Minä olen maailmankaikkeuden tylsin ihminen. Mutta siinä asiassa ihan sinut itseni kanssa.
Nautiskelen täällä syksyn väreistä aivan antaumuksella. Kuvat eivät kyllä (taas vaihteeksi) tee aivan oikeutta Hopeasäikeen ja Handun huikeille värjäyksille, mutta sehän on onneksi pois vain kaikilta muilta, ei minulta. (Itsekeskeinen, minäkö?)
Nämä langat ovat jo pitkään odotelleet lankalaatikossa toivoen pääsevänsä viettämään yhteistä elämää huivina. Minulla oli alunperin eräs aivan muu malli katseltuna, mutta jotenkin se on koko ajan vähän tökkinyt ja en sitten ole saanut sitä aloitettua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kun ei kerran tunnu siltä, niin sitten ei tunnu siltä. Daybreak tuntuu.
Tutun mallin neulominen voi olla tylsää tai terapeuttista. Se riippuu varmasti mallista ja vähän muistakin fiiliksistä. Yleensä kun jokin vain "tuntuu siltä", siis vetää puoleensa ilman sen kummempaa syytä, on tekeminen terapeuttista. Niin nytkin. Minulla ei riitä energia mihinkään kovin vaativaan juuri nyt. Eikä varsinkaan mihinkään sellaiseen, missä en ole varma lopputuloksesta ja pysähtelen koko ajan miettimään, tuleekohan tästä nyt sellainen kuin haluan ja tuleekohan tätä käytettyä. (Minä en halua kaappeihini roinaa, jolle ei ole käyttöä!)
Olen ehkä tosiaan tylsä, mutta mielenrauha on sentään taattu kun en yritä väkisellä muuta. Itsensä tunteminen on aika hyvä lähtökohta vähän kaikelle.
Tylsyys on aliarvostettua:) Kaunis huivi!
VastaaPoistaJoo, tylsyys on aliarvostettua. Silläkin on selvästi hyvät puolensa. Ja kiitos!
PoistaKauniin huivin olet tehnyt ja sehän on se on vasta toiseksi tärkeintä. Tärkeintä on se, että huivia tulee käytettyä. :)
VastaaPoistaKiitos kehuista! Tosin huivi ei itse asiassa ole ihan vielä valmis, kuvat taitaa vähän hämätä... mutta käyttöön tuo huivi kyllä taatusti pääsee heti kun saan sen valmiiksi, ja se on tosiaan tärkeintä.
PoistaNo niin, se kolmas sitten. (ps. Ihanat värit!)
VastaaPoistaAiniin joo, tästä kolmannestahan oli puhetta, heh! No, lunastanet lupauksesi? Että vaikka kävellen lankoja hakemaan, (tai jotain sinnepäin?)
PoistaOoh, mä tulen heti kun tää sun huivis on valmis ja sä isket tänne muutaman hypnotisoivan kuvan, jotka saa mut ymmärtämään, että mun elämä on oikeastaan ihan onnetonta ilman Daybreakia. :D
PoistaJaa, pitääpä pistää vauhtia neulomiseen. Tässä on selvästi mulle elämäntehtävää nyt vähäksi aikaa.
PoistaIiiihana! :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauniin värinen huivi. Ihan syksyn sävyinen. :)
VastaaPoistaJuu, nuo värit on kyllä ihanan syksyiset. :)
PoistaIhanat värit! Mulla on suunniteilla ainakin yksi Daybreak vielä. Ainakin.
VastaaPoistaMontakohan Daybreakia on liikaa? Alle kymmenen on vielä ihan sopivasti, vai mitä? Ainakin jos ne on erivärisiä siis?
PoistaNiin ja tietysti jos muille tekee, niin sittenhän ei ole määrällä rajaa. Mutta mä teen vaan itselleni! :D
Oi vau mitkä värit! Iteki tykkään toistaa kivoja ohjeita, pidän yleensä semmosen parin uuden ohjeen tauon välissä vähintään, jos kokeilen uudestaan :)
VastaaPoistaJuu, ei ehkä jaksaisi koko aika ja aina vaan samaa. Mutta näin että tekee välissä tai ohella muutakin menee kyllä mukavasti.
PoistaJa eikös vain olekin tosiaan kivat värit? :) Ne halus yhteen!
Huivi on ihana, jotenkin keväinen ja syksyinen yhtäaikaa! Ja se on ehdottoman totta, että itseään pitää miellyttää, jos jo etukäteen tietää, että jostain ei tykkää, niin siihen ei pidä mennä! Tulkoon sitten vaikka sata samanlaista, mutta jos ne on mieleisiä, niin hommahan toimii! =D
VastaaPoistaNiinpä, harvoin hampaat irveessä tekemisestä tuleekaan ihan kauheasti mitään. Eli sillä mennään, mikä luonnistuu.
PoistaIhan totta muuten, tuossa huivissa on jotain keväistäkin. Hauskasti tullut sekoitettua kevät ja syksy, vaikken edes ajatellut, langat vaan itse huutelivat yhdistyvänsä. :)