tiistai 17. huhtikuuta 2012

Hymiövaara

Pää on täynnä ajatuksia. Juuri mitkään niistä eivät kyllä liity neuleisiin. Mutta tietenkin minä neulon. Tällä hetkellä kuitenkin jotakin hieman helpompaa. Tai jos rehellisesti sanotaan, niin jotain ihan mielettömän yksinkertaista. Nyt on jotenkin niin paljon kaikkea ajatuksissa, että jopa kädetkin ovat vähän rauhoittuneet ja hiljentyneet.

Ja väri on terapiaväri. Oikea tähän hetkeen.


Minulla on flunssa ja aivastelen koko ajan. Kuuntelen musiikkia, (samoja biisejä koko ajan ripiitillä), istuskelen sohvalla ja juuri äsken keitin kahvit. Minun pitäisi soittaa kitaraa, sillä huomenna on eräs samperin pedioppilaskonsertti, jossa joudun esiintymään täysin vastoin omaa tahtoani. En kyllä todellakaan ole tarpeeksi hyvä. Toivottavasti kaikki sukulaiset ja tuttavat älyävät pysyä poissa.

Viikonloppuna oli ystävien häät. Minusta on tainnut todellakin tulla vanha, sillä olen niiden jäljiltä vieläkin aivan totaalisen poikki. Enkä edes omasta mielestäni mitenkään riehunut ja rellestänyt, vaan kävin vain lähinnä enemmän tai vähemmän sivistyneitä keskusteluja muiden häävieraiden kanssa. Vähäsen tosin harmittaa, että en jutellut kenenkään tuntemattomampien kanssa, olisihan nimittäin ollut ihan mukava tutustua vähän niihin morsiammen muihinkin kavereihin. Mutta toisaalta... tulinpa taas ainakin havainneeksi, miten paljon ja miten ihania kavereita minulla on. Hämmentävää, mutta upeaa, miten keskenään niin erilaiset tyypit voivatkin muodostaa niin mahtavan porukan. Pitkästä aikaa minulla on sellainen olo, että voisin pakahtua ihan vain siitä ilosta, että tunnen niin mielettömiä tyyppejä! Mikä parasta eräs toinen taisi olla häissä vähän samoissa fiiliksissä, sillä jossain vaiheessa iltaa hän sanoi minulle, että "musta on niin ihanaa, kun sä olet mun kaveri". Ei muuten ole yhtään hassumpaa kuulla tuollaista. 

(Tässä vaiheessa hehkutukseni alkaa mennä siihen pisteeseen, että melkein käytin hymiötä. Pitää vissiin hillitä itseni, ettei sentään mene ihan överiksi.)

Viime viikko oli muutenkin varsin ihmistäyteinen. Pikkusisko tuli meille kylään tiistaina ja äiti keskiviikkona ja molemmat olivat viikonloppuun asti. Ja pikkusisko jos joku on muuten aika värikästä seuraa:

 
Muistan tämän langan kerällä ja voin sanoa, että se ei todellakaan tehnyt minuun vaikutusta. Tai siis ainakaan positiivista sellaista. Mutta pikkusisko ihastui siihen täysillä ja neuloi siitä itselleen muun muassa sukat. Ja lopputulos ei sitten olekaan itse asiassa yhtään pahan näköinen vaan suorastaan nätti ja pirteä. Ja ihan pikkusiskon näköinen.


Nyt sisko on sitten intoutunut enemmänkin neulomaan. Aiemmin hän on tehnyt pääasiassa melko perusneuleita, (tosin ainakin palmikot hän muistaakseni hallitsee jo ennestään), mutta nyt sain käännytettyä häntä hitusen hc:mpään suuntaan. Pyörähdimme työpaikallani ja kunnon myyntitykkinä sain oranssin Aade Lõngin lähtemään siskon matkaan. Ja mitäs muuta siitä tulisi kuin Revontuli-huivi!


Noh, alkuun sain kyllä olla aika paljon auttamassa, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Viikon päätteeksi huivi oli itse asiassa jo melko pitkällä. Ja olenpas vain ylpeä pikkusiskostani. Ja tyytyväinen tietysti itseeni (niin kuin aina), koska sain ovelasti huijattua siskon tielle, jolta ei tunnu yleensä olevan paluuta opetettua jotakin kiinnostavaa toiselle ihmiselle. Sehän on sentään aina aika antoisaa.

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana silmukkamerkki! Mistä tuollainen on löytynyt?
    On kyllä varmasti antoisaa, kun saa opetettua ja innostettua toista.

    VastaaPoista
  2. Olen tilannut tuollaisen silmukkamerkkisetin Etsystä Koukuttajan puodista. Kannattaa seurailla sitä, siellä on aina aika ajoin tosi kivoja merkkejä, jotka sitä paitsi eivät edes pahemmin takerru neuleeseen, niin kuin jotkut.

    VastaaPoista