lauantai 19. toukokuuta 2012

Pitkästä aikaa pitsilankaa

Kappas vain, keltainen on ilmeisesti aika tunteita herättävä väri, kun kommenttiboksini on suorastaan kuhissut edellisen postaukseni jäljiltä. Tai sitten kaikki vain halusivat käydä valittamassa kun tulin tartuttaneeksi ysäripoppia muidenkin päähän. Ihan vahingossa tartutin...


Jatkan vielä keltaisella. Aloitin nimittäin eilen pitsihuivin neulomisen. Ja ihan pitsilangasta, mitä ei pahemmin ole tapahtunut. Muistaakseni itse asiassa vain kaksi kertaa. Ja sekin lukema koskee siis nimenomaan sitä aloittamista, vain yhden pitsilankaneuleen olen valmiiksi asti saattanut enkä sitäkään ole blogissa kunnolla esitellyt. Mutta syytän siitä kyllä ihan muita kuin itseäni. Kerron siitä ehkä joskus. 

Toisen aloitetun pitsilangan kanssa kävi jotenkin köpelösti. En enää tarkkaan muista miksi tai miten, mutta sotkuun se meni enkä ole saanut sitä selvitettyä. Jossain pussissa se on nyt hautumassa. Kiinnostukseni lopahti.

Nyt kyseessä on Malabrigon Lace, jota tuli meidän kaupalle tällä viikolla. Olen itse kuullut tai lukenut nimen varmasti monissakin yhteyksissä, mutta en ole ennen lankaan tutustunut. Vyyhdillä se oli niin ihanaa, että minun oli pakko heti päästä siihen käsiksi. Enkä ole pettynyt. Ainakaan neulomisen tai neulepinnan suhteen. Mutta purkaminen oli vähän perseestä. En suosittele tätä lankaa purkamiseen. Vaikkei tämä nyt sentään mitään mohairia ole.

Hmm... toisaalta nyt kun asiaa pohdin, onko jotenkin kieroutunutta miettiä langan purkamisominaisuuksia sitä valitessa? Ihan varsinaisestihan sitä ei yleensä tähtää purkamiseen uusien neuleiden kanssa. Tuntuu ainakin ajatuksena yhtä typerältä kuin krapulahakuinen juominen. Toisaalta pakko myös hyväksyä tietyt elämän tosiasiat...

2 kommenttia:

  1. Krapulahakuinen juominen?!? :D Täytit päivän huumorikiintiön kerralla. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eipä kestä! Tosin en voi ottaa kunniaa tuosta lausahduksesta itselleni, olen sen jonkun toisen suusta joskus kuullut.

      Poista