tiistai 4. joulukuuta 2012

4. joulukuuta: ensi vuoden kalenteri

Ollessani näissä joulukalenteriasioissa yhteydessä Kimmoon muutama päivä sitten, sain kuulla häneltä, että blogissani tapaa olla aina paljon kuvia. (Liittyi siihen, kun kysyin, saanko julkaista täällä kaikki neljä hänen ehdolle antamaansa kuvaa kalenteristaan.) En tiedä, oliko se kritiikkiä vai ihan vain neutraali toteamus - vai joku todella omituisella tavalla ilmaistu kohteliaisuus. Mutta pakko se on myöntää. Minä satun tykkäämään kuvista enkä ole hyvä karsimaan niitä aivan minimiin. Varsinkaan kun ei niitä kuvia oikein muualla tule esiteltyä kuin täällä - ei niillä ole muuta käyttötarkoitusta. 

Paitsi nyt. Tänä vuonna löysin jotain, joka palvelee niin haluani hyödyntää ottamiani kuvia kuin fanaattista suhtautumistani kalentereihin: Photoboxin kuvakalenteri! Ja tavoilleni uskollisena esittelen sen kunnollisen kuvapläjäyksen avulla. Tämä seepra ei näemmä edes yritä päästä raidoistaan.


Paperikalenterin hankkiminen ei ehkä suoranaisesti kuuluu joulunodotukseen - tai miten sen nyt ottaa - mutta se on viime vuosina ollut ehdottoman tärkeä osa joulukuun puuhiani. Myönnän, että minulla on ehkä jopa jonkin sortin ongelma. En mene niin pitkälle, että sanoisin olevani kalenterin orja, mutta kalenterilla on silti elämässäni tärkeä rooli. Rakastan organisoinnin suunnittelua! (Se itse organisointi on elämässäni usein vähän niin ja näin, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.) (Serkkuni kanssa olemme muuten usein puhuneet organisoinnin suunnittelun valmistelun aloittamisen aikomuksistamme - tai jostain sinne päin.)

Charlottat

Joka vuosi etsin sitä täydellistä kalenteria. Ihanteellinen kalenterihan olisi sellainen, johon mahtuu kirjoittamaan kaiken. Se on selkeä, havainnollistava, persoonallinen ja paljon muistiinpanotilaa sisältävä, se toimii päiväkirjana siinä missä aikatauluna, siihen voi piirtää, (vaikken koskaan piirräkään), lisäillä tarroja, (nekin aina unohtuu), kirjoittaa listoja, (mitä olen alkanut tehdä ihan vasta viime aikoina), ideoida neuleita ja tallentaa puhelinnumerot, osoitteet ja kaikki mahdolliset ikinä missään tarvittavat tiedot. Kaikesta tästä huolimatta se olisi kevyt ja kätevä kantaa, mutta se ei olisi missään tapauksessa mikään puhelimen kalenteri! Unelmakalenteria siis vielä odotellaan.


Viimeisin ratkaisuni tähän suhteellisen haastavaan ongelmaan on ollut kahden kalenterin systeemi. Tänä vuonna minulla on ollut yksinkertaisesti sekä viikkokalenteri että päivyri. Ja ensi vuoden aion jatkaa samalla linjalla. 

Norwegian Rose Socks

Kalenteri on nyt siis suunniteltu ja hankittu. Jos ei muuta, se on ainakin persoonallinen. Ja uskon, että siihen mahtuu kirjoittamaan ne olennaisimmat menot ja tekemiset. Se on sopivan kokoinen mukana kannettavaksi. Erityisesti pidän siitä, että päivien kohdalla on kellonajat - niitä tykkään hyödyntää.


Valokuvia valikoidessani huomasin, että minulla on kyllä kauheat kasat neulekuvia ja muutamia ympäristökuvia, mutta kaikki ihmis- ja tapahtumavalokuvat loistavat poissaolollaan. Osittain siksi, että usein erilaisissa illanistujaisissa tai vastaavissa on kiva vaan olla ja jutella ihmisten kanssa ja osittain siksi, että ihmisten kuvaaminen on myös välillä joko vähän vaivaannuttavaa tai sitten se on hankalaa - ihmiset kun tapaavat ruveta poseeraamaan kameran nähdessään, vaikka näyttävät paljon paremmalta silloin kun ovat keskustelun tuoksinnassa tai muuten vain elävät ja olevat niin kuin normaalisti. ('Olevat' ei taida olla ihan oikeakielisesti ilmaistu... en anna sen häiritä, kun se kuulostaa tuossa yhteydessä paremmalta kuin 'ovat'. Taitelijan vapaus.)


Ensi vuonna aion ryhdistäytyä ihmisten kuvaamisessa. Saavat luvan kestää minua ja kameraani. Räpsin sitten kuvia vaikka niin kauan, että kyllästyvät ja lopettavat sen poseeraamisen. Teitä on varoitettu! (Paitsi että luultavasti suurin osa lähipiirini ihmisistä ei hengaile täällä.)
Joka tapauksessa nyt hankkimani kalenteri on sitten hyvin neulevoittoinen. Eikä siinä mitään, koen sen oikeastaan aika inspiroivana. Kanteen valitsin oman Charlotta toinen -ohjeeni sukat muistuttamaan siitä, että joskus olen saanut jotain aikaankin. Eikös sellainen ole aika hyvä suggestio?

Saapa nähdä, miten ensi vuoden kalenteri-päivyrisysteemini toimii. Odotan jo aivan kärsimättömänä, että pääsen kirjoittelemaan kunnolla merkintöjä kalenteriini. Ullan aineistojen dl-päivät sentään sain jo sinne merkitä, mutta hirveästi muuta en ole osannut vielä laittaa. Pitäisiköhän vaikka piirrellä jonnekin nurkkiin?

18 kommenttia:

  1. Tuollainen neuleaiheinen kalenterihan on ihan täydellinen. Itse kanssa pidän edelleen paperikalenteria, känny kalenterin sijaan. Mun ens vuoden kalenterissa on ihan täydelliset kannat, se on niin kaunis. Täytyy se blogata jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, bloggaa ihmeessä! Kalenterien esittelyt kiinnostaa kyllä.

      Poista
  2. Upea kalenteri! Miekin olen paperikalenterin käyttäjiä, ei sitä kännykalenteri voita mitenkään. Oma suosikkini on Suomalaisissa myytävä kovakantinen, kierreselkäinen Nalle Puh-kalenteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ehdoton suosikkini ei ole vieläkään kyllä löytynyt. Onko Nalle Puh-kalenteri Disney-kuvilla vai niillä Shepardin kuvituksilla? Jälkimmäinen varsinkin kelpaisi kyllä minullekin.

      Poista
  3. Kalenteri on elinehto, ja nimenomaan kunnon paperikalenteri! Itsekin tein muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa kuvakalenterin ja päädyin myöskin Photoboxiin, tosin eri malliin kuin sinä (kirjoitin prosessista blogiinikin: http://hiirenkorvat.blogspot.fi/2012/11/kalenteri-omista-kuvista.html ). Saa nähdä, teenkö vielä seinäkalenterinkin omista kuvista, kun kaupasta ei jotenkin tunnu löytyvän mitään erityisen innostavaa vaihtoehtoa. Meillä on aina keittiön seinällä kalenteri, johon sekä yhteiset että omat menot kirjoitetaan, ja se on kyllä kätevä, kunhan sen vain muistaa päivittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalenterissasi on upeita kuvia! Varsinkin se postauksen viimeinen! Nuo isot kuvat olisi olleet ihan huippuja, mutta tarvitsen kuitenkin vähän enemmän tilaa merinnöille ja valitsin siksi tuon toisen mallin. No, saas nähdä, ehkä sitten vuoden päästä...

      Seinäkalenteri on kyllä kans kätevä!

      Poista
  4. Saan kalenterin aina töistä, ja olen siis intohimoinen kalenterin käytäjä. Nyt rupesi kutkuttamaan ajatus omannäköisestä kalenterista. Ainut miinuspuoli on tietysti, että työpaikan kalenterissa on paljon sellaista mitä tarvitsen työni kannalta ja lopussa niin pakollinen tasku kaikelle silpulle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kun löytäisikin kalenterin, jossa olisi kaikki! Kaikki ne omat tarpeet täyttävät tiedot. Ja hyvä ulkonäkö.

      Poista
  5. Voi, miten ihku kalenteri. Ja ihastuin ikihyviksi noihin alimpiin sukkiin, Ellingtoneihin.. ja sitten linkki siitä vei "vain" Bexien pariin. Täytynee räveltää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, korjasin linkin. Mukamas tarkistin nuo, mutta aina tuntuu lipsahtavan jotain.

      Poista
  6. Heh, kylläpäs tunnistin itseni tästä tekstistä :D Nyt vain kotona vanhempainvapaalla ollessa sitä kalenteria ei tarvitse samalla tavalla täyttää kuin työelämän aikaan, mutta ensi vuodelle on jo silti tilattuna seinäkalenteri (omien lasten kuvilla), johon voi merkitä kaikki tärkeät menot.

    Ai niin ja lisää vaan kuvia blogiin, melko tylsäksi minusta blogi käy jos se ei ole täynnä kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin että löytyy muitakin samanlaisia! Vanhempainvapaalla ei tosiaan varmaan ihan samassa määrin ole etukäteen merkattavia tapahtumia, mutta aina kait sitä kalenteriin jotain keksii? Tekemistähän varmasti kuitenkin riittää - merkkaa sitten kalenteriin vaikka pyykit! :D

      Poista
  7. Olen käynyt usein blogissasi nimenomaan ihastelemassa tosi kauniita ja laadukkaita kuviasi. Jatka siis ihmeessä samalla linjalla. :) Kalenteri on myös erittäin edustava. Minun kalenterini tulee hälyyttää tärkeiden menojen kohdalla, joten ihanien paperikalenterien sijaan olen viimevuodet käyttänyt vain tylsästi kännykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitoksia, jatkan siis tyylilläni. :)

      Tuo hälytyshän se paperikalenterista kieltämättä puuttuu, ja on minullekin joskus tarpeellinen. Silloin tällöin pistän puhelimeen herätyksen jonkun tosi tärkeän tai vaikeasti muistettavan asian takia. Mutta ei puhelin kyllä minulla kalenterin virkaa vie.

      Poista
  8. Kalenteri on ehdottomasti pakollinem: yksi seinässä, yksi laukussa ja yksi kännykässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on pakollinen. Eikä tosiaan haittaa, että on useampi.

      Poista
  9. Kaunis kalenteri! Minäkin olen perinteisen paperikalenterin kannalla. Tänä vuonna tein seinäkalenterit lahjaksi mummuille ja ukeille menneen vuoden lasten kuvilla höystettynä. Kovin oli tosin neulevoittoisia kuvia minunkin kuva-tiedostoissani, varmasti oli enemmän neuleista otettuja kuvia kuin omista lapsista saati muista ihmisistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kummasti niitä neulekuvia kyllä löytyy! Mutta onneksi niissä silloin tällöin esiintyy joku ihminenkin. Kuvaseinäkalenterit on kyllä loistava lahjaidea.

      Poista