Lankatestin tulokset

Uuden Mustan ekolankatestin tuloksista julkaistiin nyt kirjoitus. Ihan mielenkiintoista lueskella omia sanomisiaan sieltä muiden ajatusten ja kokemusten lomasta. Vaikuttaisi siltä, että muut testaajat ja minä olemme olleet pääasiassa samoilla linjoilla mitä mielipiteisiimme lankojen käytettävyydestä tulee, mutta näytti siellä olevan joillekin langoille pari ideaa, jotka eivät olleet minun mielessäni käyneetkään.

Utunan villa näytti valloittaneen kaikkien testaajien sydämet. En ihmettele. Lanka on ihana. Eihän se mikään kovin hellä ja kutittamaton ole, mutta muuten se on melko pehmeä ja mukavantuntuinen, ja kyllähän se mieltä lämmittää, että tietää langan olevan suomalaista ja Suomessa käsin värjättyä.

Ja huomasitteko? Minun sukkani on nyt julkkis! Siitä oli kuva siellä!

 

Ja ihan pian, ihan kohtapuolin, se saa itselleen kaverin. Ei mene enää kauaa. (Vaikka olenkin onnistunut möhlimään sen kanssa jo monta kertaa...)

Mainitsin viimeksi, että minulle huomautettiin laiskanlaisesta kirjoitustahdista. Eilen minulle sitten huomauteltiinkin, kylläkin eri taholta, siitä että mitään katkeraa tilitystä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Niitä on kuulemma kaikista hauskinta lukea. On tosi sääli tuottaa pettymys, mutta kun minulla valitettavasti menee nyt pääasiassa hyvin, eikä mitään erityistä valitettavaa ole mielessä. Mutta lupaan kyllä tulla heti tänne avautumaan, jos jokin menee pieleen tai törmään johonkin blogini löyhään aihepiiriin edes etäisesti liittyvään epäkohtaan maailmassa.

Hidasta rämpimistä

Pari päivää sitten kuulin, että olen kirjoitellut vähän laiskasti blogiini viime aikoina. Tämä asia mainittiin ihan neutraalisti ja syyllistämättä, enkä minä sitä paitsi tällaisesta asiasta suostuisikaan syyllistymään. Mutta hoksasinpa vain itsekin, että niin, totta vie, enpä ole pahemmin kirjoitellut.

Muiden blogien seurailemisesta on päässyt piintymään ajatus siitä, että blogia voi päivittää vain silloin kun on kuvia esitellä. Eikä minulla oikein ole ollut. Ei ole valmista, eikä ole kuvia mistään keskeneräisistä projekteistakaan. Puikot ovat kyllä viuhuneet, mutta silti tuntuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Edellisellä kerralla esittelemäni sukka on saamassa kaverin. Hitaasti hyvä tulee, voisi sanoa. Ei kai tämän ihan näin hidasta pitäisi olla edes palmikoiden vuoksi, mutta se on. Olen tehnyt rinnalla kahta muutakin neuletta, ja lisäksi tänään jouduin purkamaan sukkaa muutamia kierroksia. Ihan vain siksi, että minä olen tyhmä enkä osaa laskea. Tai oikeastaan en osaa lukea. Ohjeessa sanottiin, että neulo kaavio C2 kokonaan ja sitten vielä rivit 1-11. Minä neuloin kaikessa rauhassa kaavion C2 ja sitten vielä riviin 20 asti. Sen jälkeen katsoin ohjeesta, että mitäs sitten, ja totesin että "uuuuups".

Minulla olisi aika lista suunnitelmia. Tietysti siis aina on taustalla se kilometrin pituinen ohje- ja ideajono. Sen lisäksi minulla on kuitenkin ihan tiettyjä ja kohtalaisen mietittyjä projekteja mielessä, ja haluaisin saada ne kaikki valmiiksi ennen kesää, tai ainakin päästä tekemään niitä ihan pian. Eräälle ex-kämppikselle pitäisi tehdä sormikkaat, itselle on suunnitelmissa mekko ja aika monet sukat. Ja jotenkin minusta vaan koko aika tuntuu, että en ikinä pääse tekemään mitään, mitä olen suunnitellut.

No, kenenköhän vika?

Sukka!

Niinpä niin. Sukka. Yksi sukka.

Uuden Mustan lankatestiä varten piti ottaa kuvia, ja saan olla tyytyväinen, että edes yksi sukka ehti valmiiksi deadlineen mennessä. Sen verran näpertelyä näiden palmikoiden kanssa on ollut.

Toinen sukka on jo puikoilla ja hyvällä mallilla, mutta etenee hitaasti. Hyyyyyyvin hitaasti. Mutta etenee kumminkin. Ja sitä paitsi olen aika innoissani näistä sukista. Tykkään mallista tosi paljon ja olen varma, että näitä tulee käytettyä. Ehkä saan jopa aiheutettua kateutta tutuissa. Toivotaan, toivotaan.

Kas vain, helmikuu

Taidan haluta valittaa jotakin. Jonnekin. Kaikki on hyvin. Tai ainakin niin hyvin kuin voi olettaa. Mutta mieli on levoton. Se näkyy ennen kaikkea neuleissa.

Minulla on eräs neule, jonka aloitin muutama päivä sitten. Se on siitä Utunan langasta, jota minun pitää testaaman. Ihana lanka. Aloin siitä sukat. Mutta nyt pitää purkaa. Koska eihän sukkia varten tarvitse tehdä mallitilkkuja, eihän? 

Kokeilussa ovat samalla äidiltä joululahjaksi saadut sukkapuikot. Viisitoistasenttiset. Tähän mennessä voin sanoa, että tykkään niistä. Paljon. Niin paljon, että en välitä, vaikka joudun purkamaan. Mitäpä tuosta. Ei tässä ole kiire mihinkään kun neulominen on niin mukavaa.

Mutta vaikka en välitäkään siitä, että joudun purkamaan, en saa sitä aikaiseksi.

Sitten taas se harmaa. Se on hyvässä vaiheessa. Se olisi pian valmis. Sitä varten pitäisi vain pingottaa hihat, että pääsisi seuraavaan vaiheeseen. Ja ne hihat on varmaan helppo pingottaa. Haastavampi pingotus on jo tehty. (Ehkei ihan täydellisesti onnistuneena, mutta jotenkin kuitenkin.) En vain saa aikaiseksi.

Eilen aloitin mallitlkun neulomisen mummin paitaa varten. Se on puolessa välissä. Kun se on valmis, heitän sen pesuun, (tosin taidan testata ensin, lähteekö siitä väriä), sen jälkeen pingotan sen ja sitten vasta katson, mikä on tiheys ja näyttääkö mallineule hyvältä. Ja sinä aikana pitäisi päättää, miten mummin paidan teen. Minulla on kaksi vaihtoehtoa ja molemmilla on puolensa ja puolensa. Toisessa pitää varmaan miettiä enemmän, mutta siitä tulisi ehkä hienompi. Toisessa ei tarvitse miettiä paljon ollenkaan, ja siitä tulisi sellainen, mitä mummi ehdotti.

Ehkä sen pitäisi olla se jälkimmäinen.

Minulla kyllä on keskittymiskykyä. On sitä. Mutta päättämättömyyttä, sitä minulla on paljon enemmän. Päättäättömyyttä ja viitseliäisyyden puutetta. Niistä tulee levoton olo.

Mutta tänään on kaunis päivä. Tervetuloa, helmikuu!

Varokaa, sillä on banaani!

Aika mielenkiintoinen tutustuttava tämä banaanilanka. Ihanan rosoinen ja ihmeellisen hohtava. Värin vaihtelu näyttää tässä langassa upealta.

Neuloin mallitilkun 4,5 mm puikoilla, mutta paksummilla olisi varmaan ollut hitusen helpompi. Kymmeneen senttiin silmukoita tuli 12. Mitään ohutta tämä lanka ei ole, eli täytyy sanoa, että minulle sillä ei kovin paljon käyttöä olisi. En mitenkään vastusta paksuja lankoja, mutta en oikeastaan keksi niille hirveästi muuta käyttöä kuin pipot. Pipoja taas tarvitsee aika rajallisen määrän, minkä lisäksi on aika vaikea sanoa, onko banaanilangalla kovinkaan paljon lämmittäviä ominaisuuksia.

Tietysti paksusta langasta voisi tehdä myös neuletakin. Itse vain en viihdy ihan kamalan paksussa, koska valitettavasti kuitenkin isolla möhkäleneuleella on visuaalisesti lihottava vaikutus. Mieluummin muutenkin kerrospukeudun useampaan vähän ohuempaan vaatteeseen kuin yhteen todella paksuun.

 

Niin, jollekulle muulle tämä lanka voisi mennä neuletakkiinkin. Jollekin vähän hoikemmalle. Rosoinen pinta toisi tarpeeksi mielenkiintoa, joten mitään palmikkokuvia ei tarvitsisi. Toisaalta kääntöpuoli on, että välttämättä mikään palmikkokuvio, sikäli kun sellaisen haluaisi, ei passaisikaan tälle langalla. Vaikea sanoa. Lankaa tuli minulle testattavaksi niin pieni nöttönen, että sillä ei oikein voi testata mitään kuvioneuletta. Tuossa mallitilkussa on kaikki mitä minulla on.

Vaikka lanka on jotenkin aivan lumoavaa kiilloltaan ja rosoisuudeltaan ja sitä tekisi mieli neuloa monissa väreissä ihan vain väriterapian vuoksi, on sille vaikea keksiä oikein mitään järkevää käyttökohdetta. Ja ainakin tämän värisenä (ja todennäköisesti kiiltonsa ja pörröisyytensä vuoksi muissakin väreissä) langasta välittyy vähän turhan suuret 80-lukuvibat. Olen melko varma, että tästä langasta tehty väljä paita olisi reilut parikymmentä vuotta sitten ollu aika hitti!

Yksi idea minulle tästä langasta joka tapauksessa tuli. Ei tarvitsisi tehdä mitään ihmeellistäkään, mutta tästä saisi varmasti aika näyttävän kaulakorun. Jos virkkailisi vain ketjusilmukkaa ja sitten aina väliin jotain vähän jännempää, jonkun pikku ympyrän tai jotain... voisi olla hauskaa käyttää sellaista korua!

Yhden illan juttu

Hamppulangasta neulomani tiskirätin kanssa ei kauaa nokka tuhissut. Aloitin sen toissailtana ja se valmistui toissailtana. Kuvaaminen vain on ollut taas vaihteeksi vähän hankalaa. Blogiin kelpuutan nyt sitten tänään otetut pari kuvaa, joissa värit ovat kyllä aika vääristyneet, mutta ei voi mitään.

ohje: Ananas-keittiöliina, Midori

lanka: Lanaknits Allhemp6 DK

puikot: 3mm
langankulutus: 33 g

Meillä on keittiössä käytössä jo ennestään samaa mallia oleva tiskirätti, (keittiöliina kuulostaa kylläkin hienommalta), samasta langastakin. Mutta se on vihreä. Se on palvellut jo pari vuotta ja on edelleen ihan käyttökelpoinen, vaikkei ehkä enää suoranaisesti nätti. Eipä vielä ihan kamalan rumakaan.

Olisin voinut tietysti käyttä tilaisuutta hyväkseni ja tehdä tällä kertaa tiskirätin jollain muulla ohjeella tai peräti omasta päästäni, mutta koska olen tykästynyt Ananas-rätin kuvioon, halusin tehdä samanlaisen. Ohje on hyvä ja helpostiymmärrettävä eikä liinan tekemiseen mene varmasti tuhottoman paljon aikaa vähemmänkään neuloneella ihmisellä. Itse neuloin toissailtana ollessani jo todella väsynyt - siis siinä tilassa kun pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei vain vielä malta.

Uuden Mustan testiä varten langasta tehty tuotos pitäisi pestä pari kertaa ja kuvata uudestaan sen jälkeen. Voin tehdä sen, mutta lisäksi voin tehdä vielä jotain parempaa: kuvata jossain vaiheessa meidän vanhan ja pitkään palvelleen tiskirättimme. Tällä hetkellä se on tiskikoneessa odottamassa seuraavaa pesua.

Joidenkin mielestä tiskiliinojen neulominen on turhaa ja typerää, saahan rättejä kaupastakin. Lisäksi osa on sitä mieltä, että kun he kerran vaivalla neulovat jotakin nättiä, sitähän ei sitten käytetä mihinkään pöytien hankaamiseen. Minä kyllä ymmärrän senkin näkemyksen, mutta olen toisaalta itse sitä mieltä, että keittiössä on paljon kivempi käyttää nättejä, itsetehtyjä liinoja kuin jotain kaupasta saatavia parin käyttökerran jälkeen ällön näköisiä ja haisevia rättejä.

Ehkä tämäkin on sitten sitä nyt muodissa olevaa kotoilua. (Koskaan aikaisemminhan ei kukaan ole halunnut tai joutunut tekemään mitään kotitöitä.) Mikäs siinä, voihan se ollakin. Ehkä alankin pitämään itseäni oikeana kotitalousihmeenä.

Lankoihin tutustumista

Ihanaa itselleni -vuosi ei ole alkanut aivan täysin tyylipuhtaasti. Vaikka ensimmäinen valmistunut neuleeni olikin itselleni, oli seuraava heti itse asiassa työpaikalle. (Pitää esitellä se joskus.) No, sitä ei lasketa, sillä pääasiassa olen tehnyt sen viime syksynä, tänä vuonna neuloin vain muutaman viimeisen kerroksen, jotka olivat jääneet tyypillisesti muutamaksi kuukaudeksi odottelemaan.

Olin jotenkin ajatellut sellaista rentoa ja aikataulutonta neulomista. Sellaista missä ei tarvitse ajatella muita kuin itseäni. Jotenkin silti vähän lipsahdin... ilmoittauduin yhden neuleohjeen koeneulojaksi, Uuden Mustan lankatestaajaksi ja vielä Lankahamsterit-tempaukseen. Näiden lisäksi on ne pari aiemmin luvattua tilausneuletta... 

Onneksi se koeneule on jotain sellaista, mikä tulee itselleni ja minkälaisen ihan oikeasti olen halunnut. Eikä kai sillä niin tulipalokiirekään ole, mutta ei sitä ihan viitsi jättää roikkumaankaan hamaan tulevaisuuteen. Eikä Lankahamsterit ole kuin leikkiä, eli itse asiassa ihan sama, vaikka en niin hirveällä vauhdilla neuloisikaan lankavarastoistani. Ja lankatestaajana on loppujen lopuksi kuitenkin pääasiassa hauskaa.

Eilen tuli postissa ensimmäinen viidestä testattavasta langasta. Utunan Nutu-ekosukkalankaa. Sain sen jo kerittyäkin ja sain siinä samalla vähän tuntumaa lankaan. Utunahan on minulle kyllä tuttu lankavalmistaja, vaikka en olekaan vielä neulonut millään Utunan langoilla. Osittain esteenä on ollut hinta, osittain toisaalta myös ehtiminen.

Näin ensialkuun, ennen varsinaista neulomista, voin langasta jo sen verran sanoa, että niin ihanan näköistä kuin se elävän väripintansa ansiosta onkin, ei minun herkkä hipiäni sitä ihan kauhean hyvin kestä. Ja väittäisin kyllä, että ei edes tarvitse olla erityisen herkkä, että tuo lanka raapii ja kutittaa. Mutta sukissahan se ei välttämättä niin paljon haittaa, jos pitää toisia sukkia alla ja jos on jaloista edes vähän karaistuneempi kuin muualta.

 

Tänään sitten postista tuli hamppulankaa. Allhempiä. Ja siitä olen jo aiemmin neulonutkin. Nimittäin tiskirätin. Lankatestissä testaajilta vaaditaan ilmeisesti vähintään mallitilkku, mutta koska muutakin saa halutessaan ja keretessään tehdä, ajattelin tehdä tästäkin tiskirätin minulle jo tutulla ja hyväksihavaitulla Ullasta löytyvällä ohjeella.

Vielä pitäisi tulla nokkos-, bambu- ja banaanilankaa. Kiva, sillä vain bambu on noista kolmesta tutumpi. Kahta muuta kohtaan tunnen suurta uteliaisuutta.