keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kertausharjoitukset

Kuten viimeksi mainitsin, osallistuin viime viikonlopun neuleretriitissä värttinäpajaan. Pajoja olisi ollut tarjolla useampiakin, mutta suurin osa muiden pajojen opeteltavista asioista oli sellaisia, jotka osaan muutenkin tai jotka uskon oppivani nopsaan samalla tavalla kuin olen oppinut kaiken muunkin neulomiseen liittyvän tähän asti - lukemalla netistä ja kokeilemalla.

Värttinällä kehräys osoittautui ihan mielenkiintoiseksi. Olin tosin pajankin aikana aika väsynyt enkä olisi millään meinannut jaksaa opetella uutta, mutta sitkeästi silti tein minkä vaan kykenin. En kuitenkaan retriitin aikana ehtinyt kehrätä kokonaan pajassa aloittamaani villaa ja osa hommasta jäi kotiin.


Maanantai-iltana sain kehruuni valmiiksi ja pääsin kertausvaiheeseen. Harmillista vaan, että en enää oikein muistanut, mitä Tuulia oli kertauksesta opettanut. Aloin sitten omin neuvoin kokeilla, mutta koska kärsivällisyyttä minulla ei ollut sitäkään vähää kuin terveempinä päivinäni, oli värttinä lentää seinään heti kun ei oikein onnistunut. (Voitte vain kuvitella sen itsehillinnän määrän, joka vaadittiin siihen, että jätin paiskomiset väliin.) Koitin vähän googletella, mutta ei minun kärsivällisyyteni riittänyt siihenkään. Lopulta päädyin siihen todennäköisesti ainoaan oikeaan vaihtoehtoon, että pistin viestiä Tuulialle ja jätin suosiolla kertauksen odottamaan parempaa päivää.

Äsken pidin pienen blogienlueskelutuokion, ja Villalankasarvikuono-blogin uusimman postauksen innoittamana aloin kertaushommiin. Ensimmäiset kertausharjoitukset silloin aiemmin eivät sujuneet ihan oppikirjan mukaisesti, mutta tämä toinen yritys onnistui. Lopputulos on aika sympaattinen. Langan paksuus vaihtelee koko ajan, mutta kertaaminen kuitenkin tasoitti säikeiden pahimpia epätasaisuuksia. (Ylläolevassa kuvassa siis pelkkää säiettä, ei valmista lankaa.)

Pajasta sai mukaan vähän enemmänkin villoja, eli harjoittelumateriaalia on vielä jäljellä. Lisäksi innostuin ostamaan aivan mielettömän kauniin värisen villatopsin. Vähän mietin, että kannattaako ostaa kaunista käsinvärjättyä (ja hintavaa) villaa, kun ei osaa vielä kunnolla, mutta pari retriittikaverita ylipuhui minut selittäen, että huonoilla materiaaleilla ei missään tapauksessa kannata harjoitella, siitä tulee vain paha mieli.


Uskoisin, että kehräämisen perusperiaatteet ovat minulle nyt selvinneet. Enää tarvitaan harjoitusta. Ja rukki. Nimittäin on ihan turha kuvitella, että minä jaksan ikuisesti harrastaa kehräämistä semmoisella vekottimella, millä itse kehrääminen pitää vähän väliä lopettaa, koska valmsitunutta säiettä pitää kieputella välineen ympärille. 


Mutta on tuo värttinä vaan silti aika vekkuli keksintö. Jostain syystä tällaiset yksinkertaiset ja vanhat välineet tekevät minuun välillä paljon suuremman vaikutuksen kuin modernit tekniset laitteet. Samoin kuin välillä mietin, millaiset nerot ovat oikein keksineet, että parilla kepillä voi langasta tehdä vaatteita, ihmettelen nyt sitäkin, kuinka oikeastaan on syntynyt ajatus sen langan tekemisestä.

2 kommenttia:

  1. Laitathan sitten kuvia ensimmäisestä vyyhdistäsi. Oma ensimmäinen yritykseni oli niin karmea, etten esittele sitä varmaan ikinä. Todennäköisesti en edes kertaa sitä, mutta tämä pajalanka onnistui yllättävän hienosti. Kyllä se siitä harjoittelemalla alkaa sujua. :)

    VastaaPoista
  2. Pitää laittaa jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista