sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Muistiinpanoja

Olen neulonut huomaamattani sukkia. Tai ainakin lähes huomaamattani. Minkäänlaista erityitsä sukkainnostusta ei ole varsinaisesti enää päällä, mutta niitä vain neuloo. Jotenkin itsestään tulee otettua käteen aina joku keskeneräisistä sukista. Koska niitähän pitää siis olla kesken ainakin monta.


Tänään sain vahingossa valmiiksi yhdet. Toiset Charlottani valmistuivat. Tällä kertaa mentiin punaisella. Tein nimittäin jokin aika sitten sellaisen hämmentävän huomion, että en ole neulonut yksiäkään punasävyisiä sukkia. Se on jännä, koska punaisestahan minä tykkään.

Tykkään myös keltaisesta. Murretusta sellaisesta. Lämpimästä. Ja huomasin muuten, miten kauniisti viimeaikaisimmat sukkaneuleeni passaisivat yhteen. Sääli että niitä ei oikein voi käyttää yhdessä. Ainakaan niin, että kummatkin näkyisivät.


Sake-sukat edistyvät mainiosti. Ensimmäisen sukan sain valmiiksi eilen tai toissapäivänä tai joskus. (Viime päivien tapahumat näyttävät puuroutuneen yhtenäiseksi mössöksi päässäni. Onpa hyvä, että on viikonloppu.) Tänään loin silmukat kaksoiskappaleelle. Minulla ei nimittäin ole toisen sukan syndroomaa. Joskus on kyllä tosi paljon neuleita kesken, mikä saattaa hidastaa kokonaisten sukkaparien syntymistä, mutta toinen sukka harvoin kyllästyttää. Nyt olen ihan innoissani, kun pääsen neulomaan tuon ihann kaavion uudestaan ja tällä kertaa todennäköisesti entistä sujuvammin.

Niin, teille kaavion kauhistelijoille: minä en tajua, mikä teitä vaivaa! Puikot käteen vaan ja menoksi! Annan teille erään elämänohjeen mukautetun version - eläkää rivi kerrallaan. Cookie A:lla on toki kadehdittava taipumus saada asiat näyttämään monimutkaisilta, mutta ei mitään hätää, on hänen kuvioissaan kuitenkin jokin logiikka. Katsokaa vaikka niitä valmiita Sake-sukkia. Ihan järkevä kuvio. Kyllä sen hahmottaa. Ja eihän sitä yhtä kaaviota tarvitse hallita ensimmäisellä henkäyksellä. Rivi kerrallaan.


Cookie A:sta siirrynkin sulavasti pohtimaan itseäni neulojana. Vähän niin kuin kaiken muunkin suhteen, minun on pitänyt koittaa sisäistää neulomisessakin se puoli itsestäni, että muistini on hatara. Olen vihdoin tajunnut, että kun neulon jotakin mikä pitää jostakin syystä toistaa myöhemmin, esimerkiksi siis sukkia, on paras kirjoittaa jonkinlaisia muistiinpanoja siitä mitä tekee. Tai no okei, tämän olen tajunnut jo aiemmin. Nyt viimeisimpien neuleideni aikana olen kuitenkin tajunnut lisäksi sen, että kannattaa tehdä ne muistiinpanot johonkin sellaiseen lappuun, jonka myös löytää myöhemmin. Ja koska oikeastaan ainut vihkon tapainen, joka koskaan pysyy minulla tallessa, on kalenterini, olen alkanut kirjoittaa muistiinpanoni siihen.

Kalenteri oli nerokas keksintö. Ihan oikeasti. Olen todella ylpeä itsestäni. Voin valehtelematta sanoa, että kaikki muistiinpanoni neuleista ovat pysyneet tallessa ja olleet helposti löydettävissä siitä asti kun tämän idean sain.

Nyt toisten Charlotta-sukkieni aikana kylläkin törmäsin jälleen yhteen karikkoon elämäni merellä. On toki äärimmäisen kätevää, että muistiinpanot löytyvät helposti, mutta vastapainoksi ihan hemmetin ärsyttävää, että minä en tule katsoneeksi niitä ennen kuin jälkeenpäin. Posotin toisen Charlotta toinen -sukkaparini toisen sukan kanssa (hahahaa, kirjoitin tämän tahallaan) aivan rauhassa menemään kunnes muistin melko lailla niillä paikkeilla kun piti aloittaa varren joustinneule, että edellisen sukan aikana olin jossain vaiheessa vartta muuten vaihtanut puikot isompaan kokoon. Selasin kalenteristani oikean kohdan, ja kappas vaan, niinhän minä ilmeisesti olin tosiaankin tehnyt. Ja kirjoittanut sen tunnollisesti ylös.

No, eihän se auttanut kuin purkaa. Hetken vähän ärsytti, mutta sitten saavutin taas zenin, koska sellainen minä olen, tosi rauhallinen ja pitkäpinnainen. Eilen sitten bussissa matkalla töihin aloitin varren uudelleenneulomisen. Töissä ehdin aina suurin piirtein puolen minuutin pätkissä neuloa vähän lisää. Ja sitten lopulta illalla kotona neuloin kuvion loppuun ja pääsin vihdoin viimein siihen joustinneuleeseen.


Kun joustinneule oli paria kerrosta vaille valmis, päätin kalenteristani tarkistaa, olinko kirjoittanut sille tarkkaa kerrosmäärää. Ja voitte vain kuvitella, kuinka suunnattomasti siinä vaiheessa ilahduin huomatessani kirjoittaneeni: "12 krs. joustinneuletta, taas 2 mm puikoilla". Perfektionisti minussa ei antanut periksi sille, että olisin katsonut asiaa läpi sormieni. Voi olla, että käytössä ei kuitenkaan huomaisi mitään eroa neljännesmillin verran eri kokoisilla puikoilla neulotuissa varsien joustinneuleissa, mutta tietoisuus siitä häiritsi minua. Oli pakko purkaa taas.

Alan tosiaan olla aika karaistunut purkamisen suhteen. Mutta ei siitä vaan kyllä opi nauttimaan.


Nyt tämän toisen Sake-sukkani kanssa aion olla tarkkana. Kuin pokkana.

15 kommenttia:

  1. Syötävän ihanat värit. Kuin katsoisi jotain kakkublogin kuvia.

    VastaaPoista
  2. Oi miten kauniin värisiä sukkia. Mun täytyy varmaan ensi kuussa aloittaa Charlotat. :)

    VastaaPoista
  3. pirteän värisiä ja taidokkaita sukkia! :)

    VastaaPoista
  4. Jumalainen keltainen :) ja langan rakenne näyttää just ihanalta kuvioneuleisiin.

    VastaaPoista
  5. Uuuh, miten kauniita sukkia! Herkkuvärejä! ♥
    Minun sisäinen perfektionistini ei myöskään anna rauhaa ellen ole neulonut toista sukkaa just samalla lailla kuin sitä ensimmäistäkin. Siksipä mä yleensä magic looppaan molemmat yhtä aikaa. Mutta nyt ajattelin olla rohkea ja neuloa seuraavat testisukkani y k s i kerrallaan :O :D
    Ja toinen positiivinen asia jonka olen huomannut itsestäni - ja olen rittäin ylpeä siitä - on se, että pätkääkään ei harmita purkaa työstä pitkiäkin pätkiä jos vain vähänkään takaraivossa sykkii sellainen tietoisuus, että kaikki ei nyt ole hyvin tässä neuleessa. :)

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kuulla, että meissä neulojissa on muitakin itsensäruoskijoita. :-) Joskus päätän, että nyt en pura, koska ei virhettä tai eriparisuutta huomaa, mutta viimeistään parin kierroksen jälkeen asia alkaa jo vaivata niin paljon ettei auta kuin purkaa. Onneksi se on kuitenkin (yleensä) nopeaa hommaa ja pääsee pian jatkamaan "puhtaalta pöydältä"!

    Upeita värejä... tulee jotenkin pääsiäisolo?

    VastaaPoista
  7. Ihanan näköiset sukat ja väritkin on niin kirkkaat ja pirteät!

    VastaaPoista
  8. Hienot varsinkin nuo keltaiset sukat!

    VastaaPoista
  9. Mie rakastan kaavioita! Apuna miulla on milloin kerroslaskuri, milloin värikynä, jolla väritän neulotut kerrokset.
    Muistiinpanojakin teen - en vain aina muista katsoa niitä ja sitten taas puran.
    Ihania sukkia - kevään värisiä.

    VastaaPoista
  10. Hehee, kuulostaa tutulta: jos tekee muistiinpanoja, sitten ei malta lukea niitä ajoissa ja joutuu kuitenkin purkamaan... :-P Nuo Sake-sukat näyttää todella herkullisilta!

    VastaaPoista
  11. Syötävän ihania sukkia! Ja sun neulekäsiala on kyllä kadehdittavan siistiä! Ja kiitos, kun jaoit tämän muistiinpano-jutun, täytyy ottaa neuvosta vaari, ja kirjoittaa niitä johonkin muualle, kuin kaikenmaailmanpostitlapuille!

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Kiva tietää, että en ole yksin näiden ihmeellisten oikkujeni ja mielenhäiriöideni kanssa... muitakin turhan viilaajia siis löytyy. Ja huojentavaa tosiaan, että en ole ainut, jonka huolella tehdyt muistiinpanot jää lukematta ja seuraamatta.

    Kiitos tosiaan kehuistakin, ego sai taas mukavasti buustausta. :P

    VastaaPoista
  13. Heippa, Raiku!

    Kiitos kommentista, arvostan. Haeskelen L'Elixiriä kun seuraavalla kerralla käyn metsällä. ;) Sanonpa että vau, spesifi blogi sullakin, ja upeaa jälkeä! :)

    VastaaPoista
  14. Kiva että tykkäsit! :) Ja odotan kyllä innolla, että saan kuulla, mitä sanottavaa sinulla on L'Elixiristä. Liekö yhtään samoja ajatuksia kuin minulla..?

    Ja kiitos, kiva saada kehuja! :)

    VastaaPoista