maanantai 24. kesäkuuta 2013

Maailma vaaleanpunaisten lasien läpi

Näin juhannuksen jälkeisenä maanantaina erottaa pessimistit ja optimistit helposti toisistaan. Toisten kesä on puolitäysi, toisten puolityhjä.

Kuulin jonkun todenneen jo reilu kuukausi sitten, että kohta se päivä alkaa taas lyhenemään. Ja sehän oli tietysti fakta, joskin sen murehtiminen etukäteen voi kertoa jotain ihmisestä. (Tässä tapauksessa oikeasti sen, että kyseessä on huumori-ihminen - negatiivisuuttakaan ei aina tarvitse kavahtaa, rennosti toteutettuna se on hauskaa. Anteeksi.)

Kesän pituus ja juhannuksen jälkeiset kelit ovat vielä täysi mysteeri. Jopa jännittävä mysteeri kenties. Sen murehtiminen, että kaikki on jo kohta ohi, on vähän höpsöä. Eihän sitä edes tiedä, onko, ja jos onkin, murehtiminen tuskin lisää kykyä nauttia tästä hetkestä.

Itsestäänselvyyksiä. Tulevaisuuden murehtiminen on aina vähän hullua ja turhaa, mutta tuskinpa siltä kukaan välttyy. Minä teen sitä varmaan joka päivä pienimuotoisesti ja joskus isomminkin. Se on ihan aisoissa, mutta voisi siitä varmaan vähentääkin.

Päätin aloittaa tämän juhannuksen jälkeisen arkiviikon keskittymällä kaikkeen hattaraiseen, pinkkiin, kukkaiseen, syvänpunaiseen ja sydämelliseen. Kaikkeen sellaiseen, mitä löytyy ympäriltä, minun arjestani. Ja haastan itseni murehtimaan tänään vielä tavallista vähemmän.














Elämä koostuu eri vaiheissa olevista projekteista. Jos niistä ottaa aina stressiä, eihän tässä ole mitään järkeä. Jos niistä osaa nauttia suurimman osan ajasta, sitten asiat on ihan raiteillaan.

6 kommenttia:

  1. Oikea meininki ! Ja söpöset kynnet <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, molempiin. :) Pidän itsekin tämänkertaisista kynsistäni kovasti.

      Poista
  2. Voi jotta, mitkä kynnet sä olet taas tehnyt! Aivan ihanat. Josko sitä tänään ennättäisi viimein edes niitä piklluja kokeilla, josta taannoin bloggasit...


    Mulla on jääkaapin ovessa tarra jossa lukee "Positiivisuus ei sovi terveelle ihmiselle. Kielteisyydestä voimaa kaamokseen." Että näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljon iloa saa kynsien koristelusta jo silloinkin kun taiteilee kuvioita vain yhteen kynteen. Jospa sulla olisi aikaa siis edes siihen yhteen! (Tosin ehkä kaikki kynnet haluaa kuitenkin ainakin lakata.)

      Luin muuten yhdestä positiivista psykologiaa käsittelevästä kirjasta, että tutkimusten mukaan kaikkein realistisin tulevaisuudenkuva on lievästi masentuneilla. Ihan tosissaan masentuneet näkevät tulevaisuuden paljon negatiivisemmassa valossa kuin se onkaan ja onnelliset ja positiiviset ihmiset näkevät tulevaisuuden todellista (tai todennäköistä) ruusuisempana. Toisaalta taas optimistit eivät ehkä näe asioita yhtä totuutta vastaavasti kuin lievästi masentuneet, mutta heidän vahvuutensa on se, että he yrittävät ja siten onnistuvat elämänsä projekteissa paljon useammin.

      Tällaisia mielenkiintoisia asioita sitä aina oppii. Nyt tavoitteenani on olla lievästi masentunut optimisti, niin että optimoin omat mahdollisuuteni elämässä. :D Onkohan se mahdollista?

      Poista
  3. Nuo kengät on ihanat! Ja lanka; mitä se on, kun kiiltää noin somasti? Tästä tuli mieleen, että viikon päästä voi jo sanoa, että "ensi kuun jälkeen on jo syyskuu", kuten papallani oli tapana (mutta mikä riemu, syyskuussa pääsen ehkä lomalle!). :) Kiitos kauniista ajatuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kengät on kyllä nätit, (ja hyvät jalassa). Lanka sen sijaan on aivan karseaa neulottavaa... mutta jälki on ihanaa. Se on Dropsin Cotton viscosea, ja kiilto on tosiaan aika hieno.

      Tuo pappasi ilmaus on varsin hauska. Kärjistäen kiteyttää kyllä perisuomalaisen pessimismin. :D

      Poista