tiistai 19. marraskuuta 2013

Tällä hetkellä neulon...

Kiirettä on pitänyt. 
 
Typerä lause aloittaa blogipostaus, enkä edes tiedä, pitääkö se varsinaisesti paikkansa. Kiirehän on korvien välissä ja minun korvieni välissä tuntuu käsitykset tilanteista vaihtelevan koko ajan.

Jos nyt ei ole varsinaisesti kiirettä pitänyt, tekemistä on joka tapauksessa ollut. Kivaa tekemistä. Ja vähän vähemmän kivaa, mutta kohtuullisen mukavaa. 

Neulomisaika on vähentynyt huimasti, vaikka välillä en ole juuri muuta tehnytkään kuin neulonut. Miten sen voi selittää? Noh, olen neulonut oikeastaan työkseni, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä, että huvin vuoksi neulominen ei ole mahtunut kuvioihin. Ei ole ollut paljon blogissa esiteltävää.

(Ei kun olisi, minulla on vaikka kuinka monta aiemmin neulottua työtä kuvaamatta, useampia jopa pingottamatta. Mistä saada lisää tunteja vuorok.. okei, mistä saada lisää aikaansaantikykyä?)


Olen joskus ajatellut, että neulomisesta ei parane tehdä työtä. Tai totta puhuen en ole edes keksinyt, miten neulomista voisi työnä tehdä - kuka siitä nyt maksaisi? En ole erityisesti innostunut, jos joku tuttu on ehdottanut, että neuloisin hänelle rahaa vastaan. Kukaan ei kuitenkaan ole valmis maksamaan villapaidan neulomisesta satasia, ja niin paljon pitäisi pyytää, jos haluaisi käytetylle ajalle oikeasti korvauksen. Jos taas suostuisin neulomaan pelkästään nimellisestä korvauksesta ja siksi kun muutenkin aina neulon ja tykkään siitä, rajoittuisi kuitenkin lempiharrastukseni eli itselleni neulominen. Haluan yleensä itse valita neuleeni ja sen kelle niitä teen. (Lahjaksihan tottakai saatan neuloa.)

Nyt kuitenkin sattui niin, että vastaan käveli mahdollisuus neuloa oikeasti työkseni. No, sivutyökseni oikeastaan, eikä tuntipalkkaa kannata nytkään kauheasti jäädä laskemaan. En lyö tällä rahoiksi, mutta pidän työtä mielekkäänä ja itselleni sopivana - erityisesti elämäntilanteeseeni sopivana. Migreenini ovat huomattavasti rauhoittuneet viime vuodesta, mutta edelleen ne jonkin verran rajoittavat tekemisiäni. Ja onhan tässä vielä opintojakin kesken... Juuri nyt kokopäivätyö ilman etämahdollisuutta ei vain onnistu. Eli toistaiseksi tarvitaan vähän luovuutta oman elämän suunnittelussa ja asioiden järjestelyssä.


Nelliinan hameesta voisin lähipäivinä kirjoitella. Se edistyi oikein mukavasti - kunnes otti kerralla takapakkia melkein alkutekijöihinsä. Miksi lähes valmiista neuleesta pitää hoksata joku kohta, jonka voisi tehdä huomattavasti järkevämminkin? 

Siinä vaiheessa kun homma piti aloittaa melko lailla alusta, iski opiskelu- ja työkiireet ja aikaa on ollut aivan liian vähän. Nyt tulin siihen tulokseen, että pitää päättää selkeä tavoite, missä ajassa mikäkin osa on valmiina, ja sitten nipistää se aika vain jostakin.

Kumma miten paljon ajanhallintaa on opeteltava. Eipä sillä, ajanhallinta on typerä sana. Ei tässä aikaa hallita. Energiajohtaminen kuvaisi ehkä asiaa paremmin. Tosin sekin on todella typerä sana - kuulostaa ihan höpöpuheelta ja sananhelinältä. Mutta se on silti aika osuva. Oma energiaansa pitää johtaa, että saa mitään aikaiseksi ja jotta hahmottaa, mihin kannattaa voimavarojaan suunnata.

Tässä on opettelua. Vinkkejä olen lukenut kyllä, hyviä oivalluksiakin on tainnut tulla muutama. Mutta tässä on vielä opettelua. Pärjäävätköhän kaikki muut sen kanssa paremmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti