torstai 31. lokakuuta 2013

Tehokkuus ja läsnäolo neulomisessa

En ole ikinä ollut missään määrin kiinnostunut pikaneulonnasta. Vaikka joskus neuleen kanssa on tullut kiire, en ole silti alkanut pitää vauhtia neulomisessa itseisarvona. Minulle neulomisessa tärkeintä on rentouttavuus, tekemisen ilo ja se että valmistunut neule vastaa odotuksiani tai on yllättäessään nimenomaan iloinen yllätys. Neulomisen vauhdilla ei saa tuotettua lisäarvoa, mikäli tekeminen ei ole mukavaa eikä lopputulos ole käyttökelpoinen.

Muutama päivä sitten etsiessäni youtubesta videoita erilaisista silmukoidenluontitavoista törmäsin sattumalta videoon Learn to Speed Knit. Luontainen uteliaisuuteni voitti vauhtikeskeisyyteen kohdistuvan paheksuntani ja katsoin videon. Ja päädyinkin ajattelemaan "no miksi ei?" Jos nopeutta ei tavoitella rentouden ja mukavuuden kustannuksella vaan melkeinpä niitä hyväksikäyttäen, miksipä ei toisinaan kokeilisi saisiko tahtia lisättyä? Nopeutta voi tavoitella ilman että se on nimenomaan  keskeisintä prosessissa. Kas, siinäpä vasta havainto!
 
 
Pikaneulonnan harkitseminen johti lopulta tehokkuuspohdiskelujen äärelle. Tehokkuus on nimittäin asia, jota en ole voinut välttyä ajattelemasta viime aikoina - onkohan joku voinut? Tehokkuus tuntuu olevan toisaalta nykyajan ihanne, toisaalta yksi karmeimmista kirosanoista. Tehokkuus on saanut aikaan vastareaktion, elämän hidastamisen. Molempien kanssa osataan mennä myös vähän liiallisuuksiin, niin pitkälle että alkuperäinen idea unohtuu. Vauhdin ja jatkuvan aikaansaamisen pointti vähän hämärtyy, jos aikaansaaminen ei kohdistu pelkästään oikeasti merkityksellisiin asioihin. Hidas elämä tuntuu vähän typerältä, jos ajatuksena ei ole keskittyä ja säästää voimia olennaiseen vaan ihan vaan vetelehtiä ja pyrkiä tekemään asiat tarkoituksella mahdollisimman matelevasti. (Sinänsä ymmärrän vastareaktion, mutta mikään ei ole minusta turhauttavampaa kuin se että kulutetaan pirusti aikaa johonkin ilman että mitään tapahtuu - yhtä hyvinhän sitten olisi voinut olla jossain muualla tekemässä jotain muuta.)

Entäpä jos tehokkuutta ja nautiskelevaa läsnäoloa voisikin toteuttaa samanaikaisesti? Ja ovatkohan ne ihailemani ihmiset, jotka tuntuvat tekevän paljon antoisia asioita, jo oivaltaneet tämän? 
 
Siinä missä pikaneulonnassa pyritään hosumisen ja huitomisen sijasta minimoimaan liikkeet ja rentouttamaan hartiat, voi muussa elämässä pyrkiä keskittymään siihen mitä tekee ilman hyppelemistä asiasta toiseen kauhealla vauhdilla. 
 
(Hienoa, esitän täällä useita kertoja kuulemiani asioita omina ajatuksinani. Ikään kuin jo monessa paikassa ei olisi toisteltu sitä, että monisuorittaminen ei välttämättä ole se optimaalisin tapa toimia.)

Millä tavalla pikaneulomismetodi olisi sitten hyödynnettävissä vaikkapa minun elämässäni? Miten saada niin sanotusti liikkeet pieniksi muissa asioissa? Auttaisikohan rutiinit, suunnitelmallisuus, työajan rauhoittaminen, tahdonvoima, hengittämään pysähtyminen..? Se että perustoiminnot saa tapahtumaan omalla painollaan ilman suurta keskittymistä? Se että minimoisi turhat valinta- ja päätöksentekotilanteet? 

Tätä täytyy miettiä. Ehkä onnistun vielä kehittelemään itselleni toimivan systeemin.

Ja siitä pikaneulonnasta. Sitä kokeiltuani huomasin sen olevan jopa aika meditatiivista. Mutta se vaatii vielä harjoitusta - jostain syystä pelkkä nopeuden ajattelu sai minut jännittämään hartioitani tavallista enemmän. Vika on ehkä korvien välissä..?

9 kommenttia:

  1. Haa. mä neulon noin! en tiennytkään et se on pikaneulomista. :-) sen tiedän että mulla neulominen nimenomaan toimii rentouttajana. Eli ilman neulomista hartiat ja niska jämähtää jumiin parissa päivässä mutta neulomalla edes vähän joka päivä saan pidettyä paikat kunnossa. Ihan loistavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Itse olen ollut sitä mieltä, että neulominen ei vaikuta minun hartioihini tai selkääni mitenkään, koska yleensä neulon asennossa, jossa hartiat on helppo pitää rentoina. Välillä on ihmetyttänyt kuulemani lausunnot siitä miten neulominen on pahaksi ihmiskunnalle ja se pitäisi kieltää lailla. Ikään kuin neuloa voisi vain hartiat korvissa ja hampaita yhteen purren. (No, tuon tyyppinen on ollut kyllä kaikista kärjistetyin tapaus. Eniten kuulee lähinnä kyselyä tai lievää hämmästelyä siitä, eikö neulominen rasita hartioita. Eikä niitäkään nyt niin paljon.)

      Se ei ole kyllä tullut itsellänikään mieleen, että neulominen voisi jopa rentouttaa tai vetreyttää hartioita. Mutta kuulostaa ihan uskottavalta loppujen lopuksi. Voihan se toimia niinkin, tekniikasta kait se on eniten kiinni.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Itsellä ainakin neulominen rentouttaa hartiat ja selän. Muutaman päivän kun on neulomatta ja hartiat jumissa niin päivän neulontaspurtti kyllä auttaa asiaan.
    Myös muita hauskoja opeteltavia neulonta tekniikoita on neuloa tasoa kääntämättä työtä.Jatkaa vain toiseen suuntaan vähänniinkuin vasenkätisesti. myös neulonta ilman sitä katsomatta on ollut hauskaa opetella. Siinä ei jää elokuvatkaan näkemättä,jos samalla tykkää neuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuntuu kyllä erikoiselta, että neulominen rentouttaa hartioita, kun sen verran paljon on kuitenkin kuullut epäilyjä (tai jopa väitteitä) siitä että neulominen olisi pahaksi hartioille. Vaikka enpä tosiaan itse ole koskaan niin ajatellut.

      Tuota tason neulomista kääntämättä en ole opetellut. Siihen saattaa vaikuttaa sekin, että minusta nurjan neulominen on ihan mukavaa, enkä siksi ole jaksanut nähdä opettelun vaivaa ihan muuten vain. Neulominen ilman neuleen katsomista sen sijaan on tullut ihan luonnostaan. Kun on tarpeeksi neulonut, tulee vain se tuntuma ja siinähän se menee vaikka kirjaa lukiessa. Ja toisaalta jos neule on vähän haastavampi, on mukava katsoa taustatekemisenä jotain kevyttä komediasarjaa, joka ei vaadi niin tarkkaa vahtaamista.

      Poista
  4. Wou, tuo neulontatahti näytti jo aika pelottavalta :O Kyllähän se tahti nopeutuu, mitä enemmän neuloo. Nurjan silmukan neulominen tosin tuntuu aina yhtä hitaalta oikeaan verrattuna...Itsekään en kyllä juuri ole huomannut että hartiat kipeytyisi neuloessa, ranteissa se tuntuu jos jossakin. Pitkillä puikoilla neuloessa tosin hartiat kipeytyy mutta käytänkin yleensä aina pyöröpuikkoja sen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näyttihän se vähän. Mutta jäin tutkiskelemaan, että oliko se sittenkään ihan niin nopeaa kuin miltä näytti. Melko sutjakkaa joka tapauksessa.

      Nurja silmukka on kyllä oikeaa hitaampi, mutta ainakaan sillä tavalla millä minä sen teen ei ero ole kovin suuri.

      Ja pyöröpuikot, tottakai!

      Poista
  5. Heips~!

    Siulle on haaste blogissani, otathan sen vastaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos! Koitan katsoa, jos saisin aikaiseksi siihen reagoida. Voi tosin mennä tovi. :)

      Poista