5. joulukuuta: Pikkusankari-arvonta

Tänään on taas arvonnan vuoro. Tämänpäiväinen arvontalahja onkin aivan toisenlainen kuin viimeksi, mutta varmasti monen mieleen - ja syystä! Ainakin itse kihisen innosta, kun olen saanut kunnian arpoa Pikkusankari-kirjan blogissani. 

Pikkusankari on personoituja lastenkirjoja kustantava yritys, jolle teen tällä hetkellä sivutoimisesti töitä. (Minulla on ollut viime vuosina ihan mielettömän hyvä tuuri kivojen työpaikkojen suhteen.) Kun ensimmäisen kerran kuulin Pikkusankarin ideasta, siitä että lapset pääsevät seikkailemaan kirjojen tarinoihin niiden päähenkilöinä, kiinnostuin yrityksestä heti jonkin verran. Tutustuttuani itse kirjoihin ja kirjailijaankin ihastuinkin sitten aivan tosissani. Kirjojen kieli on vivahteikasta, ei tönkköä tai lapsia aliarvioivaa, tarinat mukaansatempaavia ja herttaisia ja kuvitukset aivan harvinaisen kauniita ja tunnelmallisia. Pidän myös tosissani kirjailija Inga Röningin ajatuksista lapsen identiteetin tukemisesta positiivisten kokemusten ja elämysten avulla.

Saatuani nyt siis näin mainion tilaisuuden pyysin tietysti yhden kirjan arvottavaksi joulukalenteriini. En tiedä, onko blogini mainosmielessä parhaasta päästä, sillä lukijakuntani ei ole ihan Suomen suurinta luokkaa, mutta ainahan tätäkin kautta saattaa joku kiinnostua. (Toivottavasti!) Siinä mielessä olen aivan todella iloinen ja otettu siitä, että blogini joulukalenteri sai näin arvokkaan lahjan.

Tähän arvontaan voitte osallistua kertomalla mikä kirja Pikkusankarin kirjavalikoimasta teitä kiinnostaa eniten ja (jos haluatte kertoa) kenelle sen antaisitte. Olisi myös kiva kuulla, onko Pikkusankari jo ennestään teille tuttu vai ihan uusi juttu. 

Pikkusankarin Joulun sankari -kirjan lukukokemuksesta on juttua Soilen Neulova Narttu -blogissa, käykäähän katsomassa, jos ette ole vielä huomanneet. Minusta oli erityisen hauska saada tietää, mihin Soilen lapsi oli kirjassa kiinnittänyt huomionsa. Muutenkin kirjasta on kerrottu mielenkiintoisesti.

Minun itseni mielestä Pikkusankari-kirjoissa kaikista herttaisinta on mangustiperhe, joka lukee iltasatuja ihmislapsista, taruolennoista, joista ei tiedä aivan varmaksi, onko heitä olemassa. Kirjojen päähenkilönä seikkailee lapsi, jonka nimellä kirja tilataan, ja mangustilapset myötäelävät vahvasti kuunnellessaan ihmislapsen tarinaa - aina joskus pitää vähän keskeyttä iltasadun lukijaa ja kommentoida ihmislapsen tekemisiä.

 

Jos innostuitte Pikkusankarin kirjoista ja teille syntyi joululahjoihin liittyviä ideoita, suosittelen tekemään kirjatilauksen viimeistään 9. päivä eli ensi sunnuntaina. Silloin tilattujen kirjojen luvataan ehtivän jouluksi, sen jälkeen saattaa mennä jo joulun toiselle puolelle, kirjojen saapuminen kun on kiinni niin painosta kuin Itellastakin ja joulunalusaika on tunnetusti aika kiireistä.

Tähän arvontaan on jälleen aikaa osallistua yhden vuorokauden verran! Jos siis toivotte voittavanne kirjan itsellenne, tai ehkä todennäköisemmin jollekulle lapsiystävällenne, pistäkäähän heti puumerkkiä kommenttiboksiin. Jälleen kerran yhteystiedot on hyvä olla mukana, jotta arvontapalkinto saataisiin mahdollisimman pian matkaan, mutta mikäli ette niitä halua jättää, kyselen sitten teidän peräänne täällä blogissa.

4. joulukuuta: ensi vuoden kalenteri

Ollessani näissä joulukalenteriasioissa yhteydessä Kimmoon muutama päivä sitten, sain kuulla häneltä, että blogissani tapaa olla aina paljon kuvia. (Liittyi siihen, kun kysyin, saanko julkaista täällä kaikki neljä hänen ehdolle antamaansa kuvaa kalenteristaan.) En tiedä, oliko se kritiikkiä vai ihan vain neutraali toteamus - vai joku todella omituisella tavalla ilmaistu kohteliaisuus. Mutta pakko se on myöntää. Minä satun tykkäämään kuvista enkä ole hyvä karsimaan niitä aivan minimiin. Varsinkaan kun ei niitä kuvia oikein muualla tule esiteltyä kuin täällä - ei niillä ole muuta käyttötarkoitusta. 

Paitsi nyt. Tänä vuonna löysin jotain, joka palvelee niin haluani hyödyntää ottamiani kuvia kuin fanaattista suhtautumistani kalentereihin: Photoboxin kuvakalenteri! Ja tavoilleni uskollisena esittelen sen kunnollisen kuvapläjäyksen avulla. Tämä seepra ei näemmä edes yritä päästä raidoistaan.

Paperikalenterin hankkiminen ei ehkä suoranaisesti kuuluu joulunodotukseen - tai miten sen nyt ottaa - mutta se on viime vuosina ollut ehdottoman tärkeä osa joulukuun puuhiani. Myönnän, että minulla on ehkä jopa jonkin sortin ongelma. En mene niin pitkälle, että sanoisin olevani kalenterin orja, mutta kalenterilla on silti elämässäni tärkeä rooli. Rakastan organisoinnin suunnittelua! (Se itse organisointi on elämässäni usein vähän niin ja näin, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.) (Serkkuni kanssa olemme muuten usein puhuneet organisoinnin suunnittelun valmistelun aloittamisen aikomuksistamme - tai jostain sinne päin.)

Charlottat

Joka vuosi etsin sitä täydellistä kalenteria. Ihanteellinen kalenterihan olisi sellainen, johon mahtuu kirjoittamaan kaiken. Se on selkeä, havainnollistava, persoonallinen ja paljon muistiinpanotilaa sisältävä, se toimii päiväkirjana siinä missä aikatauluna, siihen voi piirtää, (vaikken koskaan piirräkään), lisäillä tarroja, (nekin aina unohtuu), kirjoittaa listoja, (mitä olen alkanut tehdä ihan vasta viime aikoina), ideoida neuleita ja tallentaa puhelinnumerot, osoitteet ja kaikki mahdolliset ikinä missään tarvittavat tiedot. Kaikesta tästä huolimatta se olisi kevyt ja kätevä kantaa, mutta se ei olisi missään tapauksessa mikään puhelimen kalenteri! Unelmakalenteria siis vielä odotellaan.

Viimeisin ratkaisuni tähän suhteellisen haastavaan ongelmaan on ollut kahden kalenterin systeemi. Tänä vuonna minulla on ollut yksinkertaisesti sekä viikkokalenteri että päivyri. Ja ensi vuoden aion jatkaa samalla linjalla. 

Norwegian Rose Socks

Kalenteri on nyt siis suunniteltu ja hankittu. Jos ei muuta, se on ainakin persoonallinen. Ja uskon, että siihen mahtuu kirjoittamaan ne olennaisimmat menot ja tekemiset. Se on sopivan kokoinen mukana kannettavaksi. Erityisesti pidän siitä, että päivien kohdalla on kellonajat - niitä tykkään hyödyntää.

Valokuvia valikoidessani huomasin, että minulla on kyllä kauheat kasat neulekuvia ja muutamia ympäristökuvia, mutta kaikki ihmis- ja tapahtumavalokuvat loistavat poissaolollaan. Osittain siksi, että usein erilaisissa illanistujaisissa tai vastaavissa on kiva vaan olla ja jutella ihmisten kanssa ja osittain siksi, että ihmisten kuvaaminen on myös välillä joko vähän vaivaannuttavaa tai sitten se on hankalaa - ihmiset kun tapaavat ruveta poseeraamaan kameran nähdessään, vaikka näyttävät paljon paremmalta silloin kun ovat keskustelun tuoksinnassa tai muuten vain elävät ja olevat niin kuin normaalisti. ('Olevat' ei taida olla ihan oikeakielisesti ilmaistu... en anna sen häiritä, kun se kuulostaa tuossa yhteydessä paremmalta kuin 'ovat'. Taitelijan vapaus.)

Ensi vuonna aion ryhdistäytyä ihmisten kuvaamisessa. Saavat luvan kestää minua ja kameraani. Räpsin sitten kuvia vaikka niin kauan, että kyllästyvät ja lopettavat sen poseeraamisen. Teitä on varoitettu! (Paitsi että luultavasti suurin osa lähipiirini ihmisistä ei hengaile täällä.)

Bexit

Ellingtonit

Joka tapauksessa nyt hankkimani kalenteri on sitten hyvin neulevoittoinen. Eikä siinä mitään, koen sen oikeastaan aika inspiroivana. Kanteen valitsin oman Charlotta toinen -ohjeeni sukat muistuttamaan siitä, että joskus olen saanut jotain aikaankin. Eikös sellainen ole aika hyvä suggestio?

Saapa nähdä, miten ensi vuoden kalenteri-päivyrisysteemini toimii. Odotan jo aivan kärsimättömänä, että pääsen kirjoittelemaan kunnolla merkintöjä kalenteriini. Ullan aineistojen dl-päivät sentään sain jo sinne merkitä, mutta hirveästi muuta en ole osannut vielä laittaa. Pitäisiköhän vaikka piirrellä jonnekin nurkkiin?

Mysteerilanka-arvonnan voittaja!

Väinämöiset on nyt arvottu random number generatorin avulla ja onni suosi tällä kertaa kommentin nro 39 jättänyttä. Nämä Väinämöiset lähtevät siis anonyymille: "Oi,Väinämöinen on miun suosikkilanka - vyyhteinä löytyvät tällä hetkellä ärjy, turkoosi, krookus, kahvi, oliivi sekä luumu. Useita huiveja olen langasta neulonut, ei voi muuta kuin suositella :)"

En tiedä, aikooko arvonnassa voittanut osallistua mysteerisukan neulontaan, mutta olen aikatauluttanut sukkaohjeen aloittamisen niin, että langat ehtisivät voittajalle perille ennen sitä. Toivottavasti jaksatte vielä odottaa. 

Nyt pari päivää ensimmäisen luukun avaamisen jälkeen hoksasin erään asian, josta mainita Katvealueeseen liittyen. Jos nimittäin innostuitte sen joulukalenterista tai jopa yleensä koko sivustosta ja jos omistatte facebook-tilin, kannattaa liittyä Katvealueen fb-sivulle, sellainenkin nimittäin löytyy.

3. joulukuuta: Madeleine Peyroux

Yleensä musiikin kuuntelu on tärkeä osa joulunodotustani. En kuitenkaan kovin paljon kuuntele varsinaisia joululauluja vaan muuten vain tunnelmaan sopivaa ja tietysti omaan musiikkimakuuni istuvaa musiikkia. Yksi syysajan ja joulunodotukseni tärkeimmäksi muodostuneista artisteista on Madeleine Peyroux.

 

Peyrouxilta löytyy tosin ihan oikeasti jouluisiakin kappaleita. Tässä yksi lempparini, Peyrouxin ja K. D. Langin duetto River. Koko albumi Half The Perfect World on kuunneltavissa Spotifyssä. Jos pidätte tästä kappaleesta, testatkaa ihmeessä loputkin biiseistä.

Minun mielestäni joulu(nodotus)musiikkia on se, mikä itsestä tuntuu siltä. Ei tarvitse olla välttämättä mitenkään tiptap.

2. joulukuuta: mysteerilankojen arvonta!

Joko aloitetaan mysteerisukka? No ei! Eikä vielä pariin päivään, valitan. Tai no en kyllä edes valita. Nimittäin kiitos anteliaan Louhittaren Luolan Tuulian, ensin pistetään yhdet mysteerisukkiin sopivat langat arvottavaksi. 

Arvontapalkinto on allaolevan kuvan langoista puolet: yksi sadan gramman vyyhti Väinämöistä värissä joulu ja yksi 50 gramman vyyhti värissä hopea.

Arvontaan osallistutte kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla, onko Väinämöinen tuttu lanka, mitä olette siitä ehkä tehneet ja/tai mitä haluaisitte siitä neuloa. Tai vaikkapa vain sen, mikä väri Väinämöisen värikartassa iskee eniten. Osallistuminen ei kuitenkaan edellytä mysteerisukkaohjeen neulomista - jos tuuri käy ja voitto sattuu kohdalle, saa langat tietysti käyttää haluamallaan tavalla.

Arvonta-aikaa on vain tämä yksi päivä! Huomenna aamusta suoritan arvonnan ja otan mukaan kaikki siihen mennessä tulleet kommentit. Kannattaa varmistaa mukaan ehtiminen kommentoimalla tämän päivän puolella.

Jättäkää kommenttiinne jonkinlainen yhteystieto, mieluiten joko sähköpostiosoite tai Ravelry-nimimerkki. Jos kumpaakaan ette halua tai voi jättää, kyselen sitten voittajan perään täällä blogissa, (tosin ilmoitan voittajan joka tapauksessa, ettei kenenkään tarvitse jäädä jännittämään), ja voittajan on itse otettava yhteys minuun sähköpostitse.

Nämä langat ovat siis tosiaan itsensä Tuulian lahjoittamat, eli mahdolliset kiitokset ja riemunkiljahdukset voi osoittaa hänelle - minä vastaan vain postikuluista. 

Toivottavasti tämä yllätys ilahduttaa teitä. Ihan joka päivä ei kannata sitten odotella tällaisia ylellisyyksiä... korkeintaan ehkä välillä. Ja se muu aika vietetään vähän toisenlaisissa, hitusen kevyemmissä joulustelutunnelmissa.

1. joulukuuta

Jee! On joulukuu! Ensimmäisen kalenteriluukun avaamisen aika. Minun kalenterini alkaakin erään toisen joulukalenterin esittelyllä. Ihan vain jotta joulukalentereita ei tänä vuonna olisi liian vähän.

Katvealueen sarjakuvajoulukalenteri on aina kuulunut joulunodotukseeni. Täytynee tosin tarkentaa, että tässä yhteydessä käytän pikkuveljeltäni oppimaani "kahden esimerkin yleistystä", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa teoria on pätevä, kun sillä on tukenaan nuo vaaditut kaksi esimerkkiä - ja että mikä tahansa asia on tapa tai "ollut aina niin", mikäli se on todistetusti tapahtunut kaksi kertaa. Ja Katvealueen joulukalenteri on ilmestynyt aiemmin jo kahdesti, niin että voin ehdottomasti todeta sen kuuluvan joulunodotusperinteisiini. Ja tänä vuonna se on parin vuoden tauon jälkeen jälleen pyörähtänyt käyntiin!

Katvealueen sarjakuvaa piirtää ja kirjoittaa ystäväni Kimmo, jonka piirrosjälkeä olen aina kadehtinut. (Eli siis ainakin kahdesti.) Parasta Kimmon sarjakuvissa taitaa kuitenkin olla omalaatuinen huumori, joka jostain syystä kolahtaa minuun lujaa - joskus en edes itsekään ihan ymmärrä, miksi.

Katvealueen kaksi edellistä joulukalenteria olivat molemmat omanlaisiaan. Ensimmäinen oli yksitäisistä sarjakuvista koostuva toisen esittäessä pidempijuonisen joulutarinan. Tänä vuonna palataan kuulemma ensimmäisen malliin ja odotan kiinnostuneena, mitä tuleman pitää. Näissä kuvissa onkin nyt vähän esimakua tulevista luukuista.

Jos saan suositella luettavaksi jotain yksittäistä sarjakuvaa edellisistä kalentereista, (paitsi että suosittelen kyllä niitä kaikkia), niin ehdotan, että käytte katsomassa vuoden 2008 ensimmäisen luukun. Siinä muistellaan lapsuuden joulukalenterijännitystä, sitä taikaa mitä lapsuuden joulunodotukseen sisältyi. Samalla paljastetaan syy sille, miksi Kimmo koko kalenteriurakkaan ryhtyi. Tavallaan omallakin kalenterillani on vähän samantyyppistä taustaa. Joulukuusta olen kyllä nauttinut aina aikuisiälläkin, mutta halusin tänä vuonna saada ehkä vielä vähän enemmän irti tästä ajasta. 

Käykäähän siis kurkkaamassa myös Katvealueen tämän päivän kalenteriluukku. Toivottavasti nämä joulukalenterit tuovat omanlaisensa joulunodotustunnelman teillekin. Kyllähän jokaisen joulukuun päivän pitää sisältää vähintään yksi pieni tai isompi yllätys!

Joulukalenterista ja mysteerisukkalanka Väinämöisestä

Hui, apua! Huomennahan on jo joulukuu! Tiedättekö, minua jännittää nyt ihan sikana. Mysteerisukkaankin on tullut viimehetken muutoksia ja sydän kurkussa mietin, ehdinkö vielä testailla, tuliko siitä nyt ihan toimiva.

Onneksi nyt ihan alkuun kalenterisuunnitelmissani on jotain muuta. Kivaa sekin. Olen aika otettu siitä, mitä sain blogiini esiteltäväksi... huomenna näette!

Sitä ennen nyt tänään kerronkin vähän enemmän mysteerisukkalanka Väinämöisestä. Olin ajatellut sisällyttää tarkemmat tiedot ja omat kokemukseni tästä langasta itse joulukalenteriin, mutta koska siitä on jo tullut kysymyksiä, lienee ihan tarpeellista kirjoittaa jotain jo nyt.

Louhittaren Luolan Väinämöinen on käsinvärjättyä sukkalankaa, jonka koostumus on 75% villaa ja 25% polyamidia. 100 gramassa on noin 400 metriä lankaa ja puikkosuositus on 2-3 mm. Väinämöistä on myynnissä ymmärtääkseni jo aika monilla jälleenmyyjillä, muiden muassa ainakin Lumoavassa Langassa, jossa itse olen töissä, sekä ihanassa Titityyssä, jossa voin kertoa saaneeni loistavaa asiakaspalvelua niin verkkokaupassa kuin varsinaisella putiikillakin asioidessani.

Charlotta-sukat luumusta Väinämöisestä

Väinämöisen suurin viehätys on minusta sen värivalikoimassa - joka muuten laajeni entisestään ihan tässä vastikään. Tunnustaudun muutenkin monien käsinvärjättyjen lankojen faniksi, ja minusta on mainiota, että Suomesta löytyy useampikin lahjakas värjäri, joista kaikilla tuntuu olevan oma tyylinsä.

Louhitaren Luolan värjäyksissä minua viehättävät langat, jotka ovat periaatteessa yksivärisiä, tai ainakin lähes yksiärisiä, mutta joissa on elävä pinta ja monia sävyjä erotettavissa. Olen neulonut Väinämöisestä tähän mennessä kahdet sukat ja yhen huivin yhdessä toisen langan kanssa. Koska toiset neulomistani sukista menivät Lumoavaan Lankaan näytekappaleiksi, minulla ei ole sukkien kestävyydestä aivan tarkkaa käsitystä. Uskon, että lanka on kestävää, sillä sukkalankana sitä myydään ja mukana on kuitenkin se neljäsosa vahviketta. Mutta koska omakohtaista kokemusta ei ole (vielä) tarpeeksi, kysynkin nyt muilta Väinämöisestä sukkia neuloneilta käyttökokemusta. Kertokaahan, miten Väinämöinen on teidän sukissanne kestänyt.

Stalagmite-sukat turkoosista Väinämöisestä.

Jakakaahan siis tosiaan käyttökokemuksianne kommenttiboksiin, jotta lankaa tuntemattomammat saisivat tietää siitä vähän lisää. Ja jos teillä on blogeissanne kuvia valmiista Väinämöis-neuleistanne, pistäkään linkkiä. (Tai osoitetta, kommenteissa ei taida voida varsinaisesti linkata?) Joka tapauksessa kaikki kommentit, tiedot ja blogilinkkaukset aiheesta ovat lämpimästi tervetulleita!

Toinen Daybreak-huivini, tummansininen lanka Väinämöistä värissä muste.

Mysteerisukathan saa tottakai neuloa ihan siitä langasta mistä huvittaa. Jos esimerkiksi budjetti ei juuri nyt riitä, tai jos omista varastoista löytyy valmiiksi sopivat langat. Mutta Väinämöisen neulominen on niin mukavaa, että voin kyllä sen puolesta suositella sitä ihan tosissani. Itse asiassa sain tässä aika vasta suostuteltua myös 7 veljekseen tottuneen mummini ensin muuten vain näiden ohuempien sukkalankojen pariin ja sitten sen onnistuttua kokeilemaan nimenomaan Väinämöistä. Juuri eilen äitini soitteli minulle mummin asialla ja kyseli löytyisikö Lumoavasta Langasta jotain tietyn värisiä Väinämöisiä, eli ilmeisesti lanka on ollut mieleen.

Mutta se Väinämöisestä minun osaltani, jatkakaahan joku muu juttua. Ja kyselläkin saa, jos on vielä jotain kysyttävää.

Nyt minulla olisi sitten vielä yksi hauska uutinen. Tanssivat Puikot -blogin PäiviH otti minuun yhteyttä pari päivää sitten ja kysyi, olisiko minulle ok, että hän "vähän kopioisi" joulukalenteri-ideaani ja pitäisi omassa blogissaan omanlaisensa kalenterin. No, voiko joulukalentereita sitten olla liikaa?

(Olen paremminkin tosi tyytyväinen ja vähän otettukin siitä, että minun projektini saa jonkun muunkin innostumaan vastaavaan. Enkä minä voi muutenkaan mitenkään väittää omistavani tätä ideaa, mutta hyvin huomaavaista Päiviltä silti kysyä.)

Eli vierailkaahan joulukuun ajan Tanssivissa Puikoissakin! Jos blogi ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen sitä kyllä muutenkin - sieltä jos jostain löytyy jatkuvasti aivan uskomattoman upeasti toteutettuja sukkia! Ja paljon muutakin.