perjantai 2. elokuuta 2013

Sydän täynnä

On ollut ihan uskomattoman ajatuksia herättävä viikko.


Tekisi mieli kirjoittaa vähän vaikka mistä. Pukea ajatuksia sanoiksi. Mutta se tuntuu aivan mahdottomalta. Mistä voisi aloittaa? Minkä asian osaisi kirjottaa tyhjentävästi tai edes sinne päin?

Uusien ihmisten tapaaminen, vanhojen kirjeiden lukeminen, itselle tuntemattomaan maailmankolkkaan kurkkaaminen, musiikin kuuntelu, uusien tapojen opettelu, tunteita herättävät tarinat...

Pistää tajuamaan, että elämä on tässä ja nyt. Olipa se millainen hyvänsä. Ja se on mitä se on. 

Olen katsonut ehkä alle viisi jaksoa sitä Muodin huipulle -sarjaa, tai minkä niminen se suunnittelijakilpailuohjelma olikaan. Mieleen on jäänyt, että siinä ei jaettu materiaaleja täysin tasa-arvoisesti vaan vähän tehtävänannosta riippuen kullakin on ollut mitä nyt on ollutkin. Jollakin vähän hienompaa, jollakin aika kämäistä. Mutta lopussa ketään ei kehuttu siitä, että vau, onpa sulla hienoa silkkiä tässä valmiissa asua. Materiaalin käytettävyydellä oli toki vaikutusta siihen, mitä siitä saatettiin tehdä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten luovasti asu oli rakennettu. Tai miten paljon siihen oli panostettu.

Ja niin se on.

Meille ei tässä maailmassa anneta kaikille samalla mitalla. Mutta loppujen lopuksi - ainakin ihmisen itsensä kannalta - sillä mitä saamataan materiaalista työstää on aika paljon merkitystä. Ellei eniten.

1 kommentti:

  1. Juuri näin. Sen muistuttaminen itselleen on elämänmittainen tehtävä.

    VastaaPoista