maanantai 3. syyskuuta 2012

Susi lammasten vaatteissa (vartalotyyppi O)

Lauantaina töissä juttelin erään asiakas/kaverin kanssa. (Erot alkavat joissain tapauksissa olla jo aika häilyväisiä.) Suomalaiset neulesuunnittelijat tulivat puheeksi ja vertailimme tunnetuimpien tyylieroja. Sitä kautta pääsimme käsiksi siihen, minkälaiset mallit passaavat meille itsellemme. Kehuimme Mari Muinosen upeita palmikoita, mutta minä sanoin, että niin paljon kuin ihailenkin Marin malleja kuvissa ja niin paljon kuin tykkäänkin palmikoiden neulomisesta, tuskin tulen juuri hänen paitojaan tai takkejaan itselleni tekemään. Marin palmikkokuviot ovat huikeita, kyllä. Mutta tällaista ennestäänkin paksua vartaloa eivät superbulkylangoista neulotut palmikkokuvioiset puserot juuri imartele. Ja se on vain totuus.


Tiedättekö mitä sitten tapahtui? The usual. Vankkumattoman lausunnon annettuani, heitettyäni siihen vielä Esterin esimerkiksi, aloin samantien kapinoida omaa ajatteluani vastaan. Hetkonen. Että minä en siis voi pukeutua nättiin paitaan siksi, että minun pitäisi kaikin keinoin yrittää esittää, että olisin muka jotenkin laihempi kuin minkä kokoinen joka tapauksessa ihan selvästi olen? Että minun pitäisi keskittää kaikki energiani peittääkseni jotain, mikä ei peitettävissä ole sen sijaan, että antaisin sen näkyä, mikä näkyvissä on?
 
On olemassa joitakin ihan loogisia pukeutumissääntöjä. Liian tiukat vaatteet korostavat epämiellyttävällä tavalla isoa kokoa ja niitä kamalia läskimakkaroita, jotka ovat suurempi synti kuin lasten heitteillejättö. (Tein tämän johtopäätöksen sillä perusteella, kummasta puhutaan enemmän.) Ainakin minusta liian tiukat vaatteet myös tuntuvat epämukavilta, niin että jos luopuu niistä, lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

On kuitenkin ihan järjetöntä kulkea ympäriinsä päässään kasa sääntöjä siitä, saako pukeutua A-linjaan, kynähameeseen, kellohelmaiseen, paksuun, pitkään, kapenevaan, levenevään, pilliin tai palloon vai ei. Kyllä SAA! (Mutta ei ole pakko.)

Tärkeintä ei ole se, mitä muotoa vartalonsa ja vaatetuksensa yhtälöllä ilmentää. Sattuuko olemaan X, Y vai O. Tai ehkä Z. Tärkeintä on, mitä sieltä sisältä huokuu. Minä haluaisin, että minun vaatetukseni alta hehkuisi hyvää oloa, sellaista joka on saavutettu sillä, että tekee mitä tykkää ja viihtyy siellä missä on - omissa vaatteissaan.


Niin että ehkä minä voisinkin neuloa itselleni sen Esterin kun kerran olen sitä niin kovasti ihaillut. Se tehdään muutenkin niin paksusta langasta, että tuskin siitä mikään sisätilaneule minulle tulisi. Syksyn ja kevään kävelylenkeillä olisi ihana pukeutua paksuun palmikkounelmaan - ihan sama vaikka se sitten tekisikin minusta yhtä leveän kuin pitkän. Enhän minä esimerkiksi toppatakissakaan ole koskaan Twiggyltä näyttänyt. Enkä näytä ilmankaan. Enkä näytä, vaikka "pukeutuisin vartalotyyppini mukaisesti". Enkä tulisi näyttämään, vaikka laihtuisin tästä viisikymmentä kiloa. Minulla on katsokaas ihan eri vartalo kuin hällä (tai kellään muullakaan). Ja se on ihan ok.

21 kommenttia:

  1. Asiallista tekstiä! Jään innolla odottamaan palmikkopuseroasi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin odotan innolla! Pitää saada hankittua lanka vielä nimittäin. :)

      Poista
  2. Itsekkin O-mallisena kartan oikeastaan itselle tehtäviä paitoja kokonaan :D Kirjoituksesi oli kyllä melkoinen inspiraatio..:) Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos oli inspiraatioksi. Jotenkin tuntuu hassulta, että aina miettii ihan huomaamattaan kaikkea mitä "voi" ja mitä "ei voi" käyttää, ikään kuin ne olisivat jotain tosiasioita. Toki voi vähän miettiä sitä, että kannattaako sen helman vaikka olla juuri siinä navan korkeudella, tai mikä ikinä se epäimartelevin korkeus onkaan, mutta noin muuten ei nyt kannata itseän kahlita kaikkiin kummallisiin sääntöihin.

      Poista
  3. Kerrankin joku muukin hameväen esudtaja tajuaa tämän!! Olen itse jo kauan ihmetellyt kaikkia ihmeellisiä sääntöjä, joita ihmisillä on vaatteiden puolesta. Itse olen jotain päärynän ja tiimalasin väliltä. Minulla on pieni vyötärö, mutta leveät reidet ja lantio. Silti pukeudun pillihousuihin, caprilegginseihin, minihameeseen ja teltan kokoiseen tunikaan jos siltä tuntuu. Tärkeintä on se, että itse tykkää vaatteistaan! Go girl! Ja minäkin jään innolla odottamaan valmistuvaa vaatetta :) Todella kaunis palmikkopusero!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli ehkä ikään kuin valaistumisen kokemus. Tärkeintä on tosiaankin se, että itse tykkää vaatteistaan. Ja minä en kans ymmärrä, että jos on vaikka leveä lantio, että miksi ihmeessä se pitää peittää. Niin kuin joku joskus ihaili jotain minun kellohamettani ja huokaisi, että ei voi itse sellaista käyttää, kun hällä on leveä takamus... jäin miettimään, että eikös se kellohame sen ihan hyvin peitä. :D Ehkä se korostaa sitä leveyttä, mutta yhtälaillahan se sitten korostaa vyötärön kapeutta, eikö? Ja miksi muka kaikki iso pitää aina häivyttää?

      Toivottavasti pääsen pian palmikkopuseron kimppuun. Pitää vain odotella lankoja. :)

      Poista
  4. Näinhän se just on. Kun itsestä tuntuu hyvältä vaatteissaan, niin yleensä myös näyttää ihan hyvältä. Mutta ihan tietoisesti sitä saa taistella näitä "sääntöjä" vastaan, sen verran hyvin meitä on aivopesty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivopesusta voi todellakin puhua. Kun kuitenkin se kielenkäyttö varsinkin jossain naistenlehdissä on sitä, että "näin sinun on pukeuduttava". Jos olonsa tuntee hyväksi vaatteissaan, se kyllä näkyy myös muille. Luotan siihen.

      Poista
  5. Täyttä asiaa. Itsellänikin on just nuo pinttyneet käsitykset, mitä voi laittaa päälle ja mitä ei... Pitäisi tehdä asenneremontti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tosin asenneremontti ei varmasti itsellänikään tapahdu yhdessä yössä. Mutta yksi asia kerrallaan. :)

      Poista
  6. Aploodeja täältä. Ja JOS haluaa visuaalisesti hämmentää peiliin katsojaa, ja tuntuu siltä että vaikkapa Esterin palmikko-osio on kapea suhteessa muuhun neuleeseen, niin voihan tyrkätä aina yhdet lisäpalmikot sivuille tai vaikka ympäriinsä. Tärkeintä on se, että tuntuu hyvälle ja tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Jep, otan neuvosta vaarin. Laskeskelin vähän jo silmukoita ja kaavioita ja tuohonhan tosiaan voisi kehitellä jotain tuon tyyppistä. Heti kun saan langat, alan kokeilla ja katson mikä näyttää parhaalle.

      Poista
  7. Sin viisas, viisas nainen! Kiitos kirjoituksestasi ja inspiraatiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos (yli)sanoistasi! :) Kiva, jos voin olla inspiraatioksi.

      Poista
  8. Täällä myös yksi O ...joka kyllä pukeutuu myös palmikoihin - kuka muu ne kaikki mun kutomat villaneuleet käyttäisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä on tosiaan sekin puoli, että kun se niiden palmikoiden neulominen on niin kivaa! :) Ja ihan tosi, kukas muu ne käyttäisi... tai sit aina ei vain henno antaa hienoja palmikoita eteenpäin. Hyvä että et ole altistunut liikaa tukahduttaville säännöille. :)

      Poista
  9. Mä oon sitä mieltä, että isompikin ihminen voi pistää päälleen paksun villapaidan kunhan vähän miettii millaisen villapaidan. Ei ehkä kannata ottaa mallia jossa on laitettu paljon positive easea ja joka tekee siusta vielä isomman. Mutta harkiten ja miettien kun valitsee, myös paksummista langoista tehdyistä malleista löytyy nättejä isoillekin! Mä oon sitä mieltä, että eskimosta tehty takki on yks mun parhaista neuleista ja näyttää mun päällä tosi hyvältä. En tekisi laatikkoa siitä langasta mutta tossa mallissa pelastaa muotoilut.

    Olen jo aikoja sitten lopettanut sen miettimisen, että voinko mä pistää tän päälleni koska elopainoa on näin paljon. Jos se näyttää mun päällä hyvältä ja itse viihdyn, pistän päälleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toki sitä visuaalista puolta saa miettiä, ja kannattaakin, jos oma ulkonäkö kuitenkin kiinnostaa - ja useimpiahan se kiinnostaa, ihmisiähän tässä ollaan. En minäkään semmoista paksua villapaitaa tekisi, jonka helman jättäisin mahani leveimpään kohtaan, semmoinen leventää visuaalisesti. Tosin se on myös epäkäytännöllistä, koska sellainen vaate tahtoo myös hilautua ylöspäin (on siis käytännössä oikeastikin liian lyhyt).

      Minun mielestäni muotoilut on aika tärkeitä isoissa(kin) ko'oissa. Eli ei laatikoita tosiaan, tai ei ainakaan niistä paksuista langoista.

      Sekin mulla tuli mieleen, että jos löytää jonkun nätin vaatteen tai neulemallin, josta tykkkä tosi paljon ja jota haluaa käyttää, mutta joka ei omasta mielestä kuitenkaan ihan älyttömästi imartele (on siis vähän niin kuin kahtalaiset tunteet), niin voihan sellaisen hankkia tai tehdä, jos käyttää sitä sitten kotona ja semmoisissa paikoissa, missä ei koe sen ulkonäön olevan niin tärkeä. Jos ulkonäkö sitten taas on aina ja kaikkialla tärkeä, sitten ei kannata hankkia.

      Poista
  10. Ihan oikeessa olet! Tällaisia pukeutumissääntöjä ei pitäisi edes yleistää kaikkiin vaan pitäisi rohkeasti kokeilla, mikä näyttää hyvältä. Juuri tänään ihmettelin, että olenkos huomaamattani laihtunut, kun _vaaka_raitaisessa paidassani näytin oudolta. Sillä hetkellä raidallinen puseroni vain sattui luomaan käsityksen vähän vähemmän pehmeästä minusta. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olenkin ihmetellyt tuota vaakaraitajuttua... ei ne vaakaraidat minusta kovin monia tunnu leventävän. Taitaa olla niin, että ne leventää vain tietynmallisia ihmisiä. Sama kuin vaikka että musta hoikentaa ja punainen leventää - no enpä ole niin merkittäviä eroja huomannut, että pelkästään nuiden sääntöjen perusteella kannattaisi värejä valita. On huomattavasti parempiakin syitä valita oikeat värit itselleen, kuten että mistä tykkää ja mikä sopii ihoon ja hiuksiin.

      Tosiaankin, olet ihan oikeasti, kaikista paras olisi rohkeasti kokeilla, mikä näyttää hyvältä. Jos omaan silmäänsä ei luota, sitten voi etsiä jonkun makutuomarin.

      Poista
  11. Hyvää pohdiskelua. Se on just tärkeintä, mikä itsestä tuntuu hyvältä! Mä ajattelin kans repäistä ja neuloa itselle paksulankapaidan tuosta samaisesta kirjasta, vaikka mulla onkin kriisi mun mahamakkaroiden kanssa... :)

    VastaaPoista