lauantai 12. toukokuuta 2012

Hyvä yritys

Sen yhden kerran kun olisi aikaa, valoa ja kuvaaja, on ulkona sitten sellainen tuuli, että kuvaamisesta ei kuitenkaan tule yhtään mitään. Hemmetti, Oulu!


Enpä siis saanut Daybreakeistäni mitään hienoja kokonaiskuvia. Tai siis luovutinkin jo tämän yhden kohdalla, toista huivia en jaksanut kaivaa edes laukusta, kun totesin, että eiköhän nämä kuvaussessiot sitten taas jäteteä johonkin toiseen kertaan. 

Pari miltei julkaisukelpoista kuvaa sentään saatiin. Tai jos ei olekaan julkaisukelpoisia, niin lätkäisen ne silti tänne, onpahan jotakin. Näistä ainakin näkee, miten minulla on Daybreakiäni tapana käyttää.


Isot huivit on parhaita. Ne lämmittävät. Tällainen huivi on hyvä kääriä kaulalle ulkona ja sisällä heittää harteille, jos ekstralämmitys on tarpeen, (ja useinhan se on).

Luultavasti yritän vielä joskus kuvata tämän huivin uudestaan, siis niin että saan sen levitettyä kunnolla esiin ilman että tuuli lepatuttaa sitä ihan minne sattuu. En kuitenkaan lupaa mitään supernopeaa toimintaa.


malli: Daybreak, Stephen West
lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, väri muste ja Noron Kureyon Sock (väritieto hukassa)
menekki: Väinämöistä vajaa kaksi vyyhtiä (n. 200g), Noroa yksi kerä (100g)
puikot: 3,5 mm

4 kommenttia:

  1. Oh Oulua! Mutta kuinka hurmaava huivi, isot on juuri niitä parhaita, niiden sisään voi kietoutua tuulta ja maailmaa pakoon. Ja niin, sinulle on tunnustus blogissani, vastata voipi jos huvittaapi. :)

    VastaaPoista
  2. Katju: Kiitos!

    Jenni: Kiitos tunnustuksesta. Pitää miettiä, keksinkö mitään hyviä faktoja...

    VastaaPoista