tiistai 9. elokuuta 2011

Alkuviikon iloja

Tänään herääminen ja ylösnousu olivat ihan mielettömän vaikeita. Olen nytkin väsyneempi kuin varmaan ikinä. Tämän alkuviikon aikataulut ei ihan ole parhaat ihmiselle, jolla sattuu juuri olemaan univelkaa ja jolla on aina ongelmia mennä nukkumaan heti kun on päässyt kotiin. Minun on pakko saada ennen nukkumaanmenoa rauhoittua vähän aikaa ihan itsekseni riippumatta siitä, kuinka paljon kello on siinä vaiheessa kun saan siihen tilaisuuden.


Eilinen oli väsyttävä, mutta kylläkin aika mukava päivä. Aamulla mennessäni Ravelryyn vaihteeksi selaamaan satoja sukkaohjeita minua odotti siellä yllätys. Eräs kanssaräveltäjä oli syystä tai toisesta halunnut ilahduttaa minua lähettämällä minulle toivelistallani olleen neuleohjeen maanantaiterveisin! Hetken aikaa olin täysin hämmentynyt ja sanaton. Ja tietysti huippuriemuissani.

Itse olen lähettänyt vastaavanlaisen Ravelry-lahjan vain kerran, ja koska silloin oli kyseessä lahjan saajan syntymäpäivä, (tai no, oli ollut, olin vähän myöhässä), lahjalle oli olemassa jokin syy. En ihan uskaltanut nyt kysyä minulle lahjan antaneelta, miksi minua näin hemmoteltiin, (jos syy vaikka olisi se, että minä ruikutan aina niin paljon ja olisin ehkä tämän ansiosta kerrankin hiljaa), mutta käytän kysymiseen varatun energiankin sitten vain iloitsemiseen.



Koska tällaisia yllärilahjoja saa harvakseltaan, olin välittömästi päätynyt siihen tulokseen, että tämän neuleohjeen kanssa pitää aloittaa heti. Ja heti aloitinkin.

Tai en ihan heti. Tavallaan heti. Aloin heti etsiskellä lankaa, kyllä. Mutta. Niin. Langan valitsemiseen meni valehtelematta kaksi ja puoli tuntia. Juu, kaksi ja puoli. Onneksi olkoon, äiti, olet kasvattanut tyttärestäsi päättäväisen ihmisen! Lisättäköön vielä, että minun sukkalankavarastoni ei ole tällaiseksi aktiivineulojaksi erityisen laaja, eli vaihtoehtoja, joiden parissa mietin, taisi olla ehkä neljä, joista viimeisen tunnin jahkailin vain kahden välillä.

Luin välissä vähän Runotyttö-kirjaa, jonka kanssa satuin olemaan juuri kohdassa, jossa Emilia yritti päättää, lähtisikö New Yorkiin edistämään kirjallista uraansa, vai jäisikö kotiin, jota rakasti ja jossa voisi kulkea omaa tietään. Tunsin suurta sielujen sympatiaa Emiliaa kohtaan.

Nyt olen tyytyväinen lankavalintaani. En ole vieläkään varma, oliko se juuri se oikea lanka juuri tähän malliin, mutta ainakin se on se oikea juuri nyt. Väri on aivan mielettömän ihana ja se henkii syksyn alkua. 

Kyseessä on ensimmäinen Wollmeise-lankani. Hurahdankohan minäkin näihin nyt..? Tätä en ole itse ostanut, vaan sain lahjaksi vaihdossa, ja vaikka vaihtoparini epäilikin värivalinnan osuvuutta, en juuri tätä parempaa vihreää olisi voinut itse valita.

Kyseessä on siis Cookie A:n Ellington-sukat. Wollmeisen väri on Pistazie. Eikä kuvat tee taaskaan aivan oikeutta. Sellaista tämä elämä on.

1 kommentti: