maanantai 1. lokakuuta 2012

Pientä valmista, suurta suunnitelmissa

Kuukauden vaihtuminen tuli minulle jotenkin yllätyksenä. Ihan tosiaanko on jo lokakuu? Tänään oli niin kaunis päivä, että jotenkin yhdistin sen alkusyksyyn. Mutta kyllä, pimeä tulee jo aika aikaisin. Ja ulkona on jo aika kylmä.

Olen neulonut jaksamiseni mukaan. Melko paljon, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin haluaisin. Olisi ihana vain istua sohvalla kuuntelemassa äänikirjaa ja antaa langan soljua puikoilla. Enimmäkseen olen kuitenkin makoillut ja katsellut elokuvia. Pidemmän päälle se on älyttömän tylsää, varsinkaan kun eivät kaikki elokuvat ole kovin kaksisia. Eikä keskittyminen aina riitä.


Kaikki paremmat hetket olen toisaalta kyllä käyttänyt hyväkseni ja neuleet ovat edenneet jonkin verran. Tajusin vain, että tällä hetkellä kaikki keskeneräiset ovat vähän isotöisempiä tapauksia eikä loppu oikein häämötä. Siksi aloitin viikonloppuna jotain pientä. Ja lopetin viikonloppuna jotain pientä. Kuten joku sanoikin, välillä on hyvin terapeuttista saada jotain valmiiksi. Siksi aloitin toisenkin.


Kyseessä on pipo. En neulonut sitä itselleni, mutta kun sain sen valmiiksi, tulin siihen tulokseen, että juuri sellainen minullakin pitäisi olla. Paitsi eri värinen. Olen tykästynyt harmaaseen, mutta pidän siitä enimmäkseen villatakeissa ja muissa vastaavissa, en halua sitä päähäni. Ainakaan nyt. Sen sijaan valitsin arse-värin. (Vaalea beige tai jotain.) Olo on yhtäaikaa pliisu ja radikaali.

Esittelen pipot sitten kun ne ovat molemmat valmiit ja saan niistä kuvat päissään. (Hehheh.) Toivottavasti pian.

Pipoputken lisäksi uutta tällä rintamalla on tapahtunut sen verran, että sain nyt käsiini langat Esteriin. Siihen vaatteeseen siis, jonka päätin tehdä itselleni, vaikka kuinka keskivartalo korostuisi. En ole vielä katunut päätöstäni ja tällä hetkellä koitan lähinnä hillitä itseäni, etten saman tien aloittaisi. Tämänhetkisellä neulomistahdillani projektit eivät etene ihan salanamannopeasti ja juuri nyt en siksi kaipaa enää lisää keskeneräisiä. Sikäli harmi, että pitänee haudata se haave, että lenkkeilisin jo tänä syksynä viljankeltaisessa Esterissä ruskan keskellä. (Ikään kuin muutenkaan olisin jaksanut kauheasti lenkkeillä.)



Kaipa minä sitten jaksan odottaa. Tai siis että pakko kait se on. Onpahan jotain kivaa tiedossa tulevaisuudessa.

6 kommenttia:

  1. Vappu!
    Kunhan sää vähän vielä jäähtyy, saan omani taas päähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpäs vain onkin! ;) Hyvin tunnistettu kyllä.

      Poista
  2. Mieki katoin heti et Vappuhan se siinä :D Mahtavan värinen Esteri, ensi syksynä sitten lenkkeilet siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin arvasinkin, että kyllä varmaan ainakin joku kuvion tunnistaa, ellei useampikin.

      Joo, Esterin suhteen mulla on nyt kovat odotukset tuon värin perusteella. Tosin luonnonvalossa väri on vähän vaaleampi, ihana silloinkin.

      Poista
  3. On se vaan syksy pitkällä. Alkaa olla upean värisiä puita neulekuvien taustaksi, mutta valo pahalainen katoaa jo melkein ennen kuin ehtii töistä kotiin kuvaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja se vaan vähenee ja vähenee ja vähenee... No, tuleehan se sitten keväällä taas takaisin. Mutta alkaa mulla jo olla valoa ikävä, vaikka hämärässkin on oma tunnelmansa.

      Poista