Ollessani näissä joulukalenteriasioissa yhteydessä
Kimmoon muutama päivä sitten, sain kuulla häneltä, että blogissani tapaa olla aina paljon kuvia. (Liittyi siihen, kun kysyin, saanko julkaista täällä kaikki neljä hänen ehdolle antamaansa kuvaa kalenteristaan.) En tiedä, oliko se kritiikkiä vai ihan vain neutraali toteamus - vai joku todella omituisella tavalla ilmaistu kohteliaisuus. Mutta pakko se on myöntää. Minä satun tykkäämään kuvista enkä ole hyvä karsimaan niitä aivan minimiin. Varsinkaan kun ei niitä kuvia oikein muualla tule esiteltyä kuin täällä - ei niillä ole muuta käyttötarkoitusta.
Paitsi nyt. Tänä vuonna löysin jotain, joka palvelee niin haluani hyödyntää ottamiani kuvia kuin fanaattista suhtautumistani kalentereihin: Photoboxin kuvakalenteri! Ja tavoilleni uskollisena esittelen sen kunnollisen kuvapläjäyksen avulla. Tämä seepra ei näemmä edes yritä päästä raidoistaan.
Paperikalenterin hankkiminen ei ehkä suoranaisesti kuuluu joulunodotukseen - tai miten sen nyt ottaa - mutta se on viime vuosina ollut ehdottoman tärkeä osa joulukuun puuhiani. Myönnän, että minulla on ehkä jopa jonkin sortin ongelma. En mene niin pitkälle, että sanoisin olevani kalenterin orja, mutta kalenterilla on silti elämässäni tärkeä rooli. Rakastan organisoinnin suunnittelua! (Se itse organisointi on elämässäni usein vähän niin ja näin, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.) (
Serkkuni kanssa olemme muuten usein puhuneet organisoinnin suunnittelun valmistelun aloittamisen aikomuksistamme - tai jostain sinne päin.)
Joka vuosi etsin sitä täydellistä kalenteria. Ihanteellinen kalenterihan olisi sellainen, johon mahtuu kirjoittamaan kaiken. Se on selkeä, havainnollistava, persoonallinen ja paljon muistiinpanotilaa sisältävä, se toimii päiväkirjana siinä missä aikatauluna, siihen voi piirtää, (vaikken koskaan piirräkään), lisäillä tarroja, (nekin aina unohtuu), kirjoittaa listoja, (mitä olen alkanut tehdä ihan vasta viime aikoina), ideoida neuleita ja tallentaa puhelinnumerot, osoitteet ja kaikki mahdolliset ikinä missään tarvittavat tiedot. Kaikesta tästä huolimatta se olisi kevyt ja kätevä kantaa, mutta
se ei olisi missään tapauksessa mikään puhelimen kalenteri! Unelmakalenteria siis vielä odotellaan.
Viimeisin ratkaisuni tähän suhteellisen haastavaan ongelmaan on ollut kahden kalenterin systeemi. Tänä vuonna minulla on ollut yksinkertaisesti sekä viikkokalenteri että päivyri. Ja ensi vuoden aion jatkaa samalla linjalla.
Kalenteri on nyt siis suunniteltu ja hankittu. Jos ei muuta, se on ainakin persoonallinen. Ja uskon, että siihen mahtuu kirjoittamaan ne olennaisimmat menot ja tekemiset. Se on sopivan kokoinen mukana kannettavaksi. Erityisesti pidän siitä, että päivien kohdalla on kellonajat - niitä tykkään hyödyntää.
Valokuvia valikoidessani huomasin, että minulla on kyllä kauheat kasat neulekuvia ja muutamia ympäristökuvia, mutta kaikki ihmis- ja tapahtumavalokuvat loistavat poissaolollaan. Osittain siksi, että usein erilaisissa illanistujaisissa tai vastaavissa on kiva vaan olla ja jutella ihmisten kanssa ja osittain siksi, että ihmisten kuvaaminen on myös välillä joko vähän vaivaannuttavaa tai sitten se on hankalaa - ihmiset kun tapaavat ruveta poseeraamaan kameran nähdessään, vaikka näyttävät paljon paremmalta silloin kun ovat keskustelun tuoksinnassa tai muuten vain elävät ja olevat niin kuin normaalisti. ('Olevat' ei taida olla ihan oikeakielisesti ilmaistu... en anna sen häiritä, kun se kuulostaa tuossa yhteydessä paremmalta kuin 'ovat'. Taitelijan vapaus.)
Ensi vuonna aion ryhdistäytyä ihmisten kuvaamisessa. Saavat luvan kestää minua ja kameraani. Räpsin sitten kuvia vaikka niin kauan, että kyllästyvät ja lopettavat sen poseeraamisen. Teitä on varoitettu! (Paitsi että luultavasti suurin osa lähipiirini ihmisistä ei hengaile täällä.)
Joka tapauksessa nyt hankkimani kalenteri on sitten hyvin neulevoittoinen. Eikä siinä mitään, koen sen oikeastaan aika inspiroivana. Kanteen valitsin oman
Charlotta toinen -ohjeeni sukat muistuttamaan siitä, että joskus olen saanut jotain aikaankin. Eikös sellainen ole aika hyvä suggestio?
Saapa nähdä, miten ensi vuoden kalenteri-päivyrisysteemini toimii. Odotan jo aivan kärsimättömänä, että pääsen kirjoittelemaan kunnolla merkintöjä kalenteriini.
Ullan aineistojen dl-päivät sentään sain jo sinne merkitä, mutta hirveästi muuta en ole osannut vielä laittaa. Pitäisiköhän vaikka piirrellä jonnekin nurkkiin?
