykää lukemassa. Tästä haluaisin ehdottomasti kuulla lisää! Toivottavasti menetelmä on niin hieno ja hyvä kuin äkkiseltään kuulostaa ja toivottavasti sitä siinä tapauksessa aletaan hyödyntää.

Vaikka en todellakaan ole mikään vaatteiden suurkuluttaja enkä haali edes lankoja ja kankaita (omasta mielestäni) kohtuuttomasti, poden silti melkein jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, miten epäekologista ja epäeettistäkin vaateteollisuus on. Uudet keksinnöt tulisivat tarpeeseen. Tosin vaikka keksittäisiinkin kuinka ekologisia kuitujen valmistuskeinoja, ei se minusta ole mikään lupa sille, että saa alkaa kuluttaa vielä holtittomammin kuin tähän asti. Tietysti joidenkuiden mielestä luvaksi holtittomalle shoppailulle rittää se, että se on kivaa ja tekee siksi itselle hyvää, ja kun maailmaa ei voi pelastaa kuitenkaan niin on sama satsata itseensä ja olla onnellinen vaikka sitten muiden kustannuksella - eihän niitä muita ole nimittäin pakko ajatella.

Toki olen sitä mieltä, että itseensä ja onnellisuuteensa kannattaa satsata, samoin kaikkien sellaisten onnellisuuteen, joiden asioihin voi millään tavalla vaikuttaa. Mutta keinojahan on monia. Ja tätä en nyt kuvittele kirjoittavani sen enempää pyhän enkelin kuin elämäntapavalmentajankaan ominaisuudessa - omassa toiminnassani on paljon tutkailtavaa ja parannettavaa siinäkin, enkä edes ole varma, mikä minusta on hallitun, tarpeellisen tai  yleensä oikean kuluttamisen määrä.

Kylläpäs taas on ajatukset solmussa. Liian isoja asioita minun pienelle päälleni.

2 kommenttia:

  1. Olen apnnut merkille, että niin holtittoman kuin holtillisenkin shoppailun tuottama "onnellisuus" on suunnillen yhtä pitkäaikainen kuin perjantaikännin. Ehkä vähän pidempi, mutta ei paljon.

    Muutenkin homma toimii samalla kaavalla: mitä enemmän shoppailee/kännää, sen suuremmaksi himo yltyy. Että ehkä jo oman hyvinvoinnin vuoksi - vaikka muusta maailmasta viis veisaisikin - näiden asioiden äärelle kannattaa ajan ja ajatuksen kera pysähtyä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen miettinyt tätä shoppailun "oikeutus" vastaan ekologisuus ja maapallo - asiaa paljon viime aikoina. Kamalan isoja asioita tosiaan. Olen ollut melkein sellaisessa ostomaniassa jo ihan teinistä asti: se ostamisen tunne on ollut ihan pyörryttävä, en ole voinut ajatella muuta kuin sitä jotain tiettyä asiaa, jota olen himoinnut. Sitten olen ostanut sen ja vähän ehkä tuntenut morkkista + unohtanut koko asian pian. Pari vuotta sitten sössin raha-asiani todella pahasti ihan vain oman tuhlailuni takia. Jouduin lainaamaan siskoltani mittapuussani isohkon summan rahaa ja vältin täpärästi luottotietojen menetyksen. Muistan miten katselin täyttä vaatekaappiani ja sydäntä kivisti, joka hetki ahdisti. Vaikka tuo ei ole mikään mukava muisto, luulen kuitenkin tarvinneeni tuon opetuksen. Tykkään nykyäänkin shoppailla, ehdottomasti yli tarpeeni (koska ihminen tarvitsee oikeastaan hyvin vähän), mutta joku tolkku on nykyään mukana. Osaan jopa säästää! Ja iloitsen ostoksistani kauan, en enää tee hutiostoksia enkä osta ostamisen ilosta "jotain vain". Yritän kehittyä tässä vielä lisää, mutta muistan myös välillä onnitella itseäni, kun olen onnistunut pääsemään pahasta tavasti, riippuvuudesta voisipa melkein sanoa.

    Tottahan se on, ettei yksi ihminen voi hirveästi tehdä maailman hyväksi. Mutta voi tehdä jotain, ja jos kaikki... Ja saahan sillä kiillotettua omaa omatuntoaan. Minä olen potenut sen sortin maailmantuskaa, että itkin yöt ja päivät enkä voinut kuin lohduttomana ajatella kaikkea maailman pahuutta ja kurjuutta. Siitä ei ole mitään hyötyä kellekään ja nykyään yritänkin varmistaa ensin oman onnellisuuteni, sitten voimavarojen mukaan vaikuttaa muuhun. Näen tämän hyvänä järjestyksenä.

    Näitä asioita on hyvä välillä pohtia, mutta huh, isoja ne ovat!

    VastaaPoista