maanantai 3. tammikuuta 2011

Vuoden 2010 kooste

Olen jälleen kerran päässyt loistamaan terävyydelläni. Nimittäin... keksin tässä pari päivää sitten, että olisi muuten aivan loistava idea tehdä vuoden lopussa tai uuden alussa menneen vuoden käsitöistä ja mahdollisista muista merkittävistä aikaansaannoksista jonkinlainen kooste blogiin. Vasta pyöriteltyäni ajatusta mielessäni jonkin tovin tajusin, että aika moni muu jo itse asiassa menestyksekkäästi noudattaa tätä toimintatyyliä. Idea ei siis ole kovinkaan omaperäinen.

No, onneksi minulla ei ole suurta tarvetta yrittää olla erilainen, ja voin huoletta tehdä kuten muutkin. Onhan se kuitenkin ihan mielenkiintoista katsoa, mitä kaikkea vuoden aikana on tullut tehneeksi - varsinkin kun (ainakin minulle) tehdyt neuleet muistuttavat myös muista eletyistä hetkistä.

Kronologinen esittely voisi olla toimiva, mutta hylkäsin sen liian vaivalloisena. Oli mukavinta vain lätkiä kuvat vierekkäin toisten samantyyppisten kanssa.

Ensinnä esillä on pienehköjä neuleita.


Neljät sukat, yhdet sormikkaat, yhdet kämmekkäät, baskeri, pipo ja rinkulahuivi... joista viimeinen ei tietysti ollut mikään ihan pieni sen enempää kokonsa kuin työmääränsäkään puolesta, mutta menköön nyt näiden mukana kuitenkin.

Niin, kahden ensimmäisen kuvan puolesta itse asiassa mennään kronologisessa järjestyksessä. Vihreät sukat olivat viime vuoden ensimmäinen valmis neuleeni. Ja kun niitä katson ja muistelen niiden neulomista, tuntuu se aika hyvin kaukaiselta. Vuosi on yllättävän pitkä ja yllättävän lyhyt. Aika on hyvin hämärä asia.

Keskikokoiseksi tässä yhteydessä lasken seuraavat kaksi huivia.


Molempia on ollut mukava tehdä. Mutta muistan, että tunnelmani keltaisen mohairhuivin kanssa eivät olleet kovin iloiset, sillä tämä huivi oli ensimmäinen neule, jota aloin tehdä pikkuveljeni kuoleman jälkeen. Toisaalta neule oli minulle suuri apu ja helpotus, tuntui hyvältä kun pystyin taas tekemään jotakin. Huomasin neulomisen melko terapeuttiseksi.

Vuoden 2010 aikana valmistui kaksi vähän isompaakin neuletta. Molemmat ovat tunikoita ja molemmat olivat pikkusiskolleni. No, myöhemmin valmistunut ja sytyck-kilpailutyönäni ollut perhostunika joutuu vielä uusintakierrokselle yläosansa puolesta, mutta periaatteessa se on kuitenkin viime vuonna valmistunut, siitä ei vain heti tullut täydellinen.


Ommeltua ei tullut ihan kauheasti, mutta jonkin verran kuitenkin. Itselleni tein kaksi mekkoa, joista toinen oli kietaisumallinen, ja pikkusiskolleni ompelin yo-juhliin vaatteet, silkkihameen ja -topin. Varsinkin siskon asuun olen tyytyväinen, se onnistui hyvin. Sen sijaan ruskeassa mekossani minua hieman vaivaa yläosan turha löysyys. Olen monta kortaa miettinyt sen uudelleen ompelemista, mutta en ole kuitenkaan viitsinyt alkaa työhön, kun kangas on aika haperoa ja vähän huolestuttaa, miten sen kanssa käy, jos ompeleita purkaa.

No, ehkä jonain päivänä. Kunhan ompelu alkaisi taas innostaa. (Ts. kunpa olisi pian varaa hankkia saumuri.)

Kuvista puuttuu näiden lisäksi eräälle ystävälleni tehdyt kietaisuhuivi ja kauluri. En muistanut kuvata niitä silloin kun ne olivat vielä minun hoteissani, enkä ole katsonut vaivan arvoiseksi yrittää kuvata niitä jälkikäteen, koska aina kun tapaamme huivin ja kaulurin onnellisen(?) omistajan kanssa, on pimeää.

Vuonna 2010 tekemistäni 18 vaatteesta ja asusteesta muille kuin itselleni on mennyt 11. En tiedä, onko se hyvä vai huono lukema. Tavallaan ehkä huono. Niin paljon kuin tykkäänkin tehdä muille, (niille, joista tykkään), olisi ehkä mukavaa saada vaihteeksi valmistettua itselle jotain vähän isompaa. Mielellään useampiakin. Neulominen varsinkin vaatii kuitenkin sen verran paljon aikaa ja vaivaa, että siitä voisi suunnata itseensä vähän enemmänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti