perjantai 18. tammikuuta 2013

Materialismin riemuvoitto

Joululahjoja! (Ja puolet lukijoista klikkasi itsensä pois sivulta.)

Joulu on ehkä ollut ohi aikoja sitten, mutta minun mielestäni koska tahansa on oikea hetki elvistellä saamillaan lahjoilla. Ja ehkä joillakin antamillaankin. Materialististahan tämä on, mutta minä sain joitakin niin kivoja juttuja, että haluan sentään vähän päästä leuhkimaan. Ja ne kun kuitenkin vähän liippaavat sitä aihepiiriä, jossa blogissani muutenkin liikuskelen, niin että miksipä ei?

Ensinnäkin sain sukkia. Muiden tekemät sukat on siisti juttu, nytkin on yhdet jalassa.


Molemmilta mummoilta sain yhdet sukat. Ylläolevat raidalliset tunnistin terävillä silmilläni välittömästi Cascaden Heritagesta neulotuiksi. (Täytyy tosiaan olla vähintäänkin nero, että osaa päätellä saaneensa sukat langasta, jota on itse kantanut neulojalle säkkikaupalla.) Tosin tuota viininpunaista raitaa olen vähän miettinyt... se kyllä voisi olla jotain muuta.

Allaolevat sukat, (jalassa nyt), ovat mahdollisesti Novitan 7 veljestä, ainakin paksuudesta päätellen. Mutta en voi mennä vannomaan.


Pikkusiskoltani sain töppöset. Niistä lisää Ravelryssä.


Tykkään väriyhdistelmästä. Niin kuin tykkäsin vastaavantyyppisestä värityksestä pikkusiskon saamissa sukissa. Olen ollut vähän katkera, että minä en saanut nuita(kin). Tuo tummanvihreä pohjaväri on sekin Cascaden Heritagea mutta raitavärit taitavat olla Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä Kahvi ja Oliivi, ainakin näin oletan.


Olen tässä vuosien varrella pistänyt merkille, että toinen mummoistani on kallellaan raitoihin ja toinen palmikoihin. Sinänsä kätevää, eipä tule vahingossa samanlaisia sukkia molemmilta.

Äidiltäni en saanut sukkia enkä lankaa, mutta mahtavan käsitöihin liittyvän lahjan kuitenkin. Sain nimittäin korvakorut, jotka ovat teetetyt ihan minua varten. Äidillä on joku korualaa opiskeleva ystävä, joka taiteili lankakeräkorvikset minulle, pikkusiskolleni vastaavan kerän kaulakoruksi.


Ennen jouluaattoa äiti leveili sillä, että oli ehkä keksinyt minulle ja siskolleni kaikkien aikojen parhaat joululahjat tai ainakin semmoiset, joista itse oli ylpein. Minä odotin lahjan avaamista henki kurkussa peläten, että en pärjäisi asetettujen paineiden alla enkä olisi niin järjettömän innoissani kuin tilanne vaatisi. Mutta itse asiassa yllätyin ja ilahduin lahjasta kyllä kovasti eikä minun tarvinnut ollenkaan esittää tykkääväni näistä.


Olin aiemmin jopa kuvannut äidin tekemän prototyypin tajuamatta, että sillä voisi olla jotain tekemistä lahjojeni kanssa.


Tosin itse asiassa koko lahja meinasi jäädä vahingossa avaamatta. Äiti oli antanut minulle lahjaksi myös erään suolakivilyhdyn, (tai mikä se nyt olikan), ja kun sen jälkeen avasin pienen paketin, josta paljastui tulitikkurasia, ajattelin vain että "heh, tulitikut erillisessä paketissa, hauskaa". Siinä vaiheessa minulle huomauteltiin kauhistuneena, enkö edes aio avata rasiaa. Minua vähän hämmensi tämä omistautunut suhtautuminen tulitikkuihin, mutta avasin rasian ja löysin sieltä pienen pienen lahjapussin, josta lankakeräkorvikset sitten kuoriutuivat.

Tuo oli tietysti vielä pientä. Olisin avannut rasian ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Sen sijaan Lumoavan Langan lahjakortti olisi kadonnut käärepaperien kanssa jätelavoille, ellen olisi käynyt puhelimessa erästä erittäin valaisevaa keskustelua.

No, lahjakortin katoaminen ei toki olisi ollut ihan kamala tragedia, sillä Laura ei ehkä muista minua ja lahjan ostajaa ihan niin huterasti, etteikö olisi tiennyt ja uskonut minulla lahjakorttia olleen. Tai saattaisi tuntua vähän masentavalta, jos työsuhteeni Lumoavaan Lankaan ei olisi tässä vaiheessa enää muistissa.


Mukavia lahjoja olivat myös ompelukirja ja Jolien lahjakortti. Mekkokirjan kaavoista ompelua ei ole vielä aloitettu, (minulla on työhuoneprojekti vähän vaiheessa), mutta lienee sanomattakin selvää, että lahjakortti on tuhlattu melkein samoin tein.


Saatan palata Jolien tilaukseen myöhemmin tarkemminkin, mutta kerron sen verran, että jouluisissa tunnelmissa tulin panostaneeksi punaiseen väriin. Ja tietysti nyt piti sitten hankkia se ripsiväri, jonka toivoin olevan ripsissä pysyvää sorttia. Terre d'Ocin ripsari onkin siltä osin lunastanut lupauksensa ja olen välttänyt pandakarhulta näyttämisen niinä kertoina kun se on ollut käytössä. Mainiota!


Viimeisenä ja ehdottomasti kaikista vähäisimpänä esiteltäköön ex-pomoltani saatu paketti. Sain nimittäin Lauralta joulu- ja läksiäislahjaksi Kehrääjän käsikirjan ja kasan magentoja Väinämöisiä - aika surkea lahja, vai mitä? Voitte vain kuvitella valtavan pettymykseni kun jouduin vastaanottamaan reilun villatakillisen verran lempilankaani värissä, jota olen käynyt säännöllisesti hipeltämässä. Puhumattakaan kehruukirjasta, yöks. Niin kuin minä muka haluaisin ikinä kehrätä...



Tällaista tänä joul... ei kun siis viime jouluna. Tälle vuodelle on siis mukavasti tekemistä näiden parissa. Kyllä kelpaa.

9 kommenttia:

  1. Voih, ihania lahjoja olet saanut! Meillä ehkä tylsästi on jätetty aikuisten väliset lahjat väliin suurimmilta osin kun ei kukaan nykyään ehdi hankkimaan tai tekemään mitään ja ajatellaan että aikuiset voi hankkia itse mitä tarttee... No, tällasia lahjaideoita jos tulisi ja aikaa toteutukseen niin kyllä lahjoisin yhä! Ja mielelläni ottaisin vastaankin vastaavia :) Ehkä joku vuosi vielä ehtii palaamaan siihen lahjaneulontaankin, nyt oon kyllä oikeasti ihan tyytyväinen tähän systeemiin meidän perheessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjoissa on tosiaan puolensa ja puolensa. Pakkolahjominen tuntuu tyhmältä - siis se jos aikuiset ihmiset ostavat toisilleen tavaraa, vaikka ei olisi hyviä ideoita ja vaikka sitä roinaa jo olisi. Toisaalta taas jos mieleen tulee oikeasti hyviä lahjaideoita, jotka taatusti ilahduttaisivat eivätkä olisi jotain turhaa hilpetööriä, niin ihanahan sellaisia on antaa ja saada. Ja käytäntöjähän voi aina muuttaa, vaikka vuosittain. :)

      Poista
  2. Kauhian ihania lahjuksia täällä ja näkyy. Mun lahjaneulomuksia riittää meidän blogissa vähintään helmikuun loppuun asti. Jonka jälkeen voikin alkaa pohtia ensi joulun lahjomuksia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että lahjomisasenne on siellä kunnossa! Miksipä niistä pitäisi olla hissukseen koko muu aika vuodesta?

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Koitan pian vastailla siihen.

      Poista
  4. Sinulle löytuu tunnustus blogissani - käys hakemassa! Tuosta vintage mekko kirjasta sen verran että olen itse siitä ommellut sen Farrah Fawcetin kietaisumekon - ja pähkäilin itse aikani kaavojen merkintöjen kanssa ja ihmettelin kaavojen kokoa, kunnes tajusin että saumanvarat on jo valmiina niissä kaavoissa. Ihan vinkkinä - ettet samaa joudu ihmettelemään:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta! Ja kiitos myös vinkistä nuiden kaavojen suhteen, hyvä tietää oikeasti. :)

      Poista